Kotona Kaliforniassa taas

Kallion koti laitettiin muutamassa päivässä pakettiin ja oltiin viimeiset yöt Saunaniemessä ennen lentoa Kaliforniaan. Lennot menivät oikein hyvin. Molemmat pojat käyttäytyivät erittäin hyvin eikä ollut mitään hankaluuksia matkalla. Lensimme SASilla Köpiksen kautta ja voin lämpimästi suositella sitä reittiä. Vaihto Köpiksessä oli noin tunnin ja riitti oikein hyvin. Kokonaisaika oli selvästi lyhyempi kuin Lontoon kautta, mitä reittiä olemme yleensä käyttäneet. Lisäksi SASilla oli erittäin hyvä palvelu. Antonilla oli koneessa oma auton turvaistuin, joten hän sai nukkua turvallisessa ja sopivassa tuolissa. Jasper on jo niin iso, että hän pystyi nukkumaan tavallisessa penkissä. Vaikka lento oli päivälento, saimme kaikki suht hyvin nukuttua viimeiset tunnit ennen San Franciscoon laskeutumista. Kukaan ei siis kiukutellut sielläkään päässä :)

Kotiinpaluu oli erittäin liikuttavaa! Ihastelimme paikkoja ja lapset alkoivat heti levittää lelujaan innoissaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ajattelimme heti lennon jälkeen pulahtaa altaaseen, mutta sattui sen verran viileä päivä, ettemme kuitenkaan uskaltaneet. Jaana-täti sen sijaan oli tehnyt meille tervetuloillallisen ja vietimme hauskan ensimmäisen illan siellä. Viime kerrasta onkin aikaa.
Pojat kaivoivat takapihalta heti esiin pyörät ja potkulaudat sun muut vehkeet ja etupihalla niitä sitte kokeiltiin. Antonin ensimmäinen kerta potkulaudalla ja potkupyörällä sujuivat oikein mallikkasti, ja Jasperkin otti kunnon vauhdit omalla Salama McQueen potkulaudallaan. Äitiä ja isiä hellittiin Starbucksin isoilla latte kahveilla :)

Pienten lasten huvipuistoa Happy Hollowta ja sen Danny the Dragon junaa on se verran Suomen reissun aikana kaivattu, että sinne suunnattiinkin heti ekalla viikolla. Juholla oli onneksi lomaa, joten saatiin mukava ja leppoisa alku koko perhen yhdessä. Happy Hollowssa oltiin Gaylan ja Stellan kanssa ja lapset olivat todella innoissaan nähdessään pitkästä aikaa toisensa.

Lähialueen patikointipaikkoja on meillä aikuisilla ollut kova ikävä, joten Windy Hill piti käydä vetämässä ylös asti. Kolmen tunnin retki reipasta ylämäkeä noin kolmenkymmenen asteen kuumuudessa olikin kunnon kotiintulopläjäys :) Vettä meni paljon, mutta kivaa oli. Jasperkin jaksoi tosi hyvin kävellä itekseen, vaikka isopyöräiset tuplajuoksurattaat olikin mukana. Huipulla syötiin eväät ja jyrkkää alamäkeä takaisin.

Minulla alkoikin vähän erilainen arki, kun lupasin ottaa väliaikaisesti hoitoon ystäväni pienen tyttären. Ystävä sai töitä, mutta ei ihan yhtä nopeasti lastenhoitopaikkaa, joten tässähän se menee kolmaskin lapsi :) Laralla ja Antonilla on vain muutaman viikon ikäero. Ajattelin aluksi, että miten Lara mahtaa sopeutua, kun ei olla pitkään aikaan nähty, mutta hänellä on mennyt oikein hyvin. Ainoa kolmikosta jolla on ongelmia, on Anton. Pieni mies on yllättävän mustasukkainen äidin sylistä, leluista ja mistä vaan. Pari ensimmäistä päivää piti koko ajan vahtia, ettei Lara raukka jäänyt jalkoihin, mutta nyt kolmas päivä on mennyt jo paremmin. Kyllä kai se siitä. Lara on suloinen ja kiltti pieni tyttö, mukava lisäys meidän poikavoittoiseen arkeen.


Alle kaksi viikkoa vasta oltu kotona, mutta tuntuu ettei missään oltukaan. Äkkiä sitä omiin nurkkiin taas tottuu. Paljon kauemmin meni totutellessa Suomen uuteen arkeen. Puoli vuotta pois omista ympyröistä tuntuu olevan aika vähän loppujen lopuksi. Täällä asiat eivät ole talven aikana juurikaan muuttuneet, vain toisten lasten kasvamisesta huomaa, että ollaan oltu pois. Tuntuu ihanalta, kun oma paikka löytyi näin helposti. Suomessa sitä piti jonkun aikaa etsiä, kun kaikki oli uutta. Täällä arki losahti nopeasti omiin uomiinsa.
Jasper on kyllä jo näin lyhyen ajan jälkeen ehkä vähän kyllästynyt kun ei ole päiväkotia. Päivät "vauvojen" ja äidin kanssa kotona eivät todellakaan ole sama kuin kavereiden kanssa päiväkodissa. Kävin kysymässä Jaapon vanhassa preschoolissa, josko sinne pääsisi edes muutamana päivänä viikossa, mutta he ovat täynnä. Jasperin oma aamupäiväryhmä joka tapauksessa pitää kesän taukoa, joten sinne hän pääsee vasta syyskuun alussa. Onneksi Menlo Parkin kaupunki järjestää ohjelmaa, olen ilmoittanut Jaapon jalkapalloon, jumppaan ja pariin viikon kestävään aamuleiriin. Ja tajusin, että samanlainen kesätauko on varmaan monessa muussakin preschoolissa, joten täytyy soitella vanhan leikkiryhmän äidit läpi ja järkätä isoille lapsille leikkitreffejä.

Ihanaa olla kotona!!