Kuvia kevään Suomen reissulta

lisätty oikeaan laitaan.

Paluu arkeen

Arki rullaa taas mallillaan. Alkuviikosta oli pieniä vaikeuksia, mutta loppua kohden kaikki sopeutuivat. Juhosta oli todella masentavaa mennä takaisin töihin kun oli saanut viettää pari viikkoa meidän, ja varsinkin Jasperin, kanssa laatuaikaa. Jasperilla oli hieman vaikeuksia sopeutua Stellaan, kun oli pari viikkoa saanut sekä isän että äidin jakamattoman huomion. Minä pelkäsin lähinnä sitä että Stella olisi jo unohtanut meidät eikä jäisi tänne ilman itkua. Mutta kaikki selvittiin ja parissa päivässä elämä sujahti tavallisiin uomiinsa.
Maanantaina Jasperia koeteltiin heti vähän enemmän kuin ehkä olisi ollut tarvis näin leppoisan loman päätteeksi. Kävimme lääkärissä 15kk tarkastuksessa ja siellä annettiin kolme rokotusta. Kolme tuli viimeksikin ja hän selvästi muisti sen yhtäkkiä kesken kaiken (ennen tämän kertaista pistämistä) ja hätähän siitä tuli. Äidin syliin eikä lääkärisedällä ollut mitään asiaa koskea. Aikamoisia juonitteluja siinä vaadittiin että päästiin vihdoin asiaan. Jasper on 80cm pitkä ja painaa 12kg. Pituus on ihan keskiarvoa (50%) ja painokin sinnepäin (75%). Käyrällä mennään ja poika on kaikinpuolin täydellinen. Minkä tietysti tiesimme jo :) Mielenkiintoista oli keskustelumme Jasperin puhekyvystä. Kerroin että Jaapo ei sano vielä oikestaan sanaakaan lukuunottamatta silloin tällöin tulevaa äitiä, joka sekin tulee ihan satunnaisesti. Mutta sitten mainitsin että hän osaa kyllä muutaman viittoman ja lääkärihän siitä riemastu ja sanoi että kaikki lasketaan. Ei tarvitse osata puhua jos osaa muuten ilmaista tarkoittamansa sanat. Sitte alettin laskemaan ja lopputulos on viisi sanaa: kiitos, lisää, syödä, koira ja lamppu :) Sen lisäksi hän oppi tällä viikolla sanan juna. (Asumme junaradan lähellä ja näemme niitä monta kertaa päivässä.) Olemme enemmän tai vähemmän viittoneet hänelle siitä asti kun Jasper oli 10kk mutta nyt loman aikana jotenkin hän reipastui sen suhteen ja oppi monta uutta. Siitä tietysti mekin innostuneena olemme nyt viittoneet koko ajan. Viitomme siis vain yksittäisiä sanoja mitä kulloinkin kohdalle sattuu. Löysin vielä tällä viikolla uuden nettisivun, jossa on todella hyvät videot kaikista käytännöllisistä sivuista. Tästä tulee vielä hauskaa!
Ohessa muutama kuva tältä viikolta: lasten kanssa kaupassa, lukutoukka, haluaisin olla jo iso poika ja ajaa tällaista hienoa pyörää (joka ei siis ole hänen) ja isin kanssa kuperkeikkoja puistossa.

Tanssia paikallisessa

Tänään olimme lounaalla meidän lähikahvilassa Cafe Borronessa ja siellä tapahtui kummia :)

Varsinainen tapahtuma löytyy Youtubesta:

http://www.youtube.com/watch?v=LpBjmaye1Dw&feature=share

Flashmob = kuka tahansa voi perustaa ryhmän, joka esiintyy jossain julkisessa paikassa kenenkään ulkopuolisen etukäteen tietämänä aikana. Tarkoituksena on saada tapahtuma näyttämään siltä kuin tavalliset ohikulkijat yhtäkkiä alkaisivat tanssia. Youtube on täynnä erilaisia versioita ympäri maailman, jos haluatte tarkemmin tutkia asiaa. Meidän oma Menlo Park on nyt päässyt tältäkin osin maailmakartalle :)

