Luonne eroja

En muista olenko täällä jo ihmetellyt sitä kuinka pienen pojan luonne alkaa tulla esille ja kuinka on kiehtovaa huomata miten erilainen hän on kuin esim minä. Jasper on todella herkkä poika ja varovainen mietiskelijä. Hän ei todellakaan ole mikään suin päin sotaan -tyyppinen, niin kuin voin kuvitella itse olleeni tuossa iässä. Ja ehkä vieläkin. Minä teen ja sitten vasta mietin, mutta Jasper on toisinpäin. Kun menemme esim. puistoon, hän aina katselee tovin paikoillaan mikä on tilanne, keitä on puistossa leikkimässä ja sitten päättää mihin päin lähtee. Jos puisto on ihan tyhjä tai siellä on tosi paljon muita lapsia, yleensä hän ei halua jäädä. Mieluiten hän viihtyy jos siellä on muutamia muita, mutta sellaisesta suuresta hälystä hän ei tykkää. Muutenkin tuo meidän lähileikkipuisto alkaa olla nähty, useimmiten hän haluaa lähteä jalan tutkimaan puiston muita osia, kuten ankkalampea, baseball kenttää, suihkulähdettä ja mitä tahansa matkalta löytyvää.

Leikkitreffeillä käyminen on myös välillä aika hassua siinä mielessä, että Jasper on yleensä meistä se, joka haluaa lähteä ensin kotiin. Hän ei ole mikään kauhean sosiaalinen ja eikä jaksaa kovin kauaa kyläillä. Tietysti tämäkin riippuu paikasta ja siellä olevista leluista. Jos vaan jonkunlainen junapöytä tms. löytyy, niin silloin häntä ei kovin helpolla saa lähtemään, mutta jos on vaan "tyttöjen hömpötyksiä" kotiin lähtö tulee aika nopeasti. Huvittavaa siinä on se, että minä tarvitsen noita henkireikiä kun pääsee juttelemaan toisten äitien kanssa ja pyydän aina Jasperilta ylimääräisen viisiminuuttisen "leikkiaikaa" :) Jasper monesti tuo kenkänsä jo minulle ja viittoo autoa tai pyörää, riippuen kummalla ollaan liikkeellä, ja sanoo ponnekkaasti Äiti! Ja minä vaan, että juu kohta lähdetään, äiti vaan tän yhden jutun vielä :)