The Kissa

Kissa nimeltä Kissa asuu meidän kanssa tässä talossa. Olen varmaan joskus ennenkin maininnut hänestä. Todella kummallinen yksilö. Kotieläin joka asuu meidän kanssa, mutta ei todellakaan ole kotieläin. Viimeiseen kymmeneen vuoteen kukaan ei ole saanut koskea häneen. Rumi joskus erittäin harvoin, mutta silloinkin Kissa pitää kyntensä hyvin esillä ja on erittäin tietoinen asiasta ja katselee koko ajan mikä on meininki. Jostain syystä Kissa on ollut hyvinkin kaverillinen mulle koko ajan, johtuen ehkä siitä että olen suurimmaksi osaksi kotona ja näin kesäisin varsinkin minä yleensä annan sille ruokaa. Kissa on kova juttelemaan vaikka koskea ei saakaan. Vaikka toisaalta hän on hyvinkin usein sen oloinenn että nyt pitäis vähän silittää, menee makuulle ja kierittelee edessä kun hänelle juttelee. Mutta jos menet koskemaan tulee korville. Nyt Rumi keksi harjan, jolla häntä voisi silittämisen sijaan harjailla. Tuntuu todennäköisesti suht samalta. Ja Kissa tykkäskin siitä. Kunnes mä tartuin harjan varteen... Istuttiin keittiössä ja aloin "harjailla" kaveria. Ensin kaveri on ihan selkä notkolla ja tykkää tosissaan ja ihan yhtäkkiä kauhea hyökkäys ja sihinä! Meikäläisellä paljaat sääret, joten verta tihkuvia haavoja sekä jaloissa että käsissä. Mikä ihme sille taas tuli? Kissa tulee aina tänne meidän huoneeseen päivisin kertomaan mulle kaikenmaailman juttuja ja jos mä makoilen pihalla, niin se tulee aina ihan siihen viereen makoilemaan ja näyttää just siltä että pliis silitä. Ja nyt kun sen yhden kerran näin tein, harjalla, niin kaveri kävi heti kiinni. Ja vain eilen Kissa tuli oma-aloitteisesti terassilla mun viereen alkoi nuolemaan mun varpaita. Eläimet on eläimiä.