Jasper

Tiistaina huhtikuun 6. päivänä myöhään illalla klo 22.42 Jasper liittyi meidän perheeseen :) Syntymäpaino oli 4310g ja pituus 53.5cm. Mutta kaikki ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Vaikka alku olikin kuin suoraan elokuvakohtauksesta: lapsivesi kirjaimellisesti räjähti meillä kotona lattialle ihan samalla lailla kuin leffoissa :) Sitä tuli paljon ja hirveellä rysäyksellä. Minä ja Juho hihitettiin hysteerisinä että herranjumala nytkö pitää lähteä. Kauheella kiireellä vielä viimeiset tavarat laukkuun ja matkaan, sairaalassa oltiin maanantai iltana klo 22.30. Supistukset alkoivat melkein heti kun sinne päästiin ja yltyivät aika voimakkaiksi nopeasti. Noin 8 tuntia sairaalan tulomme jälkeen sain epiduraalin ja sen jälkeen vaan odoteltiin. Kipuja ei ollut, mutta olin todella väsynyt ja päivä meni horroksessa. Noin viiden aikaa iltapäivällä kohdunsuu oli auennut 5 cm. Sen jälkeen arvioivat, että noin sentti tunnissa mennään, joten about kymmeneltä illalla aletaan ponnistamaan. Yhdeksältä olin jo auennut kaikki 10 senttiä, mutta Jasper oli hieman huonossa asennossa. Hän oli pää alaspäin, mutta pää oli huonossa kulmassa. Lääkäri yritti kääntää häntä ja pyysi minua samalla ponnistamaan. Ponnistuksen aikana tulikin aikalailla verta ja lääkäri huolestui. Yritimme vielä kerran ja sen jälkeen huoneessa olikin aikamoinen määrä lääkäreitä ja hoitajia ja keskusteltiin mitä pitäisi tehdä. Oma lääkärini oli sitä mieltä että kaikki ei ole kunnossa ja mieluiten lähdetään nyt vaan leikkaukseen. Luotin häneen ja niin alkoivat valmistelut. Hyvin nopeasti olimme matkalla leikkaussaliin, minä kasvavan paniikin vallassa. Mulla on ollut koko raskauden ajan pelko että vauvalle tapahtuu jotain synnytyksessä.

Vaikka olenkin ollut vahvassa epiduraalissa jalkaleikkauksessa kahdesti, en muistanut kuinka kauhea tunne on olla kaulasta alaspäin halvaantunut. Mulle tuli hyvin nopeasti todella paha ahtaanpaikankammo eikä sitä parantanut suoraan naamani edessä oleva kangasseinä eikä varsinkaan koko ylävartaloa heiluttava tärinä. Olin todella pahassa paniikissa. Todella. Onneksi Juho oli aivan mahtava. Rauhoitteli mua parhaansa mukaan. Vaikka oksensin jossain vaiheessa jopa hänen päälleen ja olin aivan hysteerinen. Niin myötä kuin vastoinkäymisissä :)

Heti kun Jasper oli saatu ulos, mulle annettiin sen verran vahva annos "jotain" että olin onneksi tiedottomassa tilassa loppu ajan. Heräsin vasta heräämössä ja luojan kiitos autuaan tietämättömänä kaikesta mitä sen jälkeen on tapahtunut. Mulla oli siis istukka repeytynyt ja sekä minä että Jasper vuosimme pahasti verta. Jasper oli ollut ihan valkoinen tullessaan ulos, ilman happea jonkun aikaa ja sai APGAR pisteitä vain yhden. (Max 10) Hänet oli intuboitu, mutta jo seitsemän minuutin päästä hän oli pystynyt hengittämään ilman apua ja sai 7 pistettä. Veren ja hapen hukasta johtuen hänet vietiin kiireen vilkkaa vastasyntyneitten teholle ja Juholta pyydettiin suostumus, että hänelle voi tarvittaessa antaa lisäverta. Juho lähti Jasperin mukana ja kertoi, että alkumetrit pienen poikamme elämässä olivat aika rankat. Hän oli täynnä johtoja ja katetreja ja antureita ja vaikka mitä. Onneksi mitään suurempaa leikkausta tms. ei tarvittu, ei edes lisäverta ja nyt hän on tämän elämänsä ensimmäisen vuorokauden aikana tullut paljon paremmaksi ja näyttää jo ihan vauvalta :)

Kun minä heräilin tuli Juho onneksi nopeasti taas vuorostaan minua hoitamaan. Kertoi mitä oli tapahtunut, mutta ehkä vähän kaunistellumman version siinä vaiheessa. Olin niin tokkurassa etten oikein tajunnut mitään. Olin vaan eniten suruissani siitä, etten päässyt näkemään Jasperia. Hän on teholla ja minä sängyn omana. Lupaus oli, että heti kun pystyn seisomaan, niin minut voidaan viedä hänen luokseen.

Iltapäivällä pystyin seisomaan ja vaikka päästä heittikin vielä aikalailla, väitin olevan täysin kunnossa ja pääsin katsomaan ensimmäisen kerran tätä mahtavaa pientä miestä. Tunne oli jotenkin epätodellinen, onko tuo minun vauvani? Jotenkin se tuntui niin ihmeelliseltä. Juho on jo bondannut Jasperin kanssa ihan eri tavalla kun hän on ollut paikalla paljon enemmän. Ja hyvä niin. Onpahan pienellä pojalla ollut joku tuttu ääni vierellä kun kaikkea traumaattista on tapahtunut.

Nyt noin vuorokausi Jasperin syntymän jälkeen kaikki näyttää hyvältä. Edelleen minä ja Juho jaamme private huoneen äitiysosastolla kahdestaan ja Jasper on teholla. Mutta nyt minäkin olen päässyt käymään hänen luonaan jo pari kertaa. Maidon pumppaaminen alkoi heti ja sitä Juho on kiikuttanut Jasperille. Huomenna kuulema aloittavat sen antamisen. Jos vaikka pääsisin itse antamaan sitä hänelle kun olen jo suht hyvässä kunnossa. Vielä ei olla saatu poikaa syliin, mutta ehkä jo huomenna. Vaipat pääsin vaihtamaan tänään illalla :)