Kyllä meitä on pidetty hyvänä täällä! Joka kyläpaikasta lähdetään lahjapussien kanssa ja vatsat täynnä herkkuja :) On löytynyt muutenkin sen verran mukavaa tekemistä, että tähän voisi jopa tottua. Varsinkin Turusta löytyi todella paljon joko täysin tai lähes ilmaista tekemistä lapsille.
Joka sunnuntai järjestetään Lasten Liikunnan Ihmemaa joka puolella kaupunkia. Täysin maksuton ja hauskaa riitti niin kovin, että pitkän maanittelun jälkeen Jasper suostui lähtemään pois.
Aninkaisten Ammatti-instituutti pyörittää opiskelija voimin lapsille Puuhapirttiä, jonne kolmevuotiaan voi jättää kolmeksi tunniksi leikkimään ja laulamaan kuudella eurolla. Tämän tyyppistä satunnaista lastenhoitoa kaipaisin meidän kotikonnuillekin. Että voisi hoitaa kaupat ja pankit tms rauhallisemmin. Ihmettelen suuresti, ettei siellä ollut juurikaan silti muita lapsia. Olisin kuvitellut sen olevan tupaten täynnä. Eikö tosiaan ole tarvetta vai eikö äidit tiedä tästä?
Kävimme vierailulla myös seurakunnan kerhossa, jossa leikittiin, laulettiin ja askarreltiin ilmaiseksi.
Lisäksi olemme liikkuneet paljon bussilla, joka on rattaiden kanssa erittäin kätevää, ilmaista ja, mikä parasta, Jasperille suuri ohjelmanumero.
Kaiken kaikkiaan reilun kolmen viikon jälkeen täytyy sanoa, että tähän todella voisi tottua. On ollut kyllä kivaa. Omaa kotia on ollut tietenkin ikävä, mutta kodin voisi siirtää tänne. Juhoa tietenkin myös ikävä, ja hänen siirtäminen tänne Suomeen pysyvästi olisikin sitte paljon haastavampi juttu :)
No comments:
Post a Comment