Jälkijäristys

No niin ja lisää tulee. Mä olen tällä hetkellä koulussa eikä täällä mitään, mutta Juho soitti, että kotona oli järissyt taas. Jälkijäristys eilisestä. Voi yhden kerran!! Mä haluun Suomeen!

Maanjäristys #2

Eilen oli taas maanjäristys. Tällä kertaa keskus oli jossain San Josen lähistöllä ja voimakkuudeltaan 5.6. Olin koulussa, joten aika kaukana siitä, mutta hyvin silti tuntui sielläkin. Kaikki muut oli kotona Menlo Parkissa, joka on siis noin puolessa välissä, ja hyvin oli järissyt sielläkin. Juho sanoi kuulleensa sen murisevan äänen, mä en onneksi ole vielä kuullut kun olen ollut molemmilla kerroilla paksujen kiviseinien sisällä.
Tämä oli ihan erilainen kuin se ensimmäinen järistys. Ensimmäinen oli voimakkuudeltaan 4.2, mutta se oli paljon lähempänä. Se oli voimakas heilutus, joka kesti vain pari sekunttia. Tämä eilinen kesti tosi pitkään, ainakin 15-20 sekunttia ja oli sellainen "kupliva". Ihan kuin maan alla olisi ollut ilmavaivoja. Tosi pelottavaa. Edellinen oli pikaisesti säikähdyttävä, mutta tää oli jotenkin paljon pelottavampi kun se ei loppunut ollenkaan. Kesti ja kesti vaan. 20 sekunttia on pitkä aika kun lattia kuplii jalkojen alla.
Me ollaan kaikki kunnossa, eikä mitään tavararoita mennyt hajalle tai mitään muutakaan. Onneksi. Mun luokkakaveri Russ lähti pian sen jälkeen kotiin, koska hänen vaimonsa oli ihan huonona kotona kun tavaroita oli mennyt rikki yms.
Vetää kyllä ihan sanattomaksi. Ihminen on loppujen lopuksi todella mitätön luontokappale. Kun tuolla maan alla möyryää tollaset voimat, niin eipä meillä paljon ole tehtävissä sitä vastaan.

Lauantai-ilta

Alkujarkytyksesta selvittyani olen paremmalla tuulella ja tehnyt sita markkinoinnin koetta koko paivan. Ollaan Santa Claran kirjastossa, tultiin yhentoista maissa aamupaivalla. Kello on jo yli seitseman ja mulla on ihan ihmeellinen olo. Ei ole koskaan ennen sattunut nainkaan, etta Juho patistaa lahtemaan kotiin ja ma ihan huumassa kirjoitan case analyysia. Kuuntelen hyvaa musiikkia ja jotenkin juttu luistaa ihan hirveen hyvin. Naputan ihan transsissa nappaimistoa! Lauantai-ilta ja ma oikein haluun tehda hommia!! Kylla on mennyt kummalliseksi :) Mutta hyva nain, taa on kivaa. Tanaan on ollut hyva paiva.
By the way, taa case josta kirjoitan analyysia siihen kokeeseen kertoo kanojen piilolinsseista...

Markkinoinnin välikoe

Sain tänään aamulla markkinoinnin välikokeen meilitse ja meinasin selälleni lentää. Se on ihan järkyttävä. Palautus ensi tiistaina, joten on tässä aikaa, mutta kun pitäis tehdä muidenkin aineiden läksyjä. Nyt on kyllä niin huono fiilis. Siihen menee oikeesti kaikki aika. Jotain sen koosta kertoo se, että kahden sivun case analyysista saa vain 15/100 pistettä!! Mulla menee tollaseen aikaa ainakin yksi koko päivä ja se on vaan pieni osa koetta. Mitä noi opettajat oikein ajattelee???? En mä odottanutkaan että opiskelu olisi leppoisaa lomailua, mutta tämä menee jo vähän liian pitkälle. Mä teen nytkin töitä 7pv viikossa. Mistä hemmetistä mä otan lisää aikaa?? Nii-in, sieltä nukkumisesta. Voi kikkamandeera sanon minä.

