Viikonloppuloma Phoenixissa

Tälläisia ihania kuvia viime viikonlopulta Phoenixista, Arizonasta. Phoenix on vain parin tunnin lentomatkan päässä ja siellä on ympäri vuoden kesälämpötilat, joten päätimme lähteä sinne rentoutumaan pitkäksi viikonlopuksi. Pojat saivat nauttia vesipuiston antimista kolme kokonaista päivää ja aikuiset auringosta ja löhöilystä. Parkkeerasin itseni aurinkotuolille vesiliukumäen alapäähän ja väsyin pelkästä poikien ylös-alas juoksemisesta. 

Mun äiti eli poikien Isoäiti on Suomesta vierailulla ja otimme hänet tietysti mukaan. Hän teki vielä päiväreissun Grand Canyonille, missä pääsi helikopterin kyydistä näkemään jylhät maisemat. 

Pojat viettivät yhden päivän lastenleirillä etsien intiaanien jättämiä nuolenkärkiä, askarrellen tiipii-telttoja ja saaden paljon uusia ystäviä. Minä ja Juho kävimme sinä aikana parin tunnin patikkaretkellä läheisillä kukkuloilla. Aika kivikkoinen autiomaa verratuna Kalifornia maastoihin. Kuuma tuli, mutta oli mahtavat näkymät. 

Oli aivan mahtava viikonloppu. Aikuiset saivat rentoutua kyllikseen ja lapsille oli riittävästi ohjelmaa. Kolme päivää riitti hyvin ja kotiin oli taas kiva palata. Ensi viikolla onkin taas uudet lomat on kun on Thanksgiving. 

Halloween in Menlo Park

Se on taas se aika vuodesta kun noidat ja muut mörrimöykyt tulevat luolistaa esiin pelottelemaan kanssakulkijoita. Anton oli tänä vuonna Darth Vader ja Jasper Stormtrooper Star Warsista. 

Otin vapaapäivän töistä ja aamu aloitettiin trick-or-treat kulkueella Antonin leikkikoulussa. Koulu sijaitsee ison puiston laidalla ja saman puiston ympärillä on paljon Menlo Parkin kaupungin palveluja. Eri osastoilla oli oikein kilpailu siitä, kuka oli koristellut parhaiten tilansa. Lapset kiersivät siellä erilaisissa labyrinteissä yms ja saivat tietysti paljon karkkia. 

Luokassa pidettiin sen jälkeen juhlat ja syötiin herkkuja. Tässä vasemmalta lähtien Mauno, Yu-Jin, Anton, Joaquim, Cecilia, Cambria ja Bing-Zen. Ihana rauhallinen ryhmä lapsia ja kaikki hyviä ystäviä keskenään. Tarkistavat tarkkaan, että jokainen tulee aamulla ja jos joku puuttuu, pyytävät opettajaa soittamaan missä on. 

Antonin koulusta jatkettiin Jasperin koululle. Siellä oli myös luokkajuhla ja paraati. Tässä kuvassa Jasper ja Mason, joka oli jo viime vuonna samalla luokalla ja joka asuu ihan meidän lähellä. Pojat ovat erittäin hyviä ystäviä. 

Luokassa oli erilaisia pisteitä, joissa oli aina jotain Halloweeniin liittyvää tekemistä. Tässä täytetään läpinäkyviä kumihanskoja karkeilla ja popkornilla. 

 Anton aloitti heti popparihanskansa syömisen, mutta Jasper ja Mason sentään malttoivat pelata vähän Halloween bingoa. 

Luokkajuhlien jälkeen kaikki oppilaat osallistuvat paraatiin oma opettajansa johdolla. Siellä oli valtavasti myös vanhempia katsomassa. Myös minä hienossa sinappituubi-asussani. 

Pieni Darth Vader keinuu tässä Jasperin koulubussia odotellessa. Illalla lähdimme vielä trick-or-treat -kierrokselle, mutta se jäi lyhyeen tämän pikkumiehen osalta. Hänelle oli selvästi liikaa koko päivän juhliminen ja sokerihumala. Itkupotkuraivarit päättyivät siihen, että sinappi-äiti kantoi hänet kotiin nukkumaan. Jasper ja Juho jatkoivat vielä kierrosta ja Jasper tulikin illalla kotiin jättikarkkipussin kanssa. Sitä oli varmaan kolme kiloa! Voi olla, että verottaja käy... 

