Syntyjä syviä

Kun elämä ei täällä ole mennyt ihan niin kuin toivoin ja suunnittelin, olen joutunut spekuloimaan asioita. Jotta ymmärtäisin paremmin. Vaikka en mä silti ymmärrä yhtään sen enempää... Näyttää siltä, että elämässä ongelmien määrä on vakio. Entinen elämäni Suomessa oli erittäin mukavaa. Hyvä työpaikka, jonne oli kiva mennä joka päivä. Kiva koti. Auto ja moottoripyörä. Mahtava perhe ja suuri ystäväpiiri. Leppoisaa oli. Kaikki muuten kunnossa paitsi toimiva parisuhde puuttui. No nyt on toimiva parisuhde. Erittäin hyvä mies ja toimiva aviolitto, mutta ei mitään muuta noista edellisistä. Siis tottakai perhe ja ystävät ovat vielä, mutta eivät joka päiväisessä elämässä. En voi mennä viikonlopuksi äidin luokse Turkuun tai sunnuntailounaalle isän luokse Saunalahteen. Enkä voi käydä ystävien kanssa kahvilla tai iltaoluella tai hippaamassa Helsingin tai Turun tai minkä vaan kaupungin yössä. Mutta mulla on super mahtava mies elämässä joka päivä, joka hetki. 

Väkisinkin mietin, että pitikö mun uhrata kaikki muu mun elämässä saadakseni hyvän miehen ja avioliiton?? Mielestäni vähän epäreilua. Kuka päättää kuinka paljon yhden ihmisen elämässä voi olla yhtä aikaa hyvää tai pahaa? Tai mikä on niiden suhde? JOKU on selvästi päättänyt. Haluaisin saada sen tyypin tiedot, jotta voisin valittaa. (Valittamisessa mulla oli kymppi koulussa.) Tai ehkä olen vaan liian ahne. Pitäisi olla kiitollinen siitä mitä on. Ja olenhan minä. Mutta kun ois vaan niin kivaa päästä töihin. Työttömänä oleminen ei vaan sovi mulle. Jotenkin kaikki kärjistyy kun ei ole "omaa paikkaa". Vaikka toisaalta on kauheata huomata, että arvostan itseäni sen perusteella onko mulla joku "homma", joku työ jossa olen hyvä ja jossa tunnen itseni tärkeäksi. Eikö mulle riitä, että olen tärkein ihminen maailmassa Juhon mielestä? Millään muullahan ei pitäisi olla merkitystä. Mutta kun on.