Juhlahumua

Nyt on juhlittu ja reissattu ja vaikka mitä. Ihanaa kun äiti on täällä. Ensin oli mun palkintoseremoniat ja pidin kuin pidinkin ihan ok puheen. Kiitin koulua ja opettajia, isää ja äitiä ja tietysti maailman ihaninta aviomiestä. Kaikki ovat edesauttaneet että sain koulun päätökseen. Ja vielä hyvillä arvosanoilla. 

Toukokuun ensimmäisenä lauantaina oli sitte vihdoin virallinen  valmistujaisjuhla. Ilma ei ikävä kyllä, ja ihme kyllä, suosinut vaan satoi. Yleensä täällä ei näin myöhään keväällä enää sada, mutta silloin tuli vettä ja oli tuulinen päivä. Tilaisuus oli vanhassa lentotukialuksessa ja alkuperäinen tarkoitus oli että juhla pidetään kannella, mutta siirrettiin sisätiloihin. Ihan ok, vaikka siellä ei vieraat kyllä juurikaan nähneet lavalle. Onneksi olivat laittaneet suuria screenejä joka puolelle, joten niistä vieraat näkivät meidät päivänsankarit. Siellä pidettiin puheita ja jaettiin palkintoja opettajille. Ja tietysti päätapahtuma oli diplomien jako. Siellä juhlahumussa sitte otettiin valokuvia tuttujen ja sukulaisten ja opettajien ja vaikka kenen kanssa. Sieltä tulimne takaisin Menlo Parkiin ja olimme täällä ravintolassa syömässä ja kilistelemässä lisää. Oli todella mahtava päivä. Kova uurastus sai arvoisensa päätösjuhlan. Laitan piakkoin kuvia tänne molemmistä juhlista. 

Äidin kanssa olimme viime viikolla muutaman päivän Las Vegasissa. Siellä oli ihan järkyttävä helle. Joka päivä noin 36 astetta ja aurinko oli todella pistävä. Mutta mahtava paikka. Vaikka toisaalta niin keinotekoinen kuin olla ja voi. Mutta ehkä juuri siksi upea. Oltiin katsomassa kaksi erittäin hienoa showta. Jubilee on perinteinen Las Vegas cabaree, jossa tanssitaan ja lauletaan ja mimmeillä on mahtavia pääkoristeita yms. Hieno. ICE on venäläinen sirkusryhmä, joka tekee perinteisiä sirkustemppuja, mutta kaikki tapahtuu luistimilla. Esiintymislava on jäädytetty ja kaikki luistelee samalla kun tekee mielettömiä temppuja. Täytyy ihmetellä. 

Täytyy myöntää, että kolmantena, ja viimeisenä, päivänä alkoi jo vähän tökkimään se kasino meininki. Jokainen hotelli on tehty niin, että ensimmäisenä sisääntullessa on valtava kasino alue, jossa on hämärä valaistus eikä ikkunoita mihinkään. Ei myöskään kelloja missään, jotta ihmiset vaan pelaisivat ja menettäisivät ajan tajun täysin. Pari päivää siellä on ihan jees, mutta sitte alkaa tulla ahdistus. Pitää päästä pois. Vaikka me käveltiin paljon ulkona kadulla, väkisinkin niihin törmää vähän väliä.