Aika kuluu

NONNI! Se mennä putkahti syyskuu ilman yhtään postia täältä. Ihan kauheeta :( Anteeksi vaan kaikille uskollisille lukijoille. Meillä on ollut sen verran vauhtia ja vaaratilanteita, että ei vaan ole ehtinyt. Illalla olen niin väsynyt, että kaadun sänkyyn. No mutta, nyt olen täällä. Mistäköhän sitä edes aloittaisi. Vieraita on ainakin piisannut :)
Leena-mummo tuli meidän iloksi Juhon kesäloman jälkeen ja viipyi kolme viikkoa. Mulla oli siis edelleen tukijoukkoja ja Jasperilla leikkiseuraa. Syyskuu toi tullessaan myös taas Jasperille jumpan ja musiikkitunnin. Molempia hän on ehtinyt kysellä kesän aikana useasti. Tällä kertaa hän menikin jumppaan jo vähän isompien ryhmään, 2.5 - 3.5 vuotiaat. Siellä on vähän enemmän ohjeistusta kuin aikaisemmin, mutta äiti vielä kuitenkin mukana. Ja hyvin se menee. Ensin Jasper oli vähän ihmeissään kun ei saanutkaan juosta ihan miten vaan missä vaan, vaan piti odottaa omaa vuoroaan ja tehdä niin kuin sanottiin, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan.
Pari päivää Leenan lähdön jälkeen tuli Allenin Sami Australian turneeltaan (9kk) tänne viettämään viimeisen kuukauden ennen Suomeen paluutaan. Tuolla noi pojat, Sami ja Jasper, nyt ovat jakaneet yhteisen huoneen kuin oikeat veljekset :)
Samaan aikaan olivat vielä Aarne-paappa ja Elina täällä viikon verran ja Jasperilla taas ilo ylimmillään :) Heidän kanssaan käytiin Happy Hollowssa ja viikonloppuna kierreltiin San Franciscoa. He jatkoivat tästä ystäviensä kanssa autolla tehden aikamoisen road tripin Chicagoon ja sieltä lentäen takaisin Suomeen.

Anton on superhelppo vauva ja olemme opetelleen yhteiseloa hyvällä menestyksellä. Hän nukkuu, syö ja hymyilee :) Menee nukkumaan puoli kahdeksalta illalla ja syö siinä yhdentoista maissa maitopullon ja jaksaakin sitte nukkua ainakin kuuteen asti aamulla. Useimmiten vetelee kahdeksaan asti tai ylikin. Eikä koskaan herää kiukkuisena itkien vaan aina hymyssä suin :) Hän on niin hirveen liikkis! Kuten myös Jasper, joka rakastaa kovin pientä veljeään. Halailee ja pussailee alvariinsa.
Minä ja Jasper veimme pikkuveljen uimaan ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Oli syksyn viimeinen hellepäivä ja ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Meidän uima-altaan vesi on lämmintä, mutta aika viileää kolmikuiselle vauvalle. Mutta Anton ei ollut moinaskaan! Hiukan haukkoi henkeä kun kastelin häntä, mutta yhtään ei itkenyt. Ei edes silloin kun sukellutin häntä. Reipas poika!