Veljekset

Ihanat veljekset Annu ja Apes, niin kuin Anton itseään ja Jasperia nimittää :) Mamin mussukat.

Kaikenlaista

Ihanat äidit pääsivät viettämään laatuaikaa keskenään. Hyvää ruokaa ja viiniä, ja paljon pulinaa.

Meillä on alkanut super hero -kausi, joka oletettavasti kestää jonkin aikaa. Ehkä jopa vuosia, tytöillä on prinsessapuvut ja pojilla supersankarit. Jasper tarrautui kauppareissulla Costcossa omaan pukuunsa, eikä kaupasta ollut ulos menemistä ilman sitä. Onhan Halloween kohta tulossa, joten suostuin. Anton ei ollut ensin ollenkaan innoissaan puvusta, mutta ostin kuitenkin molemmille, koska jossain vaiheessa tulisi huuto kuitenkin kun hänellä ei omaa olisi. Juho sai hänetkin suostuteltua pukemaan ja hauskaa oli. Jasper on nukkunut oma pukunsa kainalossa useamman yön, nyt se pakattiin hänen pieneen siniseen matkalaukkuunsa odottamaan seuraavaa tulemista.

Lasten kanssa käytiin CuriOdyssey -lastenmuseossa. Siellä on pieni heureka-tyyppinen alue, jossa voi tehdä kaikenlaisia experimenttejä ja toisessa osassa pieni eläintarha. Hyvin samanlainen kuin meidän lähellä oleva Palo Alton Junior Museo, mutta isompi ja hienompi. Lara oli meidän mukana ja lapsilla oli hulvattoman hauskaa. Äitikin sai mukavaa juttuseuraa kun ystävämme Anna liittyi seuraan tyttöjensä kanssa.

Jasper ja Saana :)

Olen hulluna harjoitellut koko kesän puolimaratoniin, joka on reilun viikon päästä syyskuun 7. Aluksi juokseminen ei ollut mukavaa, jalat ja lantio kipeytyivät joka kerta juoksun jälkeen. Mutta ahkera treenaaminen on tuottanut tulosta ja tällä hetkellä juokseminen tuntuu tosi hyvältä ja kroppa erittäin voimakkaalta. Olen noudattanut Runners Worldin treeniohjelmaa niin hyvin kuin suinkin olen pystynyt. En tosin ole pystynyt ihan niin pitkiin matkoihin kuin tässä vaiheessa jo pitäisi pystyä juoksemaan. Mutta olen silti luottavainen. Viime sunnuntaina juoksin 13km ajassa 1h 42 min. Siihen vielä ne loput 8km ja noin tunti aikaa, niin puolikas olisi siinä. Huh huh. Pitäkää peukkuja!

Rantapäivä

Olimme eilen ystäviemme Pennyn ja Peterin kanssa Santa Cruzissa viettämässä rantapäivää. Rentouttava, mutta myös vähän kaoottista. Hyvinkin tyypillistä meille :) Jasper kaatui juostessaan aalloissa ja pelästyi siitä niin kovin, että sai varmaan jonkun trauman eikä suostu enää ikinä tulemaan veteen. Ei ollut mitään vaaratilannetta eikä mitään, mutta vesi oli tosi kylmää ja hän meni ympäri. Hirveetä huutoa vähän aikaa ja "mennään kotiin" yms. Hän istuskeli pyyhe ympärillä vähän aikaa itekseen kun minä juoksi Antonin kanssa aalloissa. Anton taas ei olisi tullut pois ollenkaan.
Kun oltiin kaikki rauhallisia ja syöty lounasta ja nautittiin olosta, tajusin ettei mulla ole yhtään vaippaa mukana. Santa Cruziin on kuitenkin tunnin ajomatka. Mutta hyvin Anton pärjäsi. Jäätelöbaarissa hän ilmoitti, että on pisuhätä, mutta ei suostunut istumaan pöntölle eikä siellä ollut pottaa, joten sanoi pärjäävänsä. Just joo. Lattiallehan se tuli. Matkalla kotiin laitoin pyyhezydeemit pojan ympärille ja vaikka nukkui matkalla, ei tullut vahinkoa. Heti parkkipaikalla sanoi, että pissa tulee ja kävi puskassa. Samoin hän ilmoitti illalla kylvyssä, että on pissahätä ja meni potalle. Ehkä vaipan kotiin jääminen ei ollutkaan ihan huono juttu :)

