Ski-bunny ja sen ski-hubby olivat pari päivää Lake Tahoella laskemassa eikä vaurioilta vältytty. Taaskaan. Viimeksi Juho teloi jalkansa ja nyt oli mun vuoro. Mutta Oinaaan perusominaisuuksille uskollisena kolisutin päätäni, tietenkin. Olikin sellainen mälli, ettei ole ennen tainnut ollakaan. Kiitos kypärän olen vielä tässä ja selvittiin säikähdyksellä.
Oltiin menossa lounaalle ensimmäisenä päivänä ja sinne päästäksemme piti liu'utella pitkä loiva alamäki ja sen jälkeen pieni ylämäki. Tarkoittaa, että sen alamäen aikana pitää saada hyvä vauhti, jotta lumilaudalla pääsee sen ylämäen kun ei ole sauvoja auttamassa. Mulla oli hyvä vauhti ja mietin siinä juuri, että ihan liian hyvin menee, kohta sattuu. Ja niin mulla leikkas laudan jompikumpi kantti kiinni ja olin ilmassa. Laskeuduin pyllyn kautta suoraan takaraivolleni ja siitä voltilla mahalleni. Ihan järkyttävä pamaus! Luojan kiitos mulla oli kypärä. Pää oli kuin tulessa ja huusin suoraan huutoa. Mua oksetti ihan kauheesti ja luulin, että pää räjähtää. Aivotärähdys. Siinä keräilin itseäni ja Juho kyseli kaikenlaisia kysymyksiä meidän hääpäivästä mun äidin syntymäpäivään. Osasin vastata kaikkiin ja vähän ajan päästä nousin ylös. Liam Neesonin vaimon äskettäisestä kuolemaan johtavasta lasketteluonnettomuudesta johtuen olin lähes hysteerinen. Juho kutsui ski patrolin paikalle ja neuvoteltiin mitä tehdään. Mä olin kuitenkin tässä vaiheessa jo ihan ok, hirmuista päänsärkyä lukuunottamatta, joten tulimme siihen tulokseen etten tarvitse lääkäriä ainakaan tässä vaiheessa. Otin särkylääkettä ja päätimme jäädä lounaalle ja seurata tilannetta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lounas ja särkylääkkeet auttoivat ja lähdimme takaisin mäkeen. Kaikki ok. Olen varma, että kypärä pelasti tämän pään tällä kertaa.
Päänsärky jatkui vielä illalla ja seuraavana aamuna, ja kaulan lihakset olivat ihan jumissa. Mutta muuten olin aamulla suht kunnossa ja eikun takaisin mäkeen. Ensimmäinen lasku ei vaan toiminut. En osannut yhtään laskea, en siis yhtään. Tuntui niin kuin olisin ollut ensimäistä kertaa lumilaudan päällä enkä tiennyt mitä pitää tehdä. Kaaduin jokaisessa kurvissa. Joka ikinen kerta kun yritin käännöstä, olin joko nenälläni tai pyllylläni. Lähes itkua vääntäen pääsin jotenkin alas ja totesin, että minun ja lumilautani suhde on ainakin toistaiseksi katkolla. Tästä ei tule yhtään mitään. Lauta autoon ja suksivuokraamoon. Kädet täristen kirjoitin nimeni tarvittaviin lomakkeisiin ja sain kamat. Periksi ei anneta! Suksilla en ole laskenut noin 6-7 vuoteen, mutta sitä ennen varmaan 15 vuotta, joten sen osaan vaikka silmät kiinni. Ja onhan se paljon helpompaa kuin lumilautailu. Me ollaan ensimmäistä kertaa tänä talvena mäessa, enhän mä nyt voi lopettaa kesken. Kahdesta päivästä vain toinen laskettu! Sain sukset jalkaan ja siitä se sitten lähti. Päivä oli erittäin onnistunut ja meillä oli todella hauskaa :)
Tällä hetkellä olo on kuin hakatulla. (Vaikka mistä minä sen tiedän, kun ei ole koskaan hakattu...) Oikea ranne kärsi sen verran niistä aamun kaatumisista, että laitoin siihen idealsiteen vähän antamaan voimaa. Pää on kunnossa (niin kunnossa kun se nyt voi olla), mutta kaula vielä suhteellisen arka, joten pään kääntäminen on hieman hankalaa. Mutta lukuunottamatta tätä "pientä" äksidenttiä, meillä oli oikein ihana parin päivän loma. Puitteet ja sää olivat erittäin suotuisat. Nyt kummallakin todella söpö panda-rusketus :)
No comments:
Post a Comment