Olo alkaa olla vähintäänkin epämukava. Kaikki tekeminen on suurta vaivaa. Hengästyn ihan armottomasti pelkästä autolle kävelemisestä tai vain suihkussa käymisestä. Nukkuminen on ihan turhaa hommaa. Herään joka tapauksessa tunnin parin välein, joko pissahätään tai käsien puutumiseen tai närästykseen. Nukkua voin vain jommalla kummalla kyljellä ja säännöllisin väliajoin se kylki tai ainakin käsi puutuu täysin tunnottomaksi. Kyljen kääntäminen onkin sitte iso homma. Se sisältää suuren määrän ähkimistä ja voihkimista ja vaatii suurta ponnistusta. Juho parka on herännyt jo useamman kerran mun ähkimiseen ja kyselee paniikissa, että nytkö lähdetään. Ei vielä. Vaikka minä olisin NIIN valmis. Siis todella valmis ulkoistamaan tämän poitsun niin pian kuin mahdollista. Olen niin armottoman kömpelö ja tylsistyn täällä kotona kun en jaksa tehdä mitään. Tavarat tippuu käsistä ja kaikenlainen kurottaminen lattialta on tuskaa. Olen tähän mennessä pienen ajan sisällä tiputtanut keittiön lattialle kulhollisen suklaa moussea, sillipurkin, salaattia, leipää, kurkkua, kananmunia, oikeastaan kaikkea mihin olen koskenut. Ja niiden korjaaminen on tuskaa. Täydessä raivossa, itku kurkussa sitte ähkin ja voihkin, että saan sotkut korjattua. Olen muutenkin kiukkuinen kuin ampiainen lähes tulkoon taukoamatta (siis vielä enemmän kuin normaalisti). Että meillä on täällä oikein mukava ilmapiiri kotona. Juho yrittää luovia parhaansa mukaan, mutta se on vaikeaa kun Raskas Vaimo on joka tapauksessa pahalla tuulella vaikka tekisi mitä. Tai jos olen hetken hyvällä tuulella, tulee räjähdys vääjäämättä jossain vaiheessa. Hyvin se on pärjännyt :) Sillä on rautaiset hermot.
Olen ihan järkyttävän turvoksissa. Jaloista, käsistä ja naamasta. Kaiketi koko kropasta. Vihkisormus ei ole mahtunut tänä vuonna ollenkaan ja muoviset korvikkeetkin on jo liian pienet. Aamuisin en saa käsiä edes nyrkkiin kunnolla. Eilen luin, että se saattaa olla jopa vaarallista. Varsinkin jos turvotus ei laske yön levon jälkeen. No nyt olen sitte hermoillut koko päivän (ja nähtävästi yön kun olen hereillä kirjoittamassa tätä puoli kolmelta yöllä) että onkohan mulla raskausmyrkytys tai jotain. Onneksi huomenna taas lääkäriin. Ehkä hän tietää.
Lepo ja liikunta auttaisi turvotukseen ja sitä liikunta puolta kävin kokeilemassa viime viikolla taas pitkästä aikaa. Enhän mä pysty juuri mitään tekemään, mutta haluisin kyllä. Kävin raskausjoogassa, josta en ollut mitenkään kovin häikäistynyt. Maha on niin suuri, että se on melkein kaikissa asennoissa tiellä. En ehkä mene toiste, mutta jäi sieltä joitain hyviä vinkkejä kivun lievitykseen synnytyksen koittaessa. Kävin myös kokeilemassa Raskaitten Vaimojen vesijumppaa. Se oli kivaa ja ensimmäisen kerran kahdeksaan kuukauteen unohdin olevani raskaana kun oli niin mukava olla painottomassa tilassa vedessä. Mutta haittapuoli oli se, että amerikkalaiseen liioittelutapaan altaan vesi oli ihan liian lämmintä. Tai siis kuumaa oikeastaan. Joten tunnin polskuttelu vain pahensi turvotusta kun oli niin jumalattoman kuuma. Mutta uimaan aion varmasti mennä vielä. En sinne, vaan oman kuntosalini uima-altaaseen, jonka veden lämpötilan oletan olevan ihan normaalia.
No comments:
Post a Comment