Summa summarum

Roadtrip takana, kotona ollaan jälleen. Reilun viikon intensiiviloma teki tehtävänsä ja tuntui kuin olisimme olleet poissa kuukauden. Oli ihanaa palata kotiin rentoutuneena. Jälkipuintina mainittakoon, että parasta lomassa oli neljä päivää Mount Shastan alueella ja autopäivät pahinta. Yksivuotiaan vilkkaan ja juoksevaisen pojan kanssa autopäivät eivät ole se juttu. Mahtavia maisemia, mutta kyllä siinä joutui äiti ja isä tekemään erinäisiä keksintöjä, että päästiin määränpäähän. Paikallaan olopäivät olivat siis parasta. Siitä viisastuneena lähdimme kotimatkalle keskiviikkoaamuna klo viiden jälkeen. Pakattiin auto edellisenä iltana ja juuri ennen lähtöä nukkuva poika autoon ja menoksi. Viiden ja puolen tunnin matkasta Jasper nukkui ensimmäiset kaksi ja puoli tuntia vielä yöunta. Sen jälkeen hän oli ihan tyytyväinen autossa jonkun aikaa ja sillä välin äiti googlaili iPhonella lähimmän leikkipaikalla varustetun Mäkkärin. Siellä aamupuurot napaan ja leikkiä reilu tunti ja johan maistui taas automatka. Ensimmäisen harmituksen jälkeen videot päälle ja piirrettyjä kehiin. (Tiedän, pahat vanhemmat. Ei saisi katella telsua vielä, mutta tässä vaiheessa kaikki keinot olivat sallittuja kun kotipiha odotti leluineen.) Päästiin siis kotiin yhdellä pysähdyksellä!! JEE!!! Kotona Jasper ihmetteli vähän aikaa paikkoja ja istui/kiipeili sen jälkeen polkupyöränsä päällä pari tuntia. Eli sitä oli vissiin ollut eniten ikävä :)

Nuoren herran ensimmäinen koko perheen voimin tehty kesälomareissu meni kaikesta huolimatta loistavasti. Hän istui kahdeksana päivänä putkeen rinkassa meidän patikoidessa ja nautti siitä. Oli mahtavaa huomata miten yksivuotias oikeasti viihtyi metsässä. Suu kävi koko ajan ja hän osoitteli lintuja, oravia, puita, maisemia, järviä ja mitä milloinkin. Olisi kivaa tietää mitä hän selitti. Viimeisenä päivä tehtiin patikkaretki tasaisella polulla ja siellä hän sai kävellä itsekin. Hän valitsi ensimmäisenä isoimman kepin mikä sillä hetkellä sattui näköpiirissä olemaan ja ei kun tassua toisen eteen. Paikoin piti jäädä lähemmin tarkastelemaan jotain kiveä tms. mutta suurimma osan ajasta hän käveli reipasta vauhtia eteenpäin. Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, eihän siitä ole kuin reilu vuosi kun hän syntyi ja nyt hän patikoi meidän kanssa. Vasta omista lapsista oikein ymmärtää miten mielettömän nopeasti lapsi kasvaa ja kehittyy. Jasper muuttui tosi paljon viikon aikana. Hän tuli paljon itsenäisemmäksi, mikä aiheutti jonkun verran lisästressiä äidille ja isälle, koska hän lähtee ihan kylmän viileästi ihan mihin suuntaan vaan ja ihan kuinka kauas tahansa taakseen katsomatta. Ja siinä vilinässä myös menettää kuulonsa.... Hänestä kehkeytyi myös aikamoinen tanssija loman aikana :) Jos vaan jostain kuuluu tarpeeksi menevää musiikkia, niin nuoriherra laittaa kyllä lanteet heilumaan!

