Joulun odotusta

Perunalaatikko uunissa ja lahjat paketoitu, nyt voi joulu alkaa. Tässä on pari päivää soiteltu joululauluja ja eiköhän tästä pikkuhiljaa päästä joulutunnelmaan. Huomennahan se fiilis pitää viimeistään tulla, muuten on myöhäistä! Voi kun en vaan ole oikein jouluihminen. Pieni lapsi perheessä ja kaikkee eikä äiti saa koristeen koristetta mihinkään. Mummo toi joulukaktuksen ja se raukka orpona yrittää pitää joulua täällä yllä. Ei ole kaktuksella helppoa. Vai mikä se nyt onkaan... Ehkä meille ensi vuonna tulee kuusi...

Mutta kaikesta huolimatta aikamoinen lahjakasa on saatu aikaiseksi. Shoppailuun kun ei tarvita välttämättä erikoisempaa joulumieltä. Se onnistuu kyllä ilmankin. Ja oikein hyvin. Tänään käytiin esim. hakemassa Jasperille pyöräilykypärä. Vähänkö liikkis!! Siis superliikkis! Kuviona rosvot ja poliisit tosi toimissa :) Kyllä kelpaa herran istua äidin pyörän takana. Muista lahjoista kerrotaan vasta tuonnempana, että pysyy salaisuudet salaisuuksina. Luultavasti meidän nuori herra on enemmän kiinnostunut lahjapapereista kuin sisälmyksistä :)

Ai niin, pitää kertoa meidän asuntokompleksin joulujuhlista. Ne olivat pari viikkoa sitten ja Jasper oli kaiken keskipisteenä. Taloyhtiön muut asukkaat ovat melkein kaikki vanhuksia. Asuntoja on noin 50 ja meidän perheen lisäksi on vain yksi perhe, joilla on pieni vauva ja sen lisäksi yksi perhe, jossa on isommat lapset. Mutta kaikki muut ovat selkeästi vanhempia. Me kun vietiin meidän pieni joulupukkiasuinen lapsemme niin kaikki olivat sulaa vahaa. Hän pääsi todella kaikkien suosioon ja kaikki olisivat halunneet hänen kanssa jutella ja silitellä. Jasper kuitenkin valitsi suosikkinsa, joka oli 93-vuotias Amelia-rouva. Saattaa olla, että rouvan rollaattorilla oli osuutta asiaan. Jasper kun sen hoksasi niin sitte mentiin. Hän käveli sen kanssa ympäri salia noin puolituntia putkeen. Kyselin moneen kertaan Amelia-rouvalta josko hän haluaisi jo lähteä ja sanoo vaan sitte heti kun halua rollaattorinsa takaisin. Mutta ei rouvalla ollut kiirettä, eikä muillakaan. Kaikki vaan nauroivat ja ihastelivat meidän poikaa :) Kyllä se mieltä lämmittää. Ja mukavaahan se oli vanhoja ihmisiä ilahduttaa.

Kävelyharjoituksia

Eilen tuli täyteen 8kk ja tänään Jasper käveli ensimmäisen kerran itsenäisesti kävelyvaunun kanssa. (Yritän ladata videon) Hänestä on myös tullut kova poika komentamaan ja protestoimaan. Leena-mummo on meillä kylässä tällä hetkellä, joten olemme siirtäneet Jasperin sängyn meidän makuuhuoneeseen. Hän tajusi hyvin nopeasti, vaikka makkarissa on pimeää aamuisin, että äiti ja isä nukkuvatkin ihan vieressä. Ja siitäkös riemu syntyi. Kun hän aamulla herää, hän alkaa komentamaan meitä ylös. Ei mitään itkua vaan hyvin tomeraa komennusta, että minä olen nyt hereillä ja haluan täältä sängystä pois. Hän seisoo sängyssään ja pureskelee komentamisten välillä sängyn laitaa uusilla hampaillaan. (Niitä on nyt siis kaksi, ensimmäinen alahammas tuli puolitoista viikkoa sitten ja toinen tuli viime yönä.)

Protesteja on alkanut tulemaan aina kun joku hauska juttu loppuu. Kun lähdetään puistosta, hän venkoilee rattaisiin laittettaessa. Vaippaa ei saisi vaihtaa ollenkaan eikä vaatteita. Kenkien laittaminen ja poisottaminen on ihan kamalaa. Hän alkoi jopa itkeä tänään kun mummo lähti ulos ovesta. (Vaikka hän jäi siis kotiin minun kanssani.) Ylipäänsä kaikki mikä muuttaa sillä hetkellä tapahtuvan tekemisen. Siis toisin sanoen jäpykällä on suuri muutosvastarinta ihan kaikkea vastaan.

