Siitä ilmeisesti motivoituneena, poika lähti isänsä perään. Iltapäivällä kun isänsä juoksut oli ohi ja olimme puistossa, hän päätti että tänään on se päivä ja lähti kävelemään :) Tässä on ollut jo useampana päivänä havaittavissa, että kävelemään lähteminen on ollut vain itseluottamusta vailla valmis. Ja eilen sitä oli tarpeeksi ja hyvin meni! Niin hän nyt siis on astunut konkreettisesti ison askeleen eteenpäin ja maailma näyttää taas ihan erilaiselta. Ohessa lyhyt videopätkä, ei paras mahdollinen, mutta ei huonoinkaan hänen suorituksistaan.
Jasperille tuli siis 10 kuukautta täyteen ja hän on todella reipas pieni taapero. Vähän haikeaa kun vauva-aika meni niin supernopeasti ohi, mutta on hän niin liikkis. Hän myös juttelee todella paljon ja selittää kaikenmaailman juttuja minkä kerkiää. Olen alkanut laulaa hänelle iltaisin kun hän on kylvyssä. Joo, näin on tapahtunut. Minä, joka olen aika inhonnut laulamista yli kaiken. Saatiin Suomesta lasten laulukirja ja siitä olen urheasti yrittänyt luritella. Jasper ei ole tosiaankaan tottunut siihen että äiti laulaa, joten hän oli hieman hämillään kun ensimmäisen kerran näin tein :) Mutta nähtävästi se on hänestä ihan hauskaa, koska hän yrittää laulaa mukana ja loiskii vettä innoissaan. Tai sitte hän yrittää epätoivoisesti saada minut hiljaiseksi, mutta en ymmärrä... Valitsen vaihtoehdon A ja jatkan laulamista, koska se oli lääkärin määräys 9kk lääkärissä. Joten jos hän minun surkeasta laulutaidosta traumoja saa, niin voidaan syyttää lääkäriä.
No comments:
Post a Comment