Roadtrip osa 7

Tänään oli vuorossa tasainen ja "tavallinen" patikkaretki. Aika korkealla mentiin taas, mutta nyt polku oli tasaisella. Ei tarvinnut kiivetä kivikkoisia mäkiä. Reitti kulki metsässä pienen puron vartta. Jasper on vasta vuosi ja kolme kuukautta, mutta käveli siellä metsässä itse aika matkan. Hänellä oli iso keppi matkassa ja elkeet olivat muutenkin kuin kokeneen erämiehen :)
Nyt ollaan patikoitu enemmän tai vähemmän kahdeksan päivää putkeen ja alkaa tuntua. Kroppa alkaa olemaan väsy. Tähän on hyvä päättää ja huomenna ajellaan kotiin. Onneksi loma ei vielä lopu vaan voidaan rentoutua omalla uima-altaalla vielä monta päivää. Eiköhän me jotain muutakin hauskaa keksitä mutta aloitetaan sillä. Vielä on kuitenkin pitkä matka kotiin ja huominen päivä meneekin siis autossa.

Roadtrip osa 6

Aivan mieletön päivä! Tämä loma vaan paranee koko ajan eikä malteta lähteä kotiin ollenkaan. Ollaan aivan ihastuneita Mount Shastan alueeseen. Joka päivä löytyy toinen toistaan kauniimpia paikkoja. Tänään ajettiin lyhyt matka Dunsmuirin pikkukylään ja tehtiin siellä tunnin patikkaretki. Oikeastaan siinä meni pari tuntia kun määränpää oli niin valtavan kaunis. Reitti oli ehkä erikoisin missä ollaan koskaan kävelty: kuljettiin koko matka junaraiteiden vieressä. Hieman pelottava, koska raide on ihan aktiivinen ja paikoittain olisi tullut mahdollisesti ahdasta junan sattuessa kohdalle. Mutta junaa ei tullut ja määränpäässä meitä odotti kaunein vesiputous, joka ollaan koskaan nähty. Vesi ei tule vaan yhdestä välistä vaan joka puolelta. Ihan kuin se tulisi metsästä. Ja sieltä se itse asiassa tuleekin koska siinä kohtaa vuoren sisässä on lähde. Lumoava! Vesi oli jäätävän kylmää, mutta se ei huimapäistä Juhoa paljon haitannut vaan mies hyppäsi veteen :)

Roadtrip osa 5

Alkuperäinen patikointisuunnitelma muuttui, koska Mount Shastan rinteillä oli vielä niin paljon lunta. Ajoimme aika ylös katsomaan tilannetta, mutta käännyimme takaisin ja suuntasimme muualle. Korkealla mentiin joka tapauksessa. Ajoimme pienen Castle Laken rannalle ja lähdimme sieltä kipuamaan kohti toista minikokoista järveä. Lähtö oli noin 1.6km korkeudella ja loppuetappi noin 1.8 kilometrissä. Aikamoista kipuamista. Jaapo keikkui taas rinkassa, ylöspäin äidin (Juhon synttäreiden kunniaksi) kyydissä ja alas isän. Ylhäällä määränpäässä oli pikkuruinen sydämen muotoinen järvi (Heart Lake) ja mielettömät näköalat Mount Shastalle ja muualle ympäristöön. Polku sinne oli kivinen, paikoittain oikeastaan pieni puro, koska ylhäällä oli aika paljon vielä lunta ja sulanut vesi valitsi jo valmiiksi tehdyn polun :) Aikaa meni noin puolitoista kaksi tuntia edestakaisin. Illalla testasimme koko perheen voimin Finlandia motellin saunan ja oli kyllä hyvä! Ihan oikea suomalainen sauna!