Perinteistä Itsenäisyyspäivän viettoa

Täällä on tänään katseltu Linnan juhlia niin kuin varmaan useimmissa suomalaisissa kodeissa. On se vaan niin perinteistä itsenäisyyspäivän viettoa. Aivan mahtavaa pukuloistoa! Harmi vaan että nykyään osallistujat ovat lukeneet läksynsä etiketin suhteen eikä mitään suuria tyylimokia enää nähdä. Kaikilla on suurin piirtein inhimillinen puku ja käytöskin on yleensä moitteeton. Menneinä vuosina joku räväytti varmasti aina ja sitä sitte pohdittiin ja päiviteltiin kodeissa oikein urakalla ja seuraavana päivänä kaikki lehdet kirjoittivat kuinka se ja se oli pukeutunut väärin tai tehnyt sitä taikka tätä. Linnan juhlat olivat suorastaan jännittävää katseltavaa :) Jännäänhän se on vieläkin, mutta eri tavalla.

Mutta tänä vuonna se oli erityisen jännää ja piti olla tarkkana ettei missaa yhtään vierasta, koska tätini ja setäni olivat päässeet paikan päälle juhlimaan. Seurasin silmä kovana kunnes pongasin heidät ja riemu oli valtava! Heitä näytettiin vaikka kuinka kauan! Tädilläni oli oikein onnistunut pukuvalinta, ei tapahtunut kompastumista, kukaan ei astunut kenenkään helman päälle, eikä mitään muutakaan hämminkiä. Kaikki oli täydellistä :) Minä seisoin olohuoneessa rinta rottingilla ja hihkuin ilosta :)

Muutama sana jo koulusta

Keskusteltiin eilen äitien kanssa lasten koulusta. Ihan käsittämätöntä että tämä asia tulee edes ilmi tässä vaiheessa kun lapset ovat vasta ihan vauvoja, mutta näin vaan kävi. Vanhin tässä ryhmässä olevista lapsista on puolitoista vuotias ja hänen äitinsä kertoi että he ovat alkaneet katsoa jo kouluja. Mä olin ihan että häh! Ja niin se kuulema on, että parhaisiin kouluihin pitää hakea todella hyvissä ajoin ja niihin on vaikea päästä. Vielä tässä vaiheessa kuvittelin, että puhutaan koululaisista, siis about seitsemän vuotiaista. Mutta olin väärässä. Tämä puolitoista vuotias on menossa "kouluun". Siinä vaiheessa putosin täysin kärryiltä. Toivottavasti tässä puhutaan vain nimellisesti koulusta, mutta oikeasti kyseessä on päiväkoti. Näin todella toivon.

Keskustelu jatkui ja onneksi joku muukin äiti alkoi päivitellä kuinka lapset laitetaan tässä maassa niin nuorina kouluun ja että kuusi-seitsemän vuotiailla on burn-out jo kaikesta lukemisesta ja oppimisesta. Ihan kauheeta. Viisivuotiailla on jo läksyjä koulusta. Lukuläksyjä. Tähänkö on tultu? Onko tilanne sama Suomessa? Itsellä on se käsitys, että Suomessa lapset on päiväkodissa, jossa vain leikitään, kuusivuotiaaksi asti. Sen jälkeen vuosi esikoulua, jossa opetetaan jotain, mutta ei ihmeitä ja kouluun mennään seitsemänvuotiaana ja silloin alkaa varsinaisesti vasta opiskelu. Tälläinen lapsuus minulla on ollut ja haluaisin myös saman Jasperille. Suomen peruskoulu on valittu kuitenkin maailman parhaaksi, joten siinä järjestelmässä täytyy olla jotain hyvää. Mielestäni lasten kuuluu saada olla lapsia mahdollisimman pitkään ja koulua ehtii käymään myöhemminkin. Siellä vietetään niin monta vuotta, että jos kuusivuotiaana on jo lopen kyllästynyt siihen touhuun, niin voi hyvää päivää.

