Raskausviikko 29

Aika hyvin pömpöttää jo, vai mitä :)

Siitä ei ole kuin kaksi vuotta kun ensimmäisen kerran olin raskaana ja ihmettelen päivittäin miten ihminen voi niin nopeasti unohtaa tämän kaiken? Ensimmäinen raskaus, ensimmäinen lapsi, luulisi että sen ihan varmasti muistaa. Ja niin ajattelinkin silloin. Ainoa selitys on, että kukaan ei tekisi kuin yhden lapsen jos muistaisi kaiken... En oikeasti muistanut kuinka isoksi sitä tuleekaan. Vielä on 10 viikkoa aikaa ja vatsa alkaa oikeasti olemaan jo aika painava. Miten ihmeessä jaksan loppuun asti? Varsinkin kun on energinen kaksivuotias, joka tarvitsee ihan samalla lailla puistoilua ja tekemistä kuin tähänkin asti. Hyvin me ollaan pärjätty, mutta huomaan vaan iltaa kohden olevani entistä väsyneempi.

Mutta en valita. Tämä raskaus on alusta asti ollut niin paljon parempi ja helpompi, että pitäisi vaan nauttia. Ja niin tietysti nautinkin :) Pikkuveli ottaa kyllä kaiken huomion heti, kun illalla sohvalle istahdan ja saattaa pari kolme tuntia jumpata. Eikä se ole mitään ihan heppoista pomppimista, vaan oikein kunnon mahan muljutusta :) Liikuttavaa. Hän meinaa, että nyt on minun vuoro, koko päivä on menty isonveljen ehdoilla.

Kävin viime viikolla ravintoterapeutilla ja sain häneltä hyviä neuvoja. Hän ei ollut huolissaan mun painonnoususta, koska pystyn vielä urheilemaan ja asenne on kuulema kohdallaan :) Mulle on tullut tähän mennessä 9kg painoa, mutta olen vakuuttunut ja motivoitunut sen putoamisesta heti kun saan luvan alkaa kunnolla treenaamaan. Minä olinkin lähinnä kiinnostunut juuri siitä, että miten laihdutus onnistuu raskauden jälkeen järkevästi menettämättä maitovaroja, koska haluan ehdottomasti imettää myös. Ettei käy niin, että maito loppuu pojalta äidin turhamaisuuden takia. Terapeutti sanoi, että painoa pitää alkaa pudottamaan hitaasti, noin puoli kiloa viikossa mutta ei juurikaan enempää. Että sitä odotellessa.

Vielä on kuitenkin aikaa treenailla vatsan kanssa. Olenkin käynyt edelleen personal trainerin kanssa hikoilemassa ja sen lisäksi pari kertaa salilla. Onneksi Jasper viihtyy nyt vihdoin siellä lastenhoidossa ja menee sinne mielellään. Saan minäkin rentoutua samalla eikä tarvitse koko ajan hermoilla hänestä. Mietin, että kuinka pitkään jaksan salilla käydä, mutta tajusin tänään, että siellä salilla on myös uima-allas, että mähän voin käydä uimassa sitten kun rauta ei enää nouse!