Roadtrip osa 4

Tänään oli tämän retken paras päivä maiseman puolesta. Koko päivä taas tien päällä. Kilometrejä kertyi noin 350 ja koko se aika oltiin Shasta-Trinity National Forestissa. Tie kiemurteli ihan mielettömän jylhien metsäisten vuorten lomassa. Suurimman osan matkasta tien vieressä kiemurteli joki, joka virtasi vuolaasti ja siellä näkyi monia kanooteilla. Pysähdyimme mm. Whiskeytownissa ihastelemaan suurta tekojärveä ja patoa. Tämän padon ohijuoksutus oli toteutettu hyvin erikoisella, jopa pelottavalla, tavalla. Järven pinnalla oli valtavan kokoinen suuaukko, josta ylimääräinen vesi virtaa pois. Se näytti niin yliluonnolliselta! Kts. kuva. Rännin vieressä oli vielä teksti "Stay alive by staying away" eli pysy poissa jotta pysyt hengissä. Kaikesta huolimatta pulahdimme uimaan viileään veteen, tietenkin suuren järven toisella puolella. Yön vietämme Mount Shastan juurella motellissa nimeltä Finlandia :) Suomalais-amerikkalainen omistaja ja saunakin löytyy. Viereisen huoneen pariskunta on Helsingistä :) Huomenna olisi tarkoitus tehdä noin kolmen tunnin patikointi vuorella. Aamulla pitää tarkistaa lumitilanne vielä vaikka lämpöä on päivällä noin 35C.
Kaksi muuta kuvaa ovat Arcatan kaupungista, jossa olimme aamiaisella. Pojat maalaismarkkinoilla ja sattumalta ohi ajamamme Suomalainen sauna.

Roadtrip osa 3

Päivä Eurekassa alkoi House of Omelettesissa, jossa nautimme kaikki oikein maittavat omeletit ja pannukakkuja jälkiruuaksi. Aamupäivä riehuttiin Discovery Museumissa, jossa sekä isällä että pojalla oli todella hauskaa. Saimmekin olla ihan kaikessa rauhassa koska siellä ei kovin montaa muuta perhettä ollut. Jaapolle maistui uni sen jälkeen ja kävelimme Old Townissa sen aikaa kun pikkumies keräsi voimia rattaissa. Sitte ei muuta kuin perhe autoon ja eläintarhaan. Siellä oli ehdottomasti parasta kotieläinpuisto, jossa sai vapaasti silitellä lampaita, vuohia, aaseja yms. kanojen juostessa jaloissa. Illallisen kävimme syömässä idyllisessä periamerikkalaisessa "ruokalassa" (cookhouse). Siellä oli valmismenu peruskotiruokaa (salaatti ja keitto, paistettua kanaa ja possua perunamuusin kera ja jälkkäriksi mansikkakakkua), jota tarjoilija toi pöytään niin monta kertaa lisää kun tarvittiin. Todella hyvää ruokaa ja lähdettiin sieltä kaikki iloisina vatsat pullollaan. Huomenna matka jatkuu Mount Shastalle ja luvassa taas patikointia.
P.S. Olimme tosi iloisia kun löysimme netistä kivanoloisen motellin todella halvalla. Nähtyämme huoneen olimme vieläkin ihan onnellisia. Yö nukuttiin oikein makoisasti, mutta aamulla vähän tarkemmin ympäristöä katsellessa tajusimme miksi hinta-laatu suhde oli niin kovin kohdallaan... Kadun toisella puolella oli vankila! Miten voi olla keskellä idyllistä vanhaa kaupunkia vankila??

Roadtrip osa 2

Tänään oli ns. autopäivä eli siirryttiin paikasta toiseen. Ajeltiin pitkin highway 101:stä ja kolmen ja puolen tunnin matkaan meni koko päivä (8h). Pysähdyttiin matkalla katselemassa nähtävyyksiä, syömässä ja tietenkin useaan otteeseen leikkimässä ja juoksentelemassa. Takana on ne roadtripit, jolloin on ajettu yhtäkyytiä Renosta Las Vegasiin... Yksivuotiaan kanssa ei mitään tuntitolkulla autossa istuta. Nyt matkan varrelle sattui useampi punapuumetsä ja mikäs sen parempaa kuin kävellä ja ihastella taivaaseen asti kohoavia valtavia puita. (Ajoimme jopa yhden todella suuren läpi autolla.) Jaapo istui taas tyytyväisenä rinkassaan ja pääsi myös juoksemaan ihan kyllikseen. Autoilu alkoi vasta ihan viime metreillä kyllästyttämään. Huomenna onkin kaupunkipäivä Eurekassa ja ilmasto muuttui samalla kertaheitolla parikymmentä astetta kylmemmäksi kun tultiin rannikolle. Täällä mittari näytti vain 18C eilisen 39C sijaan.