Executive Mom

On tämä äitiyslomalla olo kiireistä. Mennään Jaapon kanssa pää kolmantena jalkana koko ajan. Meillä on kaksi leikkiryhmää, missä Jasper pääsee leikkimään toisten samanikäisten kanssa ja minä pääsen puhelemaan toisten äitien kanssa. Me käydään myös kerran viikossa kirjaston leikkitunnilla. Siellä Jasper on enimmäkseen kiinnostunut toisista vauvoista kuin leikkitädistä, mutta tuntuu nauttivan. Kotona pitää tietysti hoitaa siivoukset, pyykin pesut, ruuan laitot ja Juhon paitojen silitykset. Ja kaiken päälle pitää kuntoilla niin paljon kuin vaan ehtii. Äitiysloma sanan on täytynyt keksiä lapseton mies, koska lomailu on tästä kaukana. En ole koskaan missään työssä tehnyt näin pitkiä päiviä näin fyysisesti rankkaa hommaa. Vaipanvaihtojen, leikkimisten ja ulkoilujen lomassa pitää koko ajan kytätä kelloa, että poika parka saa varmasti tarpeeksi ruokaa ja oikeaan aikaan. En muista koska olisin ollut näin kellon orja. Vaikka toisaalta hän kyllä ilmoittaa jos ruoka ei ole just oikealla kellonlyömällä pöydässä. Poika on siis kello itse :) Vauvat todella tarvitsevat tarkat rutiinit. Nukkumaanmenorituaali pitää olla joka ilta sama. Kylvyn ja halien kautta yömyssy ja sitte sänkyyn. Toimii kuin junanvessa, poika nukahtaa alta viiden minuutin kun on sänkyyn päässyt. Ilman mitään mutinoita. Tarkoittaa sitä että seitsemän jälkeen alkaa aikuisten aika. Toisaalta seitsemän on vähän turhan aikaisin, koska Jaapo herää ensimmäisen kerran jo viideltä. Yleensä nukkuu kyllä kuuteen tai jopa seitsemään saatuaan maitopullon. Eli tässä perheessä kaikkien pitäisi olla aamuihmisiä, eikä me aikuiset oikein olla. Meistä on päinvastoin tullut iltaunisia ja mennään joka ilta nukkumaan about ysiltä. Myös perjantaisin ja lauantaisin. (Niin ovat ajat muuttuneet...) Mutta toisaalta taas on todella kivaa kun saa muutaman tunnin joka ilta olla ihan keskenään. Tai no, itsekseen mä täällä suurimman osan illoista olen kun Juho on pitkään töissä, mutta kuitenkin. Päivisin kun ei todellakaan ole mitään omaa aikaa. Toiset äidit kertovat kuinka vauvat nukkuvat tuntitolkulla päikkäreitä ja he voivat tehdä vaikka mitä sillä aikaa. Näin ei ole asia meillä. Jasper nukkuu edelleen sen 30 minuuttia kerralla. Jatkaa mahdolllisesti unta sen jälkeen jos vaunut ovat liikkeellä. Eli kun jäpykkä nukahtaa, katson tarkan ajan kellosta ja singahdan tekemään mitä ikinä pitääkin tehdä, ja äkkiä lenkkarit jalkaan 25 minuutin päästä ja eikun kävelemään. Näin nuoren herran saa nukkumaan pidempään. Ehkä. Joskus ajoitan päikkärit autoon. Tänään esim. aamupäivällä oltiin kuntosalilla (Jaapo leikkihuoneessa ja minä nostamassa rautaa) ja sieltä lähdimme suoraan tapaamaan leikkiryhmää. Ajoitin aamupäikkärit niin että Jaapoa väsytti salilta lähtiessä ja hän nukahtikin heti autoon. Itselleni olin tehnyt lounaseväät, jotka kätevästi söin siinä ajaessa :) Ja kun oltiin perillä niin jäpykkä venytteli herätessään. Kirjaimellisesti hän heräsi juuri samalla hetkellä kun kurvasin parkkiruutuun. Näin tästäkin ammatista voi tehdä tiedettä. Tämä on hyvin organisoitua ja prosessit pitää olla kohillaan, että optimointi on täydellistä. Päivän kaikki minuutit on käytettävä tehokkaasti.

P.S. Toivottavasti tämä ei kuulostanut valitukselta, sillä sitä se ei missään nimessä ole. Meillä on erittäin hauskaa koko ajan ja Jasperin äitinä olo on parasta mitä minulle on tapahtunut.

Nyt täällä jo noustaan seisomaan

Halloween

Halloween on täällä iso juhla, joten sitä juhlitaan pitkään ja hartaasti. Koko viikon on jossain jotain siihen liittyvää. Meillä juhla näkyy oikeastaan pelkästään Jasperin pukeutumisessa. Olemme käyneet tällä viikolla jo kahteen otteeseen vauvojen "naamiaisissa". Maanantaisin meillä on leikkiryhmä täällä Menlo Parkissa, joka on aina jonkun kotona. (Viime viikolla se oli meillä.) Tällä viikolla tietysti kostyymit päälle ja eikun leikkimään :) (Jasper on vihreä lisko.) Tässä ryhmässä kaikki vauvat on syntyneet tänä vuonna tammikuun ja huhtikuun välillä, joten ovat lähes samanikäisiä. Nyt alkaa selvästi olemaan enemmän ja enemmän kiinnostusta toisista vauvoista. On liikuttavaa katsella kuinka vauvat ovat toistensa kimpussa ja ihmettelevät, että mikä toikin oikein on. Mutta jossain vaiheessa lelut vievät voiton. Tai kengät ja johdot, niin kuin meidän Jaapon tapauksessa. Meillä ei siis tarvittaisi yhtään lelua tällä hetkellä, nyt kun herra konttaa niin hänestä on tullut oikein tutkimusmatkailija. Johdot ja kengät on tällä hetkellä suosikkeja. Molempia pitää heiluttaa, varmistaakseen tuleeko ääntä, maistaa tietenkin (kenkiä!) ja koputella lattiaan. Kaikkia pintoja (lattiaa, seinää, pöytää, sohvaa, tuolia yms.) pitää muutenkin taputella. Pitää ilmeisesti tietää minkälainen ääni mistäkin tulee. En tiedä, mutta on tämä taputteleva pieni tutkimusmatkailija kyllä todella liikkis :)

Unikoulutus osa 3

Tuntuu toimivan!!! Mahtavaa!!! Jaapo heräsi yhteensä neljä kertaa: kaksi kertaa niin, että riitti pelkkä laulu vain kertaalleen ja toiset kaksi joissa niissäkin oli hereillä alle 10 minuttia. Siis aivan todella suuri edistys! Ehkä tämä sittenkin on kaiken vaivan arvoista :)

Eiliset päiväunet menivät aika huonosti, katsotaan miten tänään käy. Ne kun vielä saadaan kohdalleen, niin ollaan voittajia.

