Summa summarum

Roadtrip takana, kotona ollaan jälleen. Reilun viikon intensiiviloma teki tehtävänsä ja tuntui kuin olisimme olleet poissa kuukauden. Oli ihanaa palata kotiin rentoutuneena. Jälkipuintina mainittakoon, että parasta lomassa oli neljä päivää Mount Shastan alueella ja autopäivät pahinta. Yksivuotiaan vilkkaan ja juoksevaisen pojan kanssa autopäivät eivät ole se juttu. Mahtavia maisemia, mutta kyllä siinä joutui äiti ja isä tekemään erinäisiä keksintöjä, että päästiin määränpäähän. Paikallaan olopäivät olivat siis parasta. Siitä viisastuneena lähdimme kotimatkalle keskiviikkoaamuna klo viiden jälkeen. Pakattiin auto edellisenä iltana ja juuri ennen lähtöä nukkuva poika autoon ja menoksi. Viiden ja puolen tunnin matkasta Jasper nukkui ensimmäiset kaksi ja puoli tuntia vielä yöunta. Sen jälkeen hän oli ihan tyytyväinen autossa jonkun aikaa ja sillä välin äiti googlaili iPhonella lähimmän leikkipaikalla varustetun Mäkkärin. Siellä aamupuurot napaan ja leikkiä reilu tunti ja johan maistui taas automatka. Ensimmäisen harmituksen jälkeen videot päälle ja piirrettyjä kehiin. (Tiedän, pahat vanhemmat. Ei saisi katella telsua vielä, mutta tässä vaiheessa kaikki keinot olivat sallittuja kun kotipiha odotti leluineen.) Päästiin siis kotiin yhdellä pysähdyksellä!! JEE!!! Kotona Jasper ihmetteli vähän aikaa paikkoja ja istui/kiipeili sen jälkeen polkupyöränsä päällä pari tuntia. Eli sitä oli vissiin ollut eniten ikävä :)

Nuoren herran ensimmäinen koko perheen voimin tehty kesälomareissu meni kaikesta huolimatta loistavasti. Hän istui kahdeksana päivänä putkeen rinkassa meidän patikoidessa ja nautti siitä. Oli mahtavaa huomata miten yksivuotias oikeasti viihtyi metsässä. Suu kävi koko ajan ja hän osoitteli lintuja, oravia, puita, maisemia, järviä ja mitä milloinkin. Olisi kivaa tietää mitä hän selitti. Viimeisenä päivä tehtiin patikkaretki tasaisella polulla ja siellä hän sai kävellä itsekin. Hän valitsi ensimmäisenä isoimman kepin mikä sillä hetkellä sattui näköpiirissä olemaan ja ei kun tassua toisen eteen. Paikoin piti jäädä lähemmin tarkastelemaan jotain kiveä tms. mutta suurimma osan ajasta hän käveli reipasta vauhtia eteenpäin. Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, eihän siitä ole kuin reilu vuosi kun hän syntyi ja nyt hän patikoi meidän kanssa. Vasta omista lapsista oikein ymmärtää miten mielettömän nopeasti lapsi kasvaa ja kehittyy. Jasper muuttui tosi paljon viikon aikana. Hän tuli paljon itsenäisemmäksi, mikä aiheutti jonkun verran lisästressiä äidille ja isälle, koska hän lähtee ihan kylmän viileästi ihan mihin suuntaan vaan ja ihan kuinka kauas tahansa taakseen katsomatta. Ja siinä vilinässä myös menettää kuulonsa.... Hänestä kehkeytyi myös aikamoinen tanssija loman aikana :) Jos vaan jostain kuuluu tarpeeksi menevää musiikkia, niin nuoriherra laittaa kyllä lanteet heilumaan!