Viime viikolla käytiin Jasperin 18kk tarkastuksessa ja hyvältä näyttää. Poika on isohko, mutta kaikin puolin mallikas :) Hän on 82.5 cm pitkä ja painaa 11.7 kg. Pituutta oli tullut melkein neljä senttiä kolmessa kuukaudessa, mutta paino oli aivan sama. Lääkäri kehui Jaapoa erittäin sosiaaliseksi ja kiltiksi pojaksi. Mitä hän kyllä onkin. Tulee toimeen kaikkien kanssa ja on erittäin kiltti. Kuuntelee ohjeita ja yleensä noudattaa niitä. Joskus pitää vähän kokeilla kuka määrää, mutta aika harvoin.
Tällä hetkellä kuuminta hottia pienen pojan elämässä on junat, imuri, auton renkaat ja kaikki eläimet. Imuri on siis niin paras. Siivouskomeron oven taakse jätkä painelee heti aamusta ja koko zydeemi pitää ottaa esille. Aluksi hän pelkäsi niin paljon imuria, että meillä ei koskaan imuroitu hänen hereillä ollessaan. Sitte imuri sai olla esillä kunhan oli hiljaa, mutta silloinkaan sen lähelle ei menty. Jos äiti oli toisella puolella imuria kuin hän, niin hätä oli kädessä. Jossain vaiheessa pystyin imuroimaan niin että hän oli kantorepussa, mutta silloinkin hän pälyili hyvin epäluuloisen näkoisenä touhua. Mutta nyt on kaikki toisin! Joku aika sitte hänelle kelpasi imurista vain se loppupätkä ja sitä hän heilutti edestakaisin, mutta nyt on homma mennyt sen verran ammattimaiseksi, että koko helahoito pitää olla jotta pääsee kunnon tatsiin. Ja ei siinä mitään, tarkasti hän imuroi. Mietin vaan että tulisko joku sosiaalitantta syyttämään lapsityövoimasta jos laittaisin töpselin seinään... :)
Jasper on muutenkin tarkka poika. Tavarat viedään takaisin omille paikoilleen leikin jälkeen ja lautanen nostetaan tiskipöydälle syönnin jälkeen. Kädet pitää heti putsata jos niihin tulee likaa. Se onkin helppo homma tuolla puistossa... Ja kovin hän on rättiä heiluttamassa ja pöytää pyyhkimässä, jos jostain sellaisen saa. Äidin keittiöpyyhe on hyvin usein kadonnut uunin kahvasta kun on niin sopivasti siinä hänen korkeudellaan.
Käsittämätöntä miten tuollainen puolitoistavuotias on niin jumalattoman älykäs jo! Joka päivä ihmetellään miten on mahdollista, että puhekyvytön lapsi tietää kuitenkin milloin hänen vaippansa pitää vaihtaa, milloin on nälkä, milloin nukuttaa ja melkein mitä tahansa. Tänäänkin hän tuli kertomaan mulle, että kakat on housussa vaippa pitää vaihtaa (viittoi vaipan merkin) ja lähti edellä vessaan. Kun en heti ehtinyt perään, niin kohta oli jo kulmat kurtussa takaisin mörisemässä että missä hitossa sä oikein viivyt :)
Viittomien opettaminen oli kyllä ehdottomasti parasta mitä ollaan tehty. Olin aluksi niin tosi skeptinen ja lähellä lopettaa koko touhun, kun tuntui ettei hän reagoi millään lailla. Mutta sitte yks kaks parissa viikossa kesällä hän palautti kaikki viittomat. Ja koko ajan oppii lisää. Tässä alkaa olla aikamoiset suorituspaineet itsellä kun lapsi katsoo aina kysyvästi uuden sanan eteen tullessa.
P.S. Halloween on tulossa ja kaikki paikat on täällä täynnä Pumpkin Patcheja eli kaikenlaisia kurpitsa-aiheisia lasten huvituspaikkoja. Mekin tietenkin kävimme tsekkaamassa yhden ja sieltä oheiset kuvat.
No comments:
Post a Comment