Unikoulutus osa 2

Viime yönä meinasin retkahtaa. Ei meinannut millään sydän kestää kauheeta huutamista. Mutta ehkä kuitenkin pieni edistysaskel, koska huutamiskertoja oli vain yksi. Jaapo heräsi kolme kertaa niin että pelkkä unilaulu vaivutti hänet heti takaisin uneen. (Tähän unikouluun kuuluu sellainen unilurituslaulu, jota lauletaan oven ulkopuolella.) Mutta sen lisäksi hän heräsi kerran kunnolla ja huusi 1,5h. Ihan hirveetä. Siis ihan hirveetä. Seisoin oven ulkopuolella ja lauloin. Menin pari kertaa sisällekin kun huuto kävi ihan hysteeriseksi, mutta vain asettaakseni Jaapon takaisin nukkuma-asentoon mahalleen ja äkkiä pois. Varmistin samalla, että kaverilla on kaikki hyvin. Ettei ole iso kakka tai jotain muuta häiritsemässä unta. Hänellä on vaan kova pää ja hän olisi halunnut syliin. Mutta kun tarkoitus on saada hänet tajuamaan, että yöllä nukutaan ja päivällä ollaan sylissä ja tehdään kaikkea muutakin kivaa. Olin niin todella väsynyt ja sydäntä riipi niin hirveesti toisen kova itku. Mutta en mennyt. Lauloin vaan. Juho oli osan ajasta vieressä ja tsemppasi. Ja välillä istuttiin keittiön pöydän ääressä ja kuulosteltiin, että joko hiljeni. Ei sittenkään. Ja eikun takaisin laulamaan. Kyllä se poika sitte hiljeni lopulta. Ollaan kaikki kolme niin poikki, että toivon todella että tämä auttaa.

Unikoulutus osa 1

Ensimmäinen yö unikoulua takana! En lähtenyt ihan sillä pelkällä lapsen huutamisella sitte kuitenkaan. Hieman lievempi versio, vaikka silti aika huutamista yö oli. Mutta olin kuitenkin läsnä, oven ulkopuolella, ja ilmoitin olemassa olostani vähän väliä. Ettei lapsi parka tunne itseään ihan hylätyksi. Tämä unikoulu on ruotsalaisen Anna Wahlgrenin kehittelemä versio.

Jasper heräsi yöllä kolme kertaa. Joka siis ei ole määrällisesti paljon, mutta pysyi sitte hereillä 27min, 47min ja 1h 12min. Joten tuo herran hereillä olo on meillä ongelma. Tähän asti hän on saanut herättyään ruokaa, mikä ei ole varsinaisesti auttanut tuohon nukahtamiseen, mutta ollaan silti ruokittu. Joka nyt tuntuu vähän kummalliselta, että miksi. Mutta anyway, hän ei siis tarvitse ruokaa yöllä kun on iso poika jo ja nyt opetellaan nukkumaan koko yö putkeen. Yö nukkumisesta ei oikein vielä tiedä, kun vasta yksi yö takana, mutta ensimmäiset päikkärit meni putkeen. Nukahtaminen vaunuissa kesti 20min, mutta sen jälkeen hän nukkui 45min. Joka on meidän uudessa aikataulussa aamupäikkäreiden kesto. Jouduin herättämään hänet! Siis suuri parannus tavallisiin 30min päikkäreihin. Ja lounas maistui todella hyvin. Hän söi kerralla enemmän kuin koskaan ennen. Ja sehän on takoituskin, päivät ovat syömistä varten ja yöt nukkumista. Olen toiveikkaalla kannalla. Lisää huomenna.

P.S. Jasperin konttaus/omintakeinen gorillakävely -harjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja eteenpäin mennään. Sillä seurauksella, että otsassa on nuoren miehen ensimmäinen pieni kuhmu ja mustelma. Liikkis.