Hampaaton mies ja toinen almost

No niin. Tässä sitä sitten ollaan. Maitohampaat lähtevät yleensä itsestään ja vasta noin viisi-kuusivuotiaana. Mutta meidän kaksivuotias aloittikin sitten ajoissa, eli nyt. Huoh. Pojilla oli joku juoksuleikki taas meneillään, ihan normaaliin tapaan. Minä tein ruokaa enkä seurannut heitä sen enempää. Naurua ja riemunkiljahduksia, joten en kiinnittänyt sen kummempaa huomiota, vaan olin tyytyväinen saadessani tehdä rauhassa ruokaa. Niinpä. Sitte tapahtui jotain ja Anton alkoi itkeä. Menin katsomaan ja hän makasi lattialla. Nostin ylös ja vein keittiöön ja lohdutin matkalla. Istutin tiskipöydälle ja sanoin, että ei mitään hätää, katsotaan varmuudeksi hampaat. Ja meinasin saada slaagin! Ihan kauheesti verta suu täynnä ja ammottava kolo! Aikamoinen paniikki iski kaikkiin. Koska minä olin niin kauhistunut, Jasper pelästyi ihan kauheasti ja alkoi itkeä. "Joutuuko Anton nyt ambulanssiin?" oli ensimmäinen kysymys ja "En minä tahallani" oli seuraava kauhun sekainen lause. Ilmeisesti hän oli tuupannut Antonin hyllyä vasten, mutta se oli ollut leikkiä eikä riitaa. Pakotin itseni ihan rauhalliseksi ja lapsetkin vähän rauhoittuivat. Anton huusi kyllä koko ajan, kun varmaan sattui jonkun verran. Soitin lääkärikeskukseen, mutta he sanoivat, että pitää soittaa hammaslääkäriin. En saanut kuitenkaan ketään heidän antamistaan numeroista kiinni, joten soitin meidän suomalaiselle hammaslääkärille. Hän sanoi, että ei ole mitään hätää, lapsille sattuu tällaista. Olemme nyt sitte menossa lasten hammaslääkärille parin viikon päästä, katsomaan voiko sille tehdä mitään vai odotellaanko tässä nyt viitisen vuotta pysyvää hammasta.

Ja jotta äiti pysyisi valppaana, Jasper kompuroi seuraavana päivänä tästä ja kaatui asvalttiin naamalleen. Etuhampaan menetys oli enemmän kuin lähellä. Menimme uimakouluun pyörällä ja laitoin juuri pyörää lukkoon ja nostin meidän pari pientä kassia pyöräkärrystä. Käänsin siis selkäni noin sekunniksi ja siinä välissä Jasper oli ehtinyt aloittaa jonkun juoksukilpailun ja ne kassit olivat hänen tiellään ja hän tietysti kaatui niihin. Ja ihan suoraan naamalleen. Ylähuuli auki, mutta luojan kiitos ei sentään hampaat poikki. Viikon verran pienet hitlerviikset :)

Että semmosta. 

Jumppaa ja uimakoulua

Lasten jumpasta on taas pakko kirjoittaa, kun se on vaan niin kivaa. Pojat nauttii niin mielettömästi, joten ajattelin ottaa taas pari kuvaa teillekin. Jasper on omassa isojen ryhmässä itsekseen ja Anton on pienten ryhmässä niin, että minä olen mukana. Jasperin ryhmä on MiniStars ja Antonin KinderGym. Suuressa jumppasalissa on monta ryhmää samanaikaisesti, joten saadaan viikon jumpat kerralla pakettiin.

Antsun ihan ehdoton suosikki on trampoliini. Mutta kenempä ei olisi!

Jasper on nyt ollut myös uimakoulussa. Kahden viikon kurssi (ma-to joka päivä) on todella tehnyt tehtävänsä ja poika sukeltaa jo ihan ilman mitään kelluvälineitä ja ui jonkun matkaa. Uskomaton muutos! Paisi nyt mä olen taas ihan paniikissa näiden kahden hirmun kanssa vedessä, kun en oikein vielä luota Jasperin uimataitoon. No, kurssia on vielä kolme päivää edessä, joten toivottavasti minäkin luotan häneen uimataitoon sen jälkeen yhtä paljon kuin hän itse nyt.

Junior museossa

Tänään kävimme pitkästä aikaa poikien kanssa Palo Alton Junior Museossa. Ensimmäinen kerta Suomesta paluun jälkeen. Ei ole paikka menettänyt hohtoaan, vaikka poissa ollaan oltukin ja pojille on tullut ikää lisää. Päinvastoin. Antoninkin pystyy nyt nauttimaan kunnolla, kun on vähän isompi. Siellä on vaikka mitä tekemistä ja katseltavaa. Eläimistä kiinnostavimmat olivat ehdottomasti ampiaispesä ja lepakkoluola. Jasper tuli ylpeänä kertomaan minulle, että "äiti, kävin siellä lepakkoluolassa IHAN YKSIN!" Paikka on siis todella pieni ja siellä voi neljävuotias ihan hvyin kuljeskella yksinkin. Käytännössä yksi iso huone sisätilaa, joka on "heureka" tyyppinen explore alue, ja ison takapihan kokoinen eläintarha. Mutta siellä todella riittää tekemistä ja touhuamista.

