Junapäivä

Tänään on taas ollut erittäin tapahtumarikas päivä pienen ihmisen elämässä. Me asumme junaradan lähellä ja junia näemme päivittäin. Yleensä useitakin. Jasper todella rakastaa junia. Ohi kulkevia junia, leikkijunia, Tuomas-Veturi videoita ja mitä tahansa aiheeseen liittyvää. (Tässä alustus.) Olimme tänään koko päivän Happy Hollown pienten lasten huvipuistossa. Siellä on eläintarha, leikkipuistohässäköitä jos jonkunnäköisiä, huvipuisto ajeluja ja kotieläinpuisto, jossa pääsee eläinten kanssa samaan aitaukseen silittelemään. Meitä oli kolme äitiä, joilla kaikilla suunnilleen samanikäiset pellavapäiset pojat. Siellä tietenkin riemua riitti. Varsinkin kaikki juniin liittyvä. Seisoimme pitkään vähän isommille lapsille tarkoitetun vuoristoradan vieressä ja pojat vaan tuijottivat "junaa". Pääsimme itsekin tosihommiin lohikäärmeen näköisen junan kyytiin. Pojat tuskin pysyivät nahoissaan! Juna kulkee suht hitaasti ihan tasaisella, mutta siinä oli jo ihan tarpeeksi näille pienille ihmeille :) Ja varsinkin kun juna menee lopussa tunneliin, innostus kertakaikkiaan repesi. Jasper huudahteli innoissaan ja vaan osoitteli joka puolelle. Ikävä kyllä kauhea pettymys ja kova itku tuli kun juna pysähtyi ja siitä piti lähteä pois. Pojat olisivat varmaan olleet koko päivän kyydissä. Siellä ei ollut juurikaan jonoa, joten päätimme mennä samantien uudelleen. Mutta kuinkas kävikään ja juuri meidän nenän edestä laittoivat portin kiinni kun juna tuli täyteen. Ihan kauhea huuto! Sillä pettymyksellä ja surulla ei ollut mitään rajaa. Jasper oli ihan hädissään kun juna lähti liikkeelle eikä hän ollutkaan kyydissä. Hän otti minua kädestä ja alkoi kiskoa eteenpäin. Ikinä ei ole tapahtunut moista ennen. Oli kova selittäminen, että juna tulee kyllä takaisin ja me pääsemme kyytiin. Ne muutamat minuutit olivat ehkä pienten poikien pisimmät. Karusellissa käynti oli vähän samanlainen. Kun se lähti ensimmäisellä rundilla liikkeelle, Jasperia ihan selvästi kyllä vähän pelotti. Tämä karuselli meni kovempaa kuin se hänen ensimmäinen kertansa ostarilla. Mutta silti sinne piti päästä toisen kerran. Onneksi nämä kaikki ajelut kuuluvat puiston sisäänpääsymaksuun, eikä ollut jonoja, joten mikäs siinä. Oli todella ihana päivä, vaikkakin aika kuuma. Ja olimme kaikki aika väsyjä kotiin lähtiessä. Pojat eivät tietenkään nukkuneet siellä yhtään vaikka hiukan sellaista yritettiinkin. Mutta sammuivat ensimmäisessä risteyksessä kun päästiin autoon :)

Ja a vot kun päästiin kotiin! Siellä odotti mummon ostama junapöytä! Sitä koottiin pitkään ja hartaasti. (Isän piti auttaa kotiin tullessaan kun äiti ei ollutkaan ihan niin nokkela kuin luuli...) Jasper oli kovasti apuna ja väänsi ruuvia minkä kerkisi. Kun se vihdoin saatiin pystyyn ja hän tajusi mikä se on, riemulla ei ollut mitään rajaa. Heti alkoi sellainen "prut prut prut" kuulumaan, että alta pois. Hän ei nähnyt eikä kuullut mitään vähään aikaan, leikki vaan junaradallaan. Todella liikkis. Nukkumaan menokin venähti yli puolella tunnilla kun ei kerta kaikkiaan malttanut lopettaa. Mutta sitten hän vihdoin itse (45min päiväunilla oli ehkä osuutta asiaan) ilmoitti, että nyt on niin kova väsy, että sänkyyn pitää päästä. Ja sinne hänet nostettiin. Ei ole kuulunut pihaustakaan sen jälkeen. Nukahti varmaan heti ja näkee junaunia :)

P.S. Äiti on karistanut ensimmäiset viisi kiloa! JES!