Motivointia unikoulua varten

Jasperin unirytmi on vieläkin ihan hakoteillä. Hän herää kolmesta neljään kertaa yöllä syömään, ja hyvässä lykyssä vielä muutaman kerran siihen päälle kun tutti on kadoksissa. Täällä alkaa olemaan äiti ja isä aika väsyneitä. Ollaan puhuttu unikoulusta joitakin kertoja, mutta ei olla tehty asian hyväksi mitään. Tänään juttelin parin äidin kanssa asiasta ja olen nyt motivoitunut kokeilemaan sitä. Vielä en varmaksi tiedä millä keinolla se tehdään. Versioita on monia , mutta kaikkien lopputulos näyttää olevan sama: vauva nukkuu rauhallisesti yönsä. Ja sen lisäksi myös paljon paremmin päivällä. Meillä on päiväunirytmi vielä enemmän sekaisin kuin yörytmi. Jasper herää aina tasan 30 minuttia sen jälkeen kun on nukahtanut eikä pysty jatkamaan vaikka olisi kuinka väsynyt. Joskus hän saattaa jatkaa unta, jos otan hänet syliin, mutta useimmiten ei. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että hän on koko ajan väsynyt ja torkkuu kaiken aikaa. Suurin osa päivästä menee tuudittamiseen ja uni ei kestä kuin sen puoli tuntia. Todella turhauttavaa sekä minulle että Jasperille.

Täälläpäin suosituin unikoulu tapahtuu niin että vauva laitetaan nukkumaan illalla ja seuraavan kerran nostetaan sängystä vasta aamulla. Piste. Yöllä ei vauvaan kosketa eikä anneta tuttia. Lapsi oppii muutamassa yössä tuudittamaan itsensä uneen vaikka heräisikin välillä ja oppii samalla irti tutista. Ensimmäinen, ja mahdollisesti myös toinenkin vielä, on suurin piirtein pelkkää huutamista, mutta sitten rauhoittuu. Kuulema. En tiedä miten kestän koko yön olla menemättä Jaapon luokse jos hän ihan kauheasti itkee. Pitää vielä miettiä miten tämä tullaan toteuttamaan. Asiasta myöhemmin lisää.

Konttausharjoituksia

Jasper kylvyssä

Jasper ja ihmeellinen äänekäs lusikka

Ei kun liikkeelle

Jasper oppi tänään ryömimään! Hän on vasta viisi ja puoli kuukautta! Jätin hänet leikkimatolle ja kävin hakemassa pyykkejä. Tähän asti tämän on voinut tehdä, koska poika ei ole päässyt liikkumaan ja viihtyy siinä ihan hyvin. Mutta nytpä hän päättikin lähteä liikkeelle! Ryömi helistimen perässä ihan kunnon matkan. Ja tuli takaisin vielä kun isä jallitti toisella lelulla. Pientä valitusta tuli takastulomatkalla kun Jaapo olisi halunnut mennä kovempaa, mutta ei kroppa tottele ihan täydellisesti vielä :) Onneksi Juho oli kotona, joten tämä suuri ihme tapahtui valvonnan alla. Eipä hän mihinkään kovin vaaralliseen tilanteeseen yrittänytkään, mutta nyt ei parene jättää häntä enää yhtään yksin. Hyvästi kaikki pienetkin omat hetket kun hän on rauhallisesti leikkinyt itekseen leikkimatolla! Nyt alkaa armoton vahtiminen. Varsinkin kun meidän koti ei ole ihan lapsiturvallinen vielä. Pistorasioista puuttuu tulpat kun ei oltu ihan varauduttu että hän nyt jo lähtee liikkumaan. Täytyy siis hoitaa koti siltä osin kuntoon hetimiten.

Ja kun kerran alkuun pääsi, Jasper laitto tuulemaan oikein kunnolla. Myöhemmin kylvyssä hän otti laidoista kiinni ja nousi melkein seisomaan! Onneksi oli isä taas paikalla ottamassa koppia kun eihän hän todellakaan pysy pystyssä vaikka haluja olisi. On se semmonen energiapakkaus! Aamupäivällä vauvauinnissakin hän polski niin ettei kukaan ennen. Ja sukelsi kuin vanha tekijä. Tämä oli vasta toinen kerta ja nyt hän jo oppi sen että kun isä laskee kolmeen niin pitää laittaa suu ja silmät kiinni, silloin sukelletaan. Aluksi laskun jälkeen on puhallettu varovasti suun ja nenän väliin, että vauva alkaa pidättää hengitystä ajoissa. Mutta nyt ei tarvinnut enää puhaltaa, hän tiesi mitä tapahtuu :)

