Vähän pidemmällä kiertoajelulla pääsimme katselemaan enemmänkin kuin pelkästään Waikikin ja Honolulun ihmeitä. Saaristossa kun ollaan, niin merta on yllin kyllin. Tuntuu jotenkin ihan hassulta, että olemme keskellä maailman suurinta merta ja vesi on silti todella lämmintä. Ympäri vuoden. Kalifornia on kuitenkin ihan saman meren rannalla, eikä meillä ole koskaan siellä kovin lämmintä vettä.
Tässä mäessä olisi kipuamista. Ja on entisaikoina ollutkin. Ananaspeltojen työntekijöitä on paljon asunut tuon kukkulan yläpäässä eikä ennen ollut mitään bussia yms millä sinne olisi päässyt. Töiden jälkeen käveltiin mäki ylös. Huh huh. On tainnu porukka olla suhteellisen hyvässä kunnossa.
Sen verran oli hyvä ensimmäisen illan ravintola, että menimme sinne toisenkin kerran. Ja ihan yhtä hyvä oli show, vaikka presis sama olikin.
Ikävä kyllä emme selvinneet tältä reissulta ilman lääkärikäyntejä. Ensin käytiin kuuntelemassa Antonin keuhkoja kun antobioottikuurin jälkeen yskä palasi heti takaisin. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, joten päätimme antaa kostean ilmaston auttaa. Ja kyllä se ehkä vähän auttoikin, mutta yskä vaivaa edelleen.
Isoäitiä käytiin näyttämässä lääkärillä seuraavana päivänä, kun issias iski niin pahana, ettei kävelemään pystynyt. Piikki pyllyyn, kunnon lääkitys ja vuokra kärry alle, ja taas mentiin :) Poikien mielestä Isoäidin kärry oli todella makee.
Hawaiilla ei voi käydä viettämättä yhtä iltaa luaussa. Luau on illallisshow, jossa on hyvää ruokaa ja paljon perinteistä tanssia. Paradise Coven Luaussa kävimme Juhon kanssa jo häämatkalla ja sitä suositeltiin edelleen, joten sinne päädyimme. Siellä oli kaikenlaista hauskaa tekemistä ennen varsinaista ruokailua ja showta. Saimme esim. käsin palmunlehdistä punotut seppeleet. Jasper pyysi myös isille, joka ei päässyt mukaan.
Siellä esiteltiin myös perinteisiä kalastustaitoja.
Kuten myös laitettiin tavalliset turistit esiintymään. Tässä tapauksessa vielä miehet joutuivat tanssimaan hulahameissaan. Oli naurussa pitelemistä :)
Vetivät myös vähän miehekkäämmin verkkoja rantaan.
Minä ja Jasper pääsimme pienelle kanoottiretkelle. Onneksi perää piti ammattilainen, koska en tiedä mihin olisimme kaksin joutuneet. Vaikka hienosti melosimmekin. Ainakin Jasper.
Hienot seppeleet siis kaikilla. Kuvissa ei näy ollenkaan Antonia, koska hän nukkui ihan koko tapahtuman. Nukahti bussissa matkalla ja heräsi shown viimeisen numeron aikana. Pomppasi rattaista ja alkoi tanssia. Niin tyypillistä Antsua! Sitte ihmetteli, että mitä ihmettä, miten nämä bileet nyt jo loppu. Justhan mä vasta pääsin alkuun.
Siinä kaivetaan sikaa syötäväksi. On ollut hautumassa mureaksi. Musta kyllä vähän tuntuu, että tuo ei ollut sitä meille tarjoiltua sikaa, vaan show elementti...
Hienot oli tanssit.
Tässä kuvassa on koko ryhmä: minä edessä kuvaajana, Jasper rattaissa kiukuttelemassa ja Isoäiti ja Anton tuolla takana kivireunuksella syömässä välipalaa. Jasperille tuli tässä vaiheessa koti-ikävä, ja ennen kaikkea isiä ikävä. Kaikki oli kurjaa ja piti vähän möksäillä. Se meni kyllä ohi isolla suklaatuutilla ja piirretyillä.
Jopa Hawaiilla Waikikin rannalla voi törmätä tuttuun! Uskomatonta, mutta totta. Vanha työkaverini Salla (Turun Osuuskaupan ajoilta) oli uunituoreen siippansa Antin kanssa häämatkalla. Tavattiin Waikikin rannalla ja rupateltiin mukavia. Maailma on joskus vaan niin pieni :)
Viimeiset lenkkikuvat. Loppulomalla ei sitte juostukaan, kun pohkeet sanoivat sopimuksen irti. Joku rasitusvamma tai jotain. En pystynyt juoksemaan askeltakaan ja lopulta myös reippaasti käveleminen oli tuskaa. Ei hyvä.
No comments:
Post a Comment