Mummi olisi 100v

Tämä ihana nauravainen rakas Mummini mun olisi eilen täyttänyt 100 vuotta ellei olisi elokuussa jo ehtinyt nukkua pois. Ikävä on, mutta ei oikeastaan surua. Hän oli jo kauan halunnut pois ja elämänlaatu ei varsinaisesti ollut kovin korkea enää. Suurimman osan ajasta nukkui vaan. Ei pystynyt enää lukemaan tai katsomaan televisiota eikä paljon muutakaan tehdä kuin vain nukkua. Väsynyt oli Mummi ja hyvä, että pääsi vaarin luokse. 

Kuva on otettu kesällä 2006, jolloin hän oli 89-vuotias. 

Kesä 2010, mummi 93-vuotias.

Kesä 2011, Jasper 1v ja Mummi 94v

Talvi 2012, Jasper 1,5v and Mummi 95v.

Täällä taas

Kesä mennä jolkotti niin ettei ehtinyt kissaa sanomaan. Pahoittelut, että blogi on jäänyt ihan hunningolle. Täällä on pieni lukijakunta, mutta sitäkin lojaalimpi, joten pitää taas yrittää ryhdistäytyä. 

Santa Cruzin huvipuistossa käytiin heti Suomesta palattuamme. Siellä pikkupojat uskaltavat jo huimempiin laitteisiin kuin vanhempansa. Anton on vaan ikävä kyllä vielä vähän turhan lyhyt suurimpaan osaan "isoja" laitteita. 

Mutta maailmanpyörään päästiin kaikki. Mua kyllä pelotti ihan kamalasti! 

Jasper pääsi county fairilla idoliensa kanssa samaan kuvaan, Antonia pelotti sen verran, että ei suostunut lähietäisyydelle. 

Siinä on kaverukset Viggo, Anton, Vincent ja Jasper. Oikein ryhmä rämä. 

Koulu alkoi taas ja nyt Jasper on ekaluokkalainen. Vähän jännitti edellisenä iltana, että onkohan entisen luokan pojat kasvaneet pidemmiksi. Ensimmäisenä aamuna olimme Juhon kanssa saattamassa häntä koulutielle, mutta seuraavana aamuna hän meni jo tavallisen tapaan koulubussilla. Siitä piti jännittää sellasta, että kun bussi on koululla, pitääkö jäädä jonoon odottamaan opettajan tulemista vai saako mennä suoraan omaan luokkaan. Ollaanko siis ns vielä pieniä vai jo isoja? Isoja ollaan ja saa mennä itsenäisesti omaan luokkaan. Ne on vaan ne viisivuotiaat kinderiläiset, joiden pitää odottaa, että opettajan hakee. Nämä on vakavia juttuja ja Jasper on hyvin tarkka säännöistä. Ne pitää tietää, että osaa tehdä oikein. 

Jasper pääsi isin kanssa kiipeilemään, joten me vietimme Antonin kanssa yhteisen aamupäivän. Kävimme lastenteatterissa Palo Altossa ja puistoilimme. 

On tullut tässä kesän ja syksyn aikana matkustettua jonkin verran. Paljon enemmän kuin töihin mennessäni ajattelin. Osa matkoista on ollut ihan virallisia työmatkoja palkkani maksavan Sonicin toimesta, osa epävirallisempia työmatkoja liittyen vapaaehtoishommaani ja osa henk koht lomamatkoja. 

Tässä olen vapaaehtoiskollegoiden Amy ja Michelen kanssa Orlandossa Floridassa konferenssissa. Neljä päivää todella tuikkaa aikataulua sisältäen luentoja ja vapaaehtoishommia. Pakkasimme esim. 45,000 pussia ruokaa nälkäisille koululaisille Afrikkaan. Konferenssin järjesti CSCMP, jonka
San Franciscon Roundtableen kuulun.

Näin hienoja rivejä en vielä ole koskaan nähnyt missään varastossa. Ei ainakaan tämän mittapuun teollisuusvarastossa. Oli mahtavaa katella. Hyllyväli on juuri trukin mittainen ja lattiassa on sähkökaapeli, johon trukki lukittuu eikä kuljettajan tarvitse huolehtia että kaataisi hyllyn vahingossa. Siitä tulisi järkyttävä dominoefekti ja koko jalkapallokentän kokoinen varasto olisi mullin mallin. 

Vuoden vaihteessa on tarkoitus lähteä koko perheen voimin Lake Tahoelle lumille ja tässä on ensimmäisen herran uudet sukset. Ja niitä on urakalla pruuvattu. Tässä lasten ensimmäisten kertojen lähestyessä itsellekin tuli uutena tietona, ettei lapsilla ole sauvoja ollenkaan. He köpöttelevät lyhyillä suksilla vaan tasaisella menemään. Tai äidin tai isän sauvassa roikkuen...