Kuntopiikki

Olen vihdoin päässty aloittamaan urheilun. Niin kuin oikein kunnolla, ei vaan kärryttely kävelyä. Kävin viikonloppuna molempina päivinä salilla ja mahtavaa olikin pitkän tauon jälkeen. Yritys oli molempina aamuina mennä spinning tunnille, mutta tulin sen verran myöhään paikalle, että tunnit olivat täynnä. Ei haitannut menoa, sen verran on virtaa kerääntynyt että ei kun salille vaan rautaa nostamaan. Peili on kauhea asia. Ei anna mitään armoa. Sieltä katteli trikoissa aika erinäköinen ihminen kuin mitä viimeksi salilla ollessa. Ei hymyilyttänyt. Ainoa tie tästä on alaspäin! Noin 20 kiloa olis tarve karistaa. Hiukan masentaa, mutta minkäs teet. Pitää vaan muistaa, että hyvän asian takia kilot tulivat ja ne saa pois kun vaan keskittyy asiaan. Eli nyt alkaa tämän äidin armoton kuntoilu!! Onneksi on talvi edessä niin ei masenna ihan niin paljon kun ei tarvitse enää kulkea uimapuvussa. Mutta ensi kesänä ei ole enää mitään selittelyn varaa. Jos samat kilot painavat niin ei voi syyttää kuin itteensä. Reilu viisi kuukautta synnytyksestä vielä menee jotenkin raskauden piikkiin, mutta ei kovin kauaa. Onneksi salilla näytti olevan oikein kiva lastenhuone ja mukava nanny siellä leikittämässä :) Eli kyllä Jasper varmasti viihtyy sillä aikaa kun äiti nostaa rautaa. Hän kun tykkää tosi kovin kaikista vieraista ihmisistä. Ja varsinkin lapsista.

Vieraskalenteri tyhjä

Meillä on tällä hetkellä vieraskalenteri aivan typötyhjä! Siis ei ketään tulossa! Miten on mahdollista?? Nyt joku äkkiä korjaamaan tilanne!! Hop hop!! Talon puolesta tulee majoituksen lisäksi hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa ;)

Aika kuluu

Vaikea uskoa, että Jasper on jo viisi ja puoli kuukautta. Aika menee siivillä. Hänestä tulee päivä päivältä enenmmän pieni poika vauvan sijaan. Hän osaa jo vaikka mitä. Istuminen on lähes pulkassa. Vielä on vähän heiluvainen ja välillä nenällään tai selällään, mutta aika hyvin pysyy pystyssä. Ja ehdottomasti rakastaa syöttötuoliaan! Hän istuu siinä niin polleana poikana :) Voi istua vaikka kuinka kauan ja ihmetellä mitä kaikkea niin korkealta näkeekään. Pöytää pitää välillä paukuttaa ja ihan kaikkia tavaroita lähimailla pitäisi saada koskettaa ja mieluiten suun kautta. Pitäähän sitä maistaa, ettei ole mitään huonoja juttuja tarjolla :) Olen myös antanut Jaapolle nokkamukin. Sekin on hänestä tosi cool. Ensimmäisellä kerralla oikein silmät loisti ja hän oli ihan tohkeissaan. Näki oikein kuinka hän heti tajusi miten se toimii ja miten sitä pitäisi käsitellä, mutta kun ei millään vielä motoriikka riitä. Käsiä aseteltiin niin hartaasti ja kun ne sai jotenkin kohilleen niin eikun suuta kohti mutta aikalailla ohi koko ajan :) Hän ei muuten oikein välitä vettä juoda, mutta nokkamokista se menee. Se on jotenkin niin kauheen kivaa kun se on ihan erilainen kuin tuttipullo. Nieleskelee vettä ja välillä yskii kamalasti kun menee väärään kurkkuun. Mutta eikun lisää vaan.

Taudin kourissa

Viikko meni taas hujauksessa. Minä aloitin sen kauheassa oksennustaudissa. Viime sunnuntaina meillä oli vieraita ja grillattiin hyviä pihvejä. Myöhemmin mulla alkoi maha paisumaan ja siellä sisällä alkoi kova myllytys. Mielestäni en syönyt liikaa, mutta ajattelin että nähtävästi kuitenkin näin kävi kun olo oli kovin tukala. Mutta sitten alkoi vessassa juoksu, jota kesti koko yön. Jossain vaiheessa aamuyön tunteina alkoi tulla ulos tavaraa myös toisesta päästä. Ihan järkyttävää. En muista milloin olisin ollut niin kipeä viimeksi. Maanantaina aamulla olin aivan kuollut. Kauhea tärinä ja horkka, kuume päällä eikä toivoakaan päästä ylös sängystä. Juhon oli pakko jäädä kotiin, koska en pystynyt huolehtimaan Jasperista. Hänellä oli joku myötätunto-bakteeri koska hänellekin nousi vähän lämpöä ja nukkui mun kanssa suurimman osan päivästä. Onneksi hänelle ei tullut mitään muita oireita, koska noin pieni vauva kuivuu todella nopeasti pahan vatsataudin kourissa.

Tiistaina en pystynyt vieläkään syömään mitään, join vaan Gatoradea koko päivän että pysyin tolpillani. Keskiviikkona alkoi helpottaa. Käytiin Jaapon kanssa jopa ulkona vähän kävelemässä. Mutta kauhee hiki päällä korttelin jälkeen.

Juho pyöräilee MS-taudin hyväksi

Pari viikon päästä on viikonloppuna pyöräilytapahtuma MS-taudin hyväksi ja Juho on osallistumassa tähän. Heidän koko firma (Ernst & Young) osallistuu ja tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon rahaa. Juholla on henkilökohtainen tavoite ja siinä tarvitsemmekin teidän kaikkien apua :)

Ensimmäinen linkki on englannin kieliselle sivustolle, josta löytyy lisätietoa tapahtumasta ja toinen linkki on Juhon lahjoitussivulle.