Roadtrip osa 1

Kesälomareissulla ollaan, toinen päivä menossa. Eilen lähdettiin Menlo Parkista aamupäivällä ja ajettiin Golden Gaten pohjoispuolella olevaan Point Reyesiin, joka on yksi Californian lukuisista kansallispuistoista. (State park englanniksi, en ole varma miten kääntyy...) Joka tapauksessa, tehtiin siellä noin tunnin patikointi ja reitti kulki keskellä lehmien laiduntamaa niittyä. Jasper oli minun selässä omassa rinkassaan ja lehmissä riitti ihmettelemistä. Lämpöä oli noin 35C joten vesi oli tarpeen ja sitä olikin onneksi paljon mukana. Point Reyesistä ajoimme Clearlake Oaksiin, joka on pikkuinen kylä Clear Lake järven rannalla. Nimestään huolimatta järvi on aika leväinen vaikka on Kalifornian suurin. (Näin suomalaisittain ei kylläkään mikään suuren suuri.) Tänään loman toisena päivänä tutustuimme järven ympäristöön ja teimme taas patikkaretken. Tällä kertaa lämpöä oli 39C joten sen jälkeen oli vilvoittavaa käydä uimassa. Jasper on kova vesipeto ja luulee osaavansa uida :) Polskii minkä kerkiää eikä pelkää mitään. Tämä oli hänen ensimmäinen uintikertansa luonnonvedessä. Vielä illalla grillausta ja huomenna matka jatkuu Eurekan kaupunkiin.

Aikuisten retki

Minä ja Juho aloitettiin loma eilen oikein juhlallisesti. Lähdimme parin ystäväpariskunnan kanssa Napaan kiertelemään viinitiloja, ja mitenkäs muuten kuin limusiinilla :) Lähtö San Franciscosta aamulla kymmeneltä ja parin tunnin ajomatkan jälkeen ensimmäisenä Mummin kuohuviinitila (Mumm Napa Valley). Siellä saimme oikein ylellistä palvelua ja mahtavaa maisteltavaa. Tämä jättikin standardin loppupäivälle aika korkeaksi ja muilla viinitiloilla oli tekemistä, että pääsivät samalle tasolle Mummin kanssa. Lounastimme täkäläisen ravintolakoulun ravintolassa (The Culinary Institute of America) ja ruoka oli todella hyvää. Iltapäivällä vielä muutama viinitila ja lopulta takaisin San Franciscoon illalliselle perulaiseen ravintolaan. Päivä oli mahtava ja tuntui jo minilomalta.

Jasper oli ensimmäistä kertää koko päivän ja yön hoidossa ns. "vierailla" ihmisillä, luottohoitaja Jaana-täti kun on Suomessa. Vaikka vieraita Anna, Timo ja heidän tyttärensä Saana eivät missään nimessä ole ja Jasper viihtyi heidän kanssaan oikein hyvin. Luultavasti äidillä oli paljon vaikeampaa... Minulla meinaan ei ollut kyllä helppoa. Huolissani en ollut, mutta kauhea ikävä pientä poikaa! Kun tänään aamulla haimme hänet oli hän kyllä liikuttavan onnellinen meidät nähdessään myös :) Juoksi syliin ja rutisti kovaa :)

Kiitos Salomaille aikuisten retken järjestämisestä ja kiitos Annalle ja Timolle Jasperin hyvästä hoidosta!