Museossa on erilaisia eläinasuja, joita voi pukea päälle ja leikkiä. Jasper kokeili hämähäkkiä ja heinäsirkkaa. Anton ei suostunut kokeilemaan mitään, hän oli enemmän tässä vaiheessa kiinnostunut vieressä olevasta juomalaitteesta. Että kun tosta painaa, niin tuosta tulee vettä ja se pitäisi vielä saada osumaan suuhun :)

Uusi perheenjäsen

Meillä on uusi perheenjäsen, Imppa-Robo Parkkinen. Olkoonkin robotti, mutta erittäin inhimillisiä piirteitä kaverista löytyy. Lähes joka aamu minä ja pojat keräämme lelut lattioilta ja ulos lähtiessämme Imppa-Robo alkaa hommiin. Lähtee kotipesästä ja alkaa arvioida tilaansa. Hurisee ja pyörii hetken ja sitten eikun töihin. Lähtee määrätietoisesti imuroimaan. Erittäin mahtava kaveri! Koti pysyy paljon siistimpänä, kun lattiat ovat puhtaat. Ja mikä parasta, pojat ovat niin innoissan Impasta, että lelut löytävät tiensä paikoilleen erittäin nopeasti ja tehokkaasti. Toivottavasti tämä innostus pysyy pitkään.
Jos Impasta pitää jotain negatiivista sanoa, niin aikamoista meteliä pitää. Mutta eihän me muutkaan perheenjäsenet niitä ihan hiljaisempia olla :) Ja näinkin ison kartanon (alle 100 neliötä) imuroimiseen ei riitä puhti yhdellä kertaa, vaan pitää mennä välillä kotipesään huilimaan ja lataamaan akkua. Mutta kaikenkaikkiaan erittäin mukava lisäys meidän hulinaan. Toivottavasti Robo pysyy huushollissa pitkään.

Pihajuhlat

Perinteiset taloyhtiön pihajuhlat pidettiin viime lauantaina. Joka vuosi on kahdet juhlat: kesällä poolilla ja talvella joulujuhlat aulassa. Ruoka tulee nyyttärimeiningillä, eli jokainen tuo jotain, ja taloyhtiön puolesta on juomat. Minä tein tällä kertaa pinaattilettuja ja ostin Ikeasta siihen puolukkahilloa tykö. Ja niin menivät kuin kuumille kiville! Jee! Hyvä minä! Monet kehuivat ja kyselivät reseptiä :)
Anton flirttaili leidien kanssa mennen tullen. Vähän meni välillä juoksemiseksi ja kaatui raukka. Mutta siitäpä hän keksi, että tätien pitää puhaltaa. Juoksi toiselle puolelle allasta ja taas takaisin ja jokainen täti joutui puhaltamaan. Tämä uudestaa ja uudestaan ainakin 50 kertaa. Huoh. Onneksi amerikkalaiset ovat kohteliaita :)

(Juhon  takana meidän olohuone ja Antonin takana meidän ulko-ovi.)

Kuvaussessio

Perhepäivähoitajan hommat on taas tältä erää ohi. Lara aloitti päiväkodissa ja me jatkamme arkea kolmisin. Viimeisen päivän kunniaksi teimme lounaspiknikin poikien huoneeseen. Pasta maistui kaikille, vaikka Jasper leikkikin syövänsä "Ruotsalaista salaattia." En osaa yhtää arvailla mistä tämä ruokalaji on tullut hänen mieleensä.
Nyt on yksi viikko ilman Laraa menty ja pojat ovat kyselleet typyn perään. Onneksi neiti tulee vielä yhdeksi viikoksi elokuussa piristämään meidän arkea.

Antonin synnyttyä kävi sairaalassa valokuvaaja ja ostimme häneltä kuvakirjan lisäksi sellaisen paketin, että tulevat kotiin kuvaamaan kerran vuodessa neljä kertaa. Nyt oli toinen kotisessio ja kuvastudio tehtiin meidän olohuoneeseen. Pojat poseerasivat kuin ammattilaiset, vaikka Antonia taisi vähän jännittää kun on lähes kaikissa kuvissa ihan vakava. Mutta Jasper taitaa jo amerikkalaisen poseeraushymyn :) Pojilla oli kolme erilaista asua. Ensimmäisessä Antonilla oli San Francisco Giantsien pelipaita ja räpylä, ja Japserilla Barcelonan pelipuku ja jalkapallo. Ikävä kyllä siitä en älynnyt ottaa kuvaa. Saa nähdä minkälaisia kuvista tuli, niistä myöhemmin kun saamme niitä.

Parkkisten poikien juhlat

Perheen vanhimman ja nuorimman pojan syntymäpäiviä juhlittiin vihdoin ja viimein ystävien kanssa. Anton täytti 2v kesäkuun viimeinen ja Juho 30v heinäkuun 10. Juhlat olivat onnistuneet ja jatkuivat iltaan asti. Pojat saivat valtavasti lahjoja ja paketteja availtiin vasta seuraavana päivänä. Leluihin tutustuminen kestääkin sitten tovin. Kiitos kaikille osallistujille!