Bike MS: Waves to Wine Ride 2010

Lahjoitukset

Kiitokset kaikille osallistuville!!

Valokuvaussessio

Olimme äitiryhmän kanssa yhtenä päivänä ottamassa vauvoista kuvia kauniissa Pulgas Water Templessa. Pojat olivat niin tohkeissaan :) Sattumalta tosiaan kaikki paikalla olevat vauvat olivat poikia. Vaikea uskoa että Jasper on jo 5kk.

linkki kuviin

Palo San Brunossa

Ihan järkyttävä tulipalo San Brunossa joka on 20-30km meistä pohjoiseen. Meillä siis kaikki kunnossa. Uutisia seuraaville hätääntyneille sukulaisille ja ystäville siis tiedoksi :)

Uima-allas testattu

Nyt alkaa koti vihdoin näyttämään kodilta. Tavarat ovat viimein löytäneet paikkansa ja jopa pari tauluakin saatu seinään. Meinas jo mennä herne nenään tämän "rakennustyömaan" kanssa. En katso olevani mikään supersiivoushullu, mutta hermostun sekamelskasta. Ja nyt niitä laatikoita ja nyssyköitä on ollut pitkin lattioita jo yli viikon ja se alkoi olla liikaa. Juho on tietenkin ollut töissä arkipäivät ja pienen vauvan kanssa laatikoiden purkaminen ei vaan käy käden käänteessä. Jaana on ystävällisesti pitänyt Jasperia monena päivänä useamman tunnin, joten olen saanut paljon aikaan, mutta ei sekään ole riittänyt. Täällä oli maanantaina Labor Day, joka on pyhäpäivä ja Juholla vapaa. Sen lisäksi Juholla oli myös perjantai vapaa eli neljäpäiväinen viikonloppu. Päätettiin torstaina että nyt hoidetaan tämä homma valmiiksi että päästään vihdoin nauttimaan uudesta kodista. Ja niin me tehtiin. Tänään aamulla vielä ihan viimeiset tavarat paikoilleen ja valmis on!

Naapurimme Julie tuli aamupäivällä koputtelemaan ja kutsui meidän illalla grillamaan kanssaan. Todella ystävällistä :) Hän tuntuu muutenkin olevan erittäin mukava ihminen. Reilu nelikymppinen kahden lapsen äiti, ymmärtääkseni leski. Niin me sitte grillailtiin hänen ja muutamien hänen ystäviensä kanssa tuossa meidän uima-altaan reunalla ja nautimme lämpimästä kesä illasta :) Mahtava fiilis! Kaikki valmiina ja vihdoin voi rauhassa istua alas ja olla vaan.

Pojat, Juho ja Jasper, testasivat sitä ennen meidän poolin. Jasper oli ensin vähän ihmeissään, että mikä juttu tää on. Ei hän itkenyt tai mitään, mutta ei ollut mitenkään kovin innoissaan. Pidettiin pieni tauko ja toisella kertaa hän oli oikein innoissaan. Siihen saattoi vaikuttaa myös se että toisella kerralla altaassa oli muita isompia lapsia uimassa ja polskuttamassa vettä. Jaapo rakastaa lapsia ja haluaa aina olla mukana mitä ikinä tekevätkään. Tai ainakin seuraa silmä kovana.

Uiminen oli siis suksee, vaikka yksi hieman nolo seikka varjosti tätä ainutlaatuista kokemusta. Nimittäin: ostin Jaapolle uimista varten tarkoitettuja vaippoja eikä kaupassa ollut kuin yhtä mahdollista laatua. En sen paremmin katsonut minkälaisia ostin, varmistin vain että koko oli oikea. Juho kun alkoi pukea poikaa, naama vähän valahti kun hän totesi, että nuorelle herralle pitää laittaa vaalenapunainen Little Mermaid (Pieni Merenneito) uimavaippa. Ja kun meillä ei ole vielä edes kunnon uikkareita Jaapolle, niin piti siis mennä julkisesti polskimaan noissa tyttöjen vetimissä. Noloa. Todella noloa. Toivottavasti hän ei traumatisoitunut kovin pahasti. Ja myös siitä syystä tästä tilaisuudesta ei ole kuvia, koska isänsä kielsi niiden ottamisen.

Muutto ei ole jumissa :)

Termiittitarkastajat kävivät ja näyttivät vihreää valoa!!! JEEE!! Omaan kotiin! Jippii!!

Myrkyttävät kuulema varmuuden vuoksi talon ulkopuolelta, mutta joka tapauksessa ei haittaa meidän elämää. Eli huomenna lauantaina kamat autoon ja purku uuteen kotiin. NIIN mahtavaa!

