Isoveli

Jasper on ottanut uuden tulokkaan erittäin hyvin vastaan. Yllättävän hyvin. Hän oli jo sairaalassa hyvin innoissaan pikkuveljestä ja mietin, että  miten mahtaa mennä kun veikka tuodaan kotiin. Mutta kaikki on mennyt todella hyvin. Hän tarkistaa heti aamulla onko Anton herännyt ja sitte vasta onko äiti ja isä hereillä :) Hän myös silittelee Antonia ja haluaa pitää sylissä. Olemme antaneet kaiken tapahtua ja yrittäneet välttää kieltämistä muutoin kuin pakon edessä. Jasper sai lisäksi aika paljon lelulahjoja Antonin synnyttyä, sekä sairaalassa että kotona. Joten hän ei ole jäänyt huomiotta, pikemminkin päin vastoin. Ehkä ollaan liioiteltu, mutta tässä asiassa ehkä parempi liikaa kuin liian vähän.
Ennen Antonin syntymää olemme puhuneet paljon pikkuveljestä ja valmistelleet Jasperia siihen. Mutta on ollut todella vaikea tietää kuinka paljon kaksivuotias oikeasti ymmärtää ja käsittääkö hän, että sieltä oikeasti tulee uusi ihminen. Jotain on mennyt nähtävästi perille, koska hän jopa silloin unenpöppörössä keskellä yötä Jaanalle mennessä totesi, että nyt pikkuveli syntyy :) Olimme puhuneet lähiviikkojen aikana hänen kanssaan mitä tapahtuu sitten kun pikkuveli syntyy, että Jasper menee Jaana-tädin luokse ja isi ja äiti menee sairaalaan. Sen neljä päivää mitä minä ja Anton oltiin sairaalassa, pojat pärjäsivät oikein loistavasti keskenään. Hyvää bonding aikaa isälle ja pojalle. Äitiä oli kyllä ilmeisesti vähän ollut ikävä, mutta hän ei ollut ollenkaan niin kiinni mun lahkeessa kotiin tultuamme kuin luulin. Nyt Juho on ollut lomalla tämän viikon ja on vielä ens viikon, joten molemmat pojat saavat ansaitsemansa huomion eikä kumpikaan jää paitsi mistään.