Joukkoliikenne

Ja jottei Amerikkaa tulisi vaan kehuttua liikaa, niin on pakko kommentoida täkäläistä joukkoliikennettä. Muuten olen ollut ihan tyytyväinen ja päässyt aina junalla, bussilla, metrolla yms mihin olen halunnut, mutta ne lopettavat kulkemisen ihan liian aikaisin. Suomessa pääkaupunkiseudulla pääsee läpiyön junalla tai bussilla kotiin. Enkä nyt tarkoita, että pitää aamuneljään kukkua ja olettaa että bussit kulkee, mutta täällä viimeinen juna lähtee San Franciscosta meillepäin klo 12 ja toisesta suunnasta eli San Josesta jo klo 10.30. Silloin kun oltiin Juhon kanssa San Josessa katsomassa BodyWorlds2 meidän alkuperäinen suunnitelma oli, että jäädään sinne syömään jonnekin. Mutta sitte meidän molempien teki mieli ottaa muutama olut, joten päädyttiin ajamaan kotiin ja vaihdettiin auto polkupyöriin ja mentiin Palo Altoon, joka on ihan vieressä. Oispa ollu kivaa tutustua vähän paremmin San Joseen, käydä syömässä, ottaa pari olutta jossain baarissa ja tulla junalla kotiin. Mutta ei. Eikä tässä vielä kaikki. Syy minkä takia tämä asia harmittaa eniten, on se että täällä on ihan normaalia mennä baariin ja ottaa vaikka kuinka monta olutta ja ajaa autolla kotiin! Kaikki tekee sitä ja kaikki tietää että kaikki tekee sitä. Ihan pöyristyttävää! Ratsioita on kyllä useasti viikonloppuisin, mutta niistä pitää ilmoittaa paikkallisessa lehdessä muutamaa päivää ennen ja samoin pitää olla ilmoitus pari kolme sataa metriä ennen varsinaista pysähdystä. Joten mitä hyötyä?
Jos bussilla tai junalla pääsisi kulkemaan vähän myöhempään ja jos reitti olisi hieman kattavampi, se varmasti rohkaisi ihmisiä käyttämään niitä ja jättämään omat autot kotiin sellaisina iltoina kun haluaa ottaa sen pari.

Liikennekohteliaisuus

Oltiin Juhon kanssa polkupyörälenkillä aamupäivällä. Ajettiin sellainen reilun tunnin lenkki Portola Valleyssa. Oli tosi lämmin, mutta ei kuitenkaan kuuma, ihanteellinen keli. Joudutaan sekä mennessä että tullessa menemään ison risteyksen läpi. Tällä kertaa takaisin tullessa meidän takaa tuli ambulanssi ja me hypättiin pyörinemme keskikorokkeelle, koska oltiin kääntymässä vasemmalle. Meidän vasemmalla puolella tulee kaksi kaistaa vastaan ja oikealla puolella menee kaksi kaistaa suoraan ja kaksi kääntyy. Ja me ollaan siis siellä ihan keskellä kääntymässä ja autoja about miljoona joka puolella. Valot vaihtuu ja me lähdetään polkemaan muiden mukana. Juho selvitti tiensä jotenkin ihmeen kaupalla risteyksen yli ja päätyi kuitenkin tien oikeaan laitaan niin kuin oli tarkoituskin. Mä taas jotenkin tyrin ja jäin nalkkiin autojen väliin keskelle tietä. Kahta kaistaa tulee autoja vastaan ja kahta samaan suuntaan. Mutta sitte mun takana tulee kuorma-auto, jonka kuski antaa pari äänimerkkiä vieressään olevalle autolle ja näyttää samalla mulle, että tule likka vaan sieltä. Ja minähän menin. Kahden kaistan autojono antoi prinsessalle tietä :) Tuollainen huolehtivaisuus lämmittää mieltä ja kuski sai ison hymyn.
Täällä ei ole pyörätietä vaan polkupyörällä ajetaan tien sivussa Bike Lanella. Vähän niin kuin oma kaista pyörille. Ja autoilijat on tosi kohteliaita. Aina polkupyöräilijä saa mennä ensin. Täällä on muutenkin liikenne kulttuuri enimmäkseen järkevää ja toiset huomioon ottavaa. Tietysti aina on törppöjä, mutta suurin osa antaa tietä ja on kohteliaita. Siis myös toisia autoja kohtaan. Se on kaiketi elinehto tämän kokoisessä paikassa. Varsinais-Suomea pienemmällä alueella asuu enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa ja kaikki kulkee autolla joka paikkaan. Että jos jokainen pitäisi kiinni "omasta tilastaan" olisi ihan kauheet ruuhkat. Siis vielä pahemmat kuin nyt.

Yökukkuja

Keskellä yötä on hyvää aikaa laittaa lisää kuvia tänne :) Tarvitsen nähtävästi patistusta... On menny rytmi vähän sekaisin ja olen aikamoinen yökukkuja nykyään. Ei vaan tule uni kun pyörii kaikenmaailman kapasiteetti laskelmat päässä. Mutta uni maistuu kyllä aamulla. Eikä ilman untakaan oikein pärjää, joten rytmi on muuttunut sen mukaan. Toisaalta mitä sen väliä missä välissä nukkuu ja missä välissä lukee. Mutta kun on tottunut vuosi tolkulla heräämään arkiaamuisin töihin ja menemään illalla ajoissa nukkumaan, niin jotenkin on vähän syyllinen olo. Ihan niin kuin ois laiska tai jotain.

