Pelkotiloja

Milloin lapset oppii pelkäämään? Meillä on tänään ollut ensimmäinen päivä, jolloin selvästi on tullut pelko esille. Siis erilainen pelko, en tarkoita putoamista tai kaatumista tms. Sellaista on tullut vastaan jo kauan sitten. Mutta tänään hänellä oli jotenkin erilainen pelkotila eikä nukkumaanmenosta meinannut tulla oikein mitään kun äiti ei olisi saanut mennä mihinkään. Eikä tämä ollut normaalia iltakiukuttelua, vaan oikeasti hätä.

Olimme Palo Alton Junior museossa pitkästä aikaa ja siellä taas vanha tuttu riikinkukko oli se odotetuin nähtävyys. Mutta ryökäle olikin kiivennyt puuhun ja Jasperin mielestä se oli todella pelottavaa. En ole varma pelkäsikö hän sitä lintua vai linnun puolesta. Että oliko se lintu jotenkin pelottava siellä ylhäällä vai pelkäsikö hän että lintu putoaa. Sitä häkkiä kierrettiin monta kertaa. Hän halusi mennä katsomaan, mutta ei sitte kuitenkaan. Ja taas takaisin. Ja linnusta puhuttiin koko kotimatka ja vielä kotonakin. Illalla nukkumaan mennessä hän taas aloitti juttelemaan siitä linnusta ja tällä kertaa hädissään. Olisi todella mielenkiintoista tietää, mitä pienen miehen päässä liikkuu. Keskustelimme pitkään sängyssä riikinkukosta ja jäin hänen sänkynsä laidalle istumaan lopuksi kun ei siitä lähtemisestä tullut mitään. Hän nukahtikin heti, varmistettuaan ensin muutaman kerran että varmasti istun siinä.

(Muuten meidän isojen poikien sänkyyn siirtyminen on mennyt suht ok. Hitaasti mutta varmasti. Kyllä hän edelleen tulee sieltä muutaman kerran pois ja häntä pitää peitellä moneen kertaan, mutta mitään suurta draamaa ei ole.)