Muutto jumissa

Heti kun tultiin takaisin Suomesta mentiin seuraavana aamuna maalikauppaan ja nyt on uutta kotia maalattu hartaasti. Tai oikeastaan Juho on tehnyt suurimman työn. Minä olen kyllä yrittänyt parhaani mukaan, mutta Jaapo ei ole kovin hyvin viihtynyt itekseen. Hetken hän suostuu olemaan sitterissä, mutta eihän kukaan voi vaatia häntä olemaan siinä tunti tolkulla. Siihen liittyen eilen oli kaikki katastrofin ainekset ilmassa. Menin asunnolle Jasperin kanssa päivällä maalatakseni keittiön seinät toiseen kertaan. Jaapo oli jo vähän huonolla tuulella sinne mennessä, joten olisi pitänyt jättää menemättä. Mutta en jättänyt. Vetäsin maalaushaalarit päälle ja aloin maalata. Jasper oli ihan ok aluksi, mutta alkoi sitte kiljumaan täysillä. Hän protestoi siis todella kovin ja halusi syliin. Yritin jutella hänelle ja vääntelin naamaani kaikkiin mahdollisiin asentoihin, mikään ei auttanut. No ei auttanut muu kuin tulla alas tikkailta ja ottaa haalarit pois ja poika kainaloon. Pääsin tikkailta alas ja käännyin ja jalkani osui johonkin ja EI VOI OLLA TOTTA!!!!! Maalipurkki nurin! Pikku paniikki päällä, nostin purkin ja yritin kauhoa kaatunutta maalia takasin purkkiin, lapsi huutaa, kaaos valmis. Onneksi lattia oli suojattu, mutta en ollut varma kuinka hyvin ja pitäisikö se varmasti alla olevan puulattian puhtaana. Tein minkä nopeasti pystyin, nostin Jasperin syliin ja soitin itku kurkussa Juholle. Tule auttamaan. Ja niin hän tuli. Kaikki päättyi hyvin, lattia kunnossa, lapsi kunnossa ja minullakin hermot vielä tallella. Ja ennen kaikkea Juhon hermot tallella. Ja koko tämän ajan siellä asunnossa oli vielä remonttireiska tekemässä uutta lattiaa! Kyllä se on varmaan ajatellut, että siinä on kotiäiti oikein elementissään. Pysyisi kotona ja jokeltelisi lapselleen tai jotain. On siinä kertomista seuraavassa lattiareiskojen vuosikokouksessa. Mutta hei haloo, mulla oli ainakin yritys hyvä kymmenen vaikka toteutus olikin vain vitonen. Ja olis hän voinut mun mielestä tulla auttamaan naista hädässä. Mutta ei tullut. Oma mies lähti töistä ja pelasti vaimon hädästä. Niin mun ritari!

Mutta siis loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt kaikkien huoneiden katot ja seinät ovat saaneet uuden värin. Katoista tuli valkoiset (yllätys, yllätys), seinistä tuli tumma beige/vaalean ruskeat ja keittiön seinistä kirkkaan keltaiset. Keittiö on ehdottomasti mun favorite. Tietysti! Kirkas keltainen saa väkisin todella hyvälle tuulelle! Pahinkin aamumörkö alkaa hymyillä :) Ja se näytti tosi hyvältä siinä lattialla sellaisena lätäkkönä...

Meidän piti päästä muuttamaan lauantaina, mutta nyt tuli tenkkapoo. Molempiin makuuhuoneisiin on vaihdettu kokolattiamaton sijaan puulattia. Toinen makkari on valmis ja tänään piti olla toisenkin. Mutta eipä ollut. Tämä mukava ja avulias lattiareiska huomasi termiittien jälkiä ja siihen tyssäs. Nyt odotellaan termiittitarkastajaa ennen kuin voidaan tehdä yhtään mitään. Jos jäljet ovat vanhoja eikä siellä ole mitään elävää yhdyskuntaa, homma jatkuu ja päästään muuttamaan suht pian. Jos siellä asuu joku / joitain, tarvitaan perusteellinen myrkytys ja se vie joitakin päiviä. Että nyt odotellaan sit vaan. Onneksi olen perjantaina sopinut meneväni parille oluelle Suomi-äitien kanssa. Tarvitsen kyllä nyt pari rentouttavaa drinksua.

Synttärijuhlissa

Jasper oli ensimmäisissä syntymäpäiväjuhlissa vieraana. Ystäväperheemme pieni prinsessa Laura täytti 5-vuotta ja Jasper oli saanut kutsun mukaan juhlimaan. Ja meidän poika oli ihan tohkeissaan mukana :)

Rokotuksia

Eilen olimme Jasperin neljäkuukautis lääkärillä ja rokotteita tuli taas läjä. Lapsi huusi kuin syötävä, niin otti sydämestä. Muuten kaikki ihan hyvin. Poika on about keskitasoa kaikissa mitoissa. Ihme kyllä. Jotenkin luulin että Jasper olisi ollut pitkä, mutta ikäisekseen ihan keskivertokaverin pituinen.

Sen verran rokotukset veivät pois raiteiltaan, että hän on sen jälkeen enemmän ja vähemmän huutanut koko ajan. Yöllä hän nukkui, mutta alkoi yhