Hampaaton mies ja toinen almost

No niin. Tässä sitä sitten ollaan. Maitohampaat lähtevät yleensä itsestään ja vasta noin viisi-kuusivuotiaana. Mutta meidän kaksivuotias aloittikin sitten ajoissa, eli nyt. Huoh. Pojilla oli joku juoksuleikki taas meneillään, ihan normaaliin tapaan. Minä tein ruokaa enkä seurannut heitä sen enempää. Naurua ja riemunkiljahduksia, joten en kiinnittänyt sen kummempaa huomiota, vaan olin tyytyväinen saadessani tehdä rauhassa ruokaa. Niinpä. Sitte tapahtui jotain ja Anton alkoi itkeä. Menin katsomaan ja hän makasi lattialla. Nostin ylös ja vein keittiöön ja lohdutin matkalla. Istutin tiskipöydälle ja sanoin, että ei mitään hätää, katsotaan varmuudeksi hampaat. Ja meinasin saada slaagin! Ihan kauheesti verta suu täynnä ja ammottava kolo! Aikamoinen paniikki iski kaikkiin. Koska minä olin niin kauhistunut, Jasper pelästyi ihan kauheasti ja alkoi itkeä. "Joutuuko Anton nyt ambulanssiin?" oli ensimmäinen kysymys ja "En minä tahallani" oli seuraava kauhun sekainen lause. Ilmeisesti hän oli tuupannut Antonin hyllyä vasten, mutta se oli ollut leikkiä eikä riitaa. Pakotin itseni ihan rauhalliseksi ja lapsetkin vähän rauhoittuivat. Anton huusi kyllä koko ajan, kun varmaan sattui jonkun verran. Soitin lääkärikeskukseen, mutta he sanoivat, että pitää soittaa hammaslääkäriin. En saanut kuitenkaan ketään heidän antamistaan numeroista kiinni, joten soitin meidän suomalaiselle hammaslääkärille. Hän sanoi, että ei ole mitään hätää, lapsille sattuu tällaista. Olemme nyt sitte menossa lasten hammaslääkärille parin viikon päästä, katsomaan voiko sille tehdä mitään vai odotellaanko tässä nyt viitisen vuotta pysyvää hammasta.

Ja jotta äiti pysyisi valppaana, Jasper kompuroi seuraavana päivänä tästä ja kaatui asvalttiin naamalleen. Etuhampaan menetys oli enemmän kuin lähellä. Menimme uimakouluun pyörällä ja laitoin juuri pyörää lukkoon ja nostin meidän pari pientä kassia pyöräkärrystä. Käänsin siis selkäni noin sekunniksi ja siinä välissä Jasper oli ehtinyt aloittaa jonkun juoksukilpailun ja ne kassit olivat hänen tiellään ja hän tietysti kaatui niihin. Ja ihan suoraan naamalleen. Ylähuuli auki, mutta luojan kiitos ei sentään hampaat poikki. Viikon verran pienet hitlerviikset :)

Että semmosta.