Rankkaa opiskelua

Viikko on mennyt niin nopeesti, että en oikein edes huomannut. Mulla oli tänään Operationista koe ja luin siihen koko viikon. Tietysti tein myös muut läksyt, mutta suurin osa ajasta meni tuohon kokeeseen lukiessa. Luultavasti koe meni ihan hyvin, mutta se olisi mennyt loistavasti, jos olisi ollut enemmän aikaa. Vain tunti eikä yhtään enempää. Opettaja suurin piirtein otti paperin kädestä kesken lauseen. Vastasin kaikkiin ja omasta mielestäni tiesin kaikki, mutta olisin vastannut kattavammin, jos olisi ollut enemmän aikaa.
Vähän harmittaa, kun kaikki aika menee vaan opiskeluun. Tällä viikolla en ehtinyt edes jumppaan kertaakaan. Todella ärsyttävää, koska se on mut pystyssä pitävä voima. Vähän jotain muuta tekemistä. Pää ja kroppa saa muuta ajateltavaa ja unikin maistuu paremmin. Mutta ei. Ehkä torstaina ehdin.
Joulun tienoilla meillä on Juhon kanssa samaan aikaan lomaa ja ollaan suunniteltu road-trippiä. Käytäis katsomassa Las Vegas, Grand Canyon ja mahdollisesti Los Angeles. Suunnitelmat on ihan auki vielä, mutta varmasti lähdetään jonnekin. Tarvitaan molemmat irtiotto tästä lukemisesta kun tämä jakso on ohi. Parisuhteelle laatuaikaa :) Sitä odotellessa voi sitten vaikka lukea...

Body Worlds

Lauantaina illalla minä ja Juho oltiin varsin mielenkiintoisessa näyttelyssä San Josessa. Body Worlds on näyttely ihmisen anatomiasta ja se on tehty uudella ihmeellisellä tavalla. Nukkien sijasta kaikki esillä olevat osat ja kokonaiset ihmiset ovat oikeita ihmisiä. Siis ihan oikeita, joskus eläneitä ihmisiä. Siellä on balettitanssija, baseball pelaaja, mäkihyppääjä ja luistelupari muutamia mainitakseni. Täytyy sanoa, että toteutus on hieno.
Näyttelyn päätarkoitus on kertoa ihmisen anatomiasta eikä näiden ko ihmisten elämästä, mutta kyllä se vaan mietityttää. He ovat eläessään antaneet suostumuksensa tähän operaatioon, jossa ruumis laitetaan nesteeseen, joka kovettaa ja korvaa kudokset. Lopputulos näyttää vähän niin kuin nukelta, mutta ei kuitenkaan. Mulla oli vähän ristiriitaiset tunnelmat siellä. Toisaalta ajatus on ihan ok, että kuoleman jälkeen ruumis käytetään johonkin hyödylliseen tarkoitukseen, mutta sitte taas toisaalta...
Näyttely on ollut erittäin suosittu joka puolella ja kyllä siellä paljon oli porukkaa meidänkin kanssa samaan aikaan. Saksassa museo oli pidetty auki 24h ja koko ajan oli ollut jono. Suosittelen kyllä tätä näyttelyä, mutta en ihan heikkohermoisille. Itse taisin olla siinä rajoilla.

Lasten juhlat

Launtaina päivällä täällä oli isot kemut, Jamillan ja Toivon synttärijuhlat. Oikeat syntymäpäivät olivat molemmilla syyskuussa, mutta nyt oli yhteiset juhlat. Pihalla oli iso pomppulinnahässäkkä ja lapset ihan megainnoissaan. Ruoka ja juoma maistuivat kun olivat hyppineet ja pomppineet siellä aikansa. Hauskaa oli myös meillä aikuisilla. Kyllä tämän päivän lapsilla on aika erilaiset synttärikemut kuin silloin 70- ja 80-luvun vaihteessa. Silloin äiti teki pullaa ja kakkua ja poppareita ja keksi kaikenmaailman leikkejä meille lapsille. Ei ollut pomppulinnoja vaan ihan keskenään piti leikkiä :) Lahjaksi ostettiin ja saatiin kyniä, kumeja, vihkoja, muovisia kaulakoruja ja muuta sellasta, ei mitään kalliita leluja mitä tänä päivänä. Lisäksi nykyään on (ainakin täälläpäin maailmaa) tapana ostaa lahjat myös vieraille.

