Huh Huh. Ei voi muuta sanoa. On tämä suurta ja ihmeellistä. Pää pyörällä ollaan edelleen ja se varmaankin jatkuu vielä pitkään. Päivät kuluu suurelta osin kaksin Jasperin kanssa tässä kotona. Juho on joutunut olemaan töissä ihan luvattoman paljon. Kaikki illat ja viikonloput. Se on kyllä väärin. Ja Ernst & Young väittää olevansa hyvin perhekeskeinen firma. Ja pöh sanon minä! Mutta eiköhän tämä tästä. Eilen mulla oli vähän huonompi päivä kun alkoi univaje painamaan rankasti päälle. Juho sitte hoiti kaikki seuraavan yön syötöt ja minä sain nukkua yhden kokonaisen yön. Tänään olen taas kuin uusi ihminen ja levänneenä kaikki tuntuu paljon paremmalta. Saimme jopa heti aamulla imetyksenkin toimimaan kuin taikaiskusta! Ei vielä ihan täydellisesti, mutta joka tapauksessa paremmin kuin minään muuna päivänä. Joten tänään Jasper on syönyt vain "oikeeta" maitoa eikä ole tarvinnut antaa hänelle ollenkaan vastiketta. Yksi askel terveempään elämään :) Eilen väsyneenä jo ajattelin että antaa olla, on niitä ennenkin lapsia kasvatettu pelkästään vastikkeen voimalla, mutta nyt yritetään taas. On se kumma miten uni vaikuttaa ihmiseen!
Käytiin Jasperin kanssa jopa kävelyllä. Ihan lyhyellä, mutta kuitenkin. Etappina oli lähihuoltoasema ja kun sinne kerran päästiin ilman mitään kommervenkkejä, palkitsin itseni jäätelöllä. Pieni happihyppely ja jäätelö tekee ihmeitä neljän seinän sisällä olemiseen. Ja pieni mies nukkui niin tyytyväisenä vaunuissa. Ehkä tästä tulee tapa :)
Huusholli on ihan kauheessa kunnossa, mutta minkäs teet. En ole oikein päässy kauppaankaan, mutta onneksi Jaana on ollut apuna. Hän on tehnyt meille ruokaa ja käynyt kaupassa. Myös muutamat kaverit on tuoneet meille ruokaa. Se pieni hetki kun on aikaa syödä on tehokkaasti lapattava ruokaa suuhun. En tiedä miten olisimme pärjänneet ilman apuja, koska ei tässä todellaakaan ole aikaa alkaa tekemään ruokaa. Suuri kiitos Jaanalle ja muille!
No comments:
Post a Comment