Kylmää kyytiä

Tänne tuli yhtäkkiä yhdessä yössä talvi. Ihan järkyttävän kylmä! Tai no, mittari näyttää tällä hetkellä kahdeksaa astetta, mutta se tuntuu ihan kamalan paljon kylmemmältä 25 lämpöasteen jälkeen. Ihan jäässä sisälläkin! Lämpö tietysti päällä, mutta silti villasukat ja villatakki ovat kovassa käytössä. Just oltiin vielä t-paidassa ja nyt paksua takkia ja pipoa ja hanskoja kehiin. Jaapo on ihan ihmeissään. Kokeilin sille muutamat viime talviset hanskat ja se oli aivan silmän ymmyrkäisenä, että mitkä jutut nää on. Ota heti pois! Kai kaveri tottuu niihin kun alkaa nakit jäätymään pihaleikeissä.

Jasper ei ole vieläkään ollut ihastuksissaan kuntosalin leikkihuoneesta ja sieltä lähdetään kotiin lähes aina silmät punaisena. Joten annoin periksi. Ehkä lapseni yrittää tosiaan sanoa minulle ettei ole valmis. Ja saatiin kuin tilauksesta parempi ratkaisu tähän ongelmaan. Tutustuttiin loppukesällä oikein mukaviin äitiin ja poikaan (Penny ja Peter); äidit tulee hyvin juttuun ja pojat, jos mahdollista, vielä paremmin. Peter ei myöskään jää mielellään oikein mihinkään, joten päätimme kokeilla josko pojat jäisivät keskenään toisen meistä kanssa. Ja avot!! Se toimi!! Peter oli täällä yhtenä lauantai-iltapäivänä muutaman tunnin ja Jasper heillä viime perjantaina kun minä olin spinning tunnilla. Kumpikaan pojista ei korvaansa lotkauttanut äidin lähtiessä! Ihan uskomatonta!!!! :) Ihkuimme Pennyn kanssa, että nythän me voidaan tehdä vaikka mitä :) Kyllä tämä kieltämättä helpottaa elämää kummasti. Kaiken kukkuraksi tämä ihana perhe asuu ihan meidän lähellä Menlo Parkissa :)

Ehkä vähemmän hauska muutos meillä on ollut tuttipullosta luopuminen. Tämä prosessi on edelleen käynnissä ja sekä äiti että poika aika väsyneitä. Jasper nukkui aikaisemmin tosi hyvin. Seitsemästä viiteen aamulla ja sen jälkeen maitopullon voimin vielä pari tuntia. Mutta nyt kesän ja syksyn aikana herra on alkanut vaatia maitoa yöllä useamminkin. Eikä ruoka sitte ole maistunut päivällä. Ja se taas johtaa siihen että maitoa tarvitaan seuraavana yönä jne jne jne... Nyt alkoi äidillä olla sen verran painava univelka, että päätin että pullo lähtee kokonaan. Olen lueskellut aiheesta kirjoja ja sitte viime viikonloppuna rohkeutta ja voimaa oli tarpeeksi ja eikun toimeksi. Nyt on sitte nuori herra huutanut kurkku suorana yöllä, että missä hitossa mun maito on ??? Mutta onpahan päivällä ruoka maistunut niin hyvin, ettei aikoihin :) Olen ollut yöllä hänen kanssaan hänen huoneessaan ja rauhoitellut ja laittanut takaisin makuulle. Hän huutaa pää punaisena ja nousee seisomaan, minä laitan takaisin makuulle, hän nousee, minä laitan takaisin, hän nousee, minä laitan takaisin jne jne jne noin kaksisataa kertaa. Mutta kyllä se jossain vaiheessa on mennyt perille, että ei juma ei sitä maitoa tule ja pää pitää olla tyynyssä. On raukka alistunut kohtaloonsa, mutta ei taisteluitta. Täytyy sanoa, että on pojalla kova luonne. Toivotaan, että tilanne rauhoittuu tämän viikon aikana.