Perheen toinen pikkumies on ottanut tavakseen seisoskella äidin mahassa ja hyppiä äidin virtsarakon päällä. Varsinkin kun vihdoin ja viimein päivän päätteeksi istahdan sohvalle hetkeksi ja rauhoitun, niin eiköhän siellä ala sellainen pomppiminen. Ja vessaanhan sitä sitte pitää kohta juosta. Ja uudestaan ja uudestaan. Että voisko vaihtaa asentoa ja potkia vaikka kylkeen tai jotain.
Monday, March 05, 2012
Esimakua pikkupojista
En tiedä mikä on mennyt pieleen, mutta jotain on täytynyt mennä kasvatuksessa pieleen kun meidän poika ei tykkää lätyistä! Siis ei tykkää lätyistä! Miten se on edes mahdollista? Kaikkihan nyt lätyistä tykkää! Ei ole tullut moista vastaan ennen ja nyt tämä ensimmäinenkin on oma poika. On aikoihin eletty. Äiti seisoi pitkään ja hartaasti sunnuntaina hellan ääressä ja paistoi rakkaudella pojille lättyjä. Iso mies söi paljon hillolla ja kermavaahdolla ja vaikka millä lisukkeilla. Pieni mies katseli hetken lautastaan, maistoi pari palaa ja pyysi sen jälkeen leipää. Anteeksi? No, ei auta. Jokaisella meillä on omat makumme eikä se auta vaikka äiti kuinka olisi nähnyt vaivaa syötävän eteen, jos ei maistu niin ei maistu. Jäpykkä söi sitte leipää.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Elä huoli, ei munkaa laps ensin tykkännyt niistä. Onneksi herkkari on oppinut jo niistä tykkäämään.:P On edes joku, jonka kanssa niitä popsia. Masalla on heilahtanyt joku kromosomi tai dna mautkalle, koska ei nykyään oikean makean perään ole... Joten, jos leivon tms., niin minä syön (ja Luka). :D
Toivoa siis on, älä luovuta! :)
Jenspa
Post a Comment