Nyt on tullut ihan yhtäkkiä totaalinen seinä vastaan. Siis masuasukille kirjaimellisesti ja mulle kuvainnollisesti. Siellä on pikkuveikka ilmeisesti nyt saavuttanut tilalimiitin ja ahtaaksihan se sitte käy. Tämä taas tarkoittaa, että mä en pysty kunnolla hengittämään ja hengästyn jopa aamun meikkaussessiosta, joka ei montaa minuuttia vie eikä todellakaan ole mikään suuri urheilusuoritus. Mutta siellä minä huohotan ripsiväri kädessä ja yritän epätoivoisesti saada jotain ihmisen näköistä aikaan. Sen lisäksi mulla on kuvottava olo koko ajan. Siis ihan kuin mahalaukku olisi kurkussa. Ja niin se taitaa ollakin :) Viime yönä supisteli aika lailla ja ehdin jo miettimään, että lähtökö tästä tuli, mutta ei onneksi. Mulla ei ollut harjoitussupistuksia (Braxton Hicks) Jasperia odottaessa, mutta kun yöllä lueskelin internetistä, niin luultavasti yöllinen episodi oli just sitä. Sen verran muistan edellisestä synnytyksestä, että tunnistan kyllä sen kivun kun oikeat supistukset tulevat. Tämä oli hyvin epämukavaa, mutta ei kivuliasta, joten ajattelin ettei tässä mitään hätää. Soitin aamulla kuitenkin hoitajalle varmuuden vuoksi ja hänen diagnoosinsa oli juurikin se, että vauva on jo iso ja tila käy ahtaaksi. Sisäelimien, kuten vatsalaukun, on löydettävä tilaa mistä sitä saavat ja nähtävästi se on mun kurkussa... Vaikka olenkin pitkä ja muutenkin isokokoinen, mulla on suht lyhyt torso, joten eipä siellä ole kauheesti tilaa mihin sen about neljäkiloisen jäpykän laittais. Jasper syntyi viikolla 38 ja painoi 4.3 kg, ja nyt mennään jo viikkoa 36, joten eipä tämä pikkuveli varmaan paljoa ole jäljessä.
Mutta toivottavasti tämä herra nyt malttaa kuitenkin pysyä siellä masussa vielä ainakin tämän ja ens viikon. Juho on ensi viikon Los Angelesissa työmatkalla ja pelkään että vauva päättää tulla just silloin. Jaana-täti on onneksi luvannut olla hälytysvalmiudessa, mutta Juho saattaa missata H-hetken. Losista nyt onneksi lähtee koko ajan tännepäin lentoja, mutta jos yöllä tulee lähtö niin sitte onkin tenkkapoo. Jos olisi kyse tavallisesta synnytyksestä, niin eihän tässä mitään hätää, tuskin se vauva sieltä nyt ihan muutamassa tunnissa tulee. Mutta kun on tarkoitus tehdä keisarinleikkaus, lääkäri tuskin haluaa synnytyksen etenevän kovin pitkälle ja haluaa varmaan leikata mahdollisimman pian. Mutta mitä niitä murehtimaan etukäteen, mennään sitte tilanteen mukaan. Pääasia on, että saadaan terve lapsi turvallisesti maailmaan :)
2 comments:
:( Toivottavasti pian tulisi niin olosikin helpottuisi. Voimia
Hyvä tietää että tuommoinen kuvotuskin kuuluu asiaan kun olen tässä pari päivää ihmetellyt että meinaako tässä oksu tulla välillä kans. Oli muuten ihan pikkuisen raskas se hevosexpon reissu ja meinasi välillä auringossa alkaa huippaamaan ja penkeissä ei tietenkään ollut selkänojia niin päädyin seisomaan ja kävelemään lähes koko päivän. Saa nähä montako päivää menee toipuessa ;)
Tiistaina nähään! Koita jaksella.
Paula
Post a Comment