Pieni historia

"Täytä omat kolmen kärkesi. Lähetä minulle ja muille ystävillesi, joiden elämään haluat kurkistaa!"
Hnan blogista innostuneena, vaikka en haastetta saanutkaan, täytin minäkin muutamia kohtia viime vuosilta. Ihan vaan omaksi ja vähän teidan muidenkin iloksi.

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 1997:
- Valmistuin tradenomiksi Satakunnan Ammattikorkeakoulusta, Raumalta.
- Asuin Turussa ja juhlin paljon :)
- Olin töissa Turun Osuuskaupassa palkanlaskijana

Viisi vuotta sitten, vuonna 2002:
- Olin toissa Nokiassa assarina, hieman ehka olin kyllästynyt sen hetkiseen työtilanteeseen.
- Asuin Turussa.
- Ei kai mitään muuta mainittavaa...

Kolme vuotta sitten, 2004:
- Noksulla edelleen töissa, mutta eri pomo ja eri paikkakunta.
- Asuin Espoon Leppävaarassa.

Vuosi sitten, 2006:
- Alkuvuosi mietittiin Juhon kanssa miten järjestetään asiat, että voidaan asua samassa maassa ja olla yhdessä.
- Hain Golden Gate Universityyn opiskelemaan ja pääsin.
- Järjestelin muuttoa Kaliforniaan, pakkasin elämäni ja muutin :)

Tähän asti tänä vuonna:
- Uuden elämän aloittamista uudessa maassa. Kaikki muuttui.
- Opiskelen täysilla ja yritän löytää aikaa parisuhteelle.
- Olen löytänyt itsestäni paljon uusia puolia. Onnistumisen iloja.

Eilen:
- Aamulla spinningissa
- Opiskelua
- Juhon kanssa jutustelua

Tänään:
- Aamulla jumpassa
- Opiskelua
- Hierojalle illalla

Huomenna:
- Jamillan ja Toivon syntymäpäiväjuhlat
- Mennään illalla San Joseen katsomaan todella mielenkiintoinen näyttely. (lisää siitä kun ollaan käyty)
- Toivottavasti romanttinen illallinen Juhon kanssa :)

Ensi vuonna:
- Rankkaa opiskelua
- Toivottavasti edes lyhyt loma Suomessa.
- Saan MBA opinnot valmiiksi. Jippii!!!

Akateeminen Kultuurishokki

Mielenkiintoinen termi eikö totta? Itsehän en tuommoiseen usko, paitsi tietenkin nyt kun vuorokauden 24 tuntia ei tunnu riittävän mihinkään muuhun kuin junassa istumiseen ja pyörällä polkemiseen. Tietenkin liioittelen lievästi, mutta oikeesti, suurin ero Santa Claran ja Foothillin välillä ainakin tähän mennessä on selkeästi se että Santa Clara on huomattavasti haastavampi. Yllättääkö tuo nyt sitten ketään.... ei sen pitäisi mutta kyllä se tuntuu minut hiukan yllättävän. Oliko sitten liian suuri arvostus Foothilliin vai omiin kykyihin, sitä en tiedä - vielä, mutta totisesti haastetta riittää nyt muillekkin jos ottajia olisi. Nyt on siis takana kolme täyttä viikkoa koulua ja sen mukana yksi economicsin koe ja yksi matematiikan koe. Economics meni todella hyvin, mutta matsku ei niin hyvin. Se on kieltämättä kolaus mun "matematiikka sivuaineena" ajatukselle... ajattelin nyt kuitenkin katsoa vielä seuraavan kokeen ja jos se menee samoilla linjoilla niin ehkä sitten jätän matskun pois ja otan tilalle jotain muuta (en haluaisi tehdä näin, mutta voi olla että pitää varjella keskiarvoa - tyhmää, eikö? mihin on jäänyt ideologia siitä että koulussa ollaan oppimassa - ei tietämässä?)

Palataan asiaan kun on lisää kerrottavaa

Kivaa olla koulussa

Tultiin just lounaalta kotiin. Olin Juhoa vastassa juna-asemalla kun se tuli koulusta ja mentiin yhdessa syomaan. Ihana pieni breikki. Nyt ollaan taas kotona ja pakerretaan. Todettiin etta ei varmaan kovin moni joudu tekemaan samoja juttuja talla hetkella kuin me. Kuinka moni teista miettii laakefirman nykyisten tehtaiden kapasiteettia ja pitaisiko rakentaa viela uusi tehokkaampi tehdas, tai kolmiuloitteisia derivaattoja? Niin. Kivaa olla koulussa. Alkoi ihan naurattaa ja oli pakko jakaa tama teidan kanssa :)
Terveisin TehtaanJohtaja & MatematiikanProfessori