Jasper on nyt kuusi viikkoa. Hän painaa jo 5.2 kiloa eli melkein kilon enemmän kuin syntyessään. Tuntuu kuin vasta olisimme tulleet hänen kanssaan kotiin. Ja taas toisaalta tuntuu kuin hän olisi ollut meidän kanssa aina. Menneet viikot ovat olleet kieltämättä aika raskaita. On ollut kaikenlaista. Ensimmäiset viikot meni pää pyörällä ja kun aloimme vähän tottua uuteen perheenjäseneen, tuli vatsaongelmia. Ja niiden kanssa painitaan edelleen. Jasperilla on edelleen verta kakassa, vaikka olen ollut dietillä jo kaksi viikkoa. Maitoproteiinin lopullinen häviäminen mun kehosta voi kestää jopa viikkoja, mutta olisi veren pitänyt kyllä jo vähentyä. Juttelin juuri aamulla lääkärin kanssa ja jos tilanne ei ole muuttunut ensi viikkoon mennessä, aletaan tekemään lisätutkimuksia. Eli kaiketi tähystetään. Ihan kauheeta. Toivottavasti ei tarvitse mennä siihen. En kestä jos häneen sattuu ihan kamalasti. Tänään kävimme verikokeella Stanfordilla, koska halusivat tarkistaa Jasperin hemoglobiinin. Veri otetaan pieneltä vauvalta kantapäästä ja on aika ikävän näköistä puuhaa. Jasper nukkui kun hoitaja laittoi piikin kantapäähän ja naama vääntyi hirvittävästi. Onneksi olin nopea tutin kanssa ja sain hänet pysymään unessa :) Hän ei siis edes herännyt vaikka kipeää tekikin. Mutta illalla soitti hoitaja ja ilmoitti, etteivät olleet labrassa ottaneet tarpeeksi verta, jotta koe olisi voitu tehdä. Joten huomenna uudelleen. Olin todella vihainen! Miten ei Stanfordin kaltaisessa laitoksessa osata edes hemoglobiinia ottaa??? En todella haluaisi kiusata lasta yhtään enempää kuin on pakko.
Jasper on aika itkuinen vauva. Illat meillä menee enemmän tai vähemmän huutokonsertissa, vuorotellen häntä hyssytellen. Ollaan kokeiltu kaasua vähentäviä tippoja, "The Happiest Baby On The Block" videota, ja tänään viimeisintä: Gribe Water. Video perustuu viiteen S:ään eli Shooting, Swaddling, Swing, Sucking, ja Shhhh. Eli kun huuto alkaa, ollaan ensin varmistettu että Jasper on syönyt ja että hänellä on puhdas vaippa, jos se ei riitä niin poika piukkaan kapaloon, pientä heijausta, tutti suuhun ja suhinaa korvaan. Ja kyllä se aika hyvin toimii. Mutta sitä pitää tehdä koko ajan, heti kun lopettaa alkaa huuto uudelleen. Joten vuorotellen syödään ja heijataan poikaa. Nyt pari iltaa on mennyt vähän paremmin. Joko mun dietti alkaa purra kunnolla tai joku noista "lääkkeistä" tehoaa, tai joku kombinaatio.
Jasper on myös todella sylivauva. Häntä pitää kantaa koko ajan. Parhaiten hän nukkuu päivisin kantoliinassa. Siinä hän keikkuu mun rinnuksilla ja vetää hirsiä ihan kamalassa mytyssä, mutta jos lasken hänet vaunuihin tai ihan mihin vaan, hän herää heti. Joten olen antanut periksi ja kantelen häntä. Toivottavasti hänen selkänsä ei pahasti kärsi. Onneksi yöt hän nukkuu tosi hyvin kapalossa vaunuissa. Yleensä emme joudu heräämään kuin kahdesti, joitakin öitä mennään jopa yhdellä syötöllä.
Hankalaa tai ei, Jasper on todella suloinen pieni poika :) Hän on niin ihana!! Aamuisin köllöttelemme sängyssä iskän lähdettyä töihin ja seurustelemme. Tänään kun menin hänen luokseen päikkäreiltä herättyään, tuli ensimmänen hymyntapainen :) Ei vielä ihan kunnollinen, mutta pieni hymy kuitenkin. Ja äiti oli ihan sulaa vahaa :)
Alla video tämän aamuisesta leikkihetkestä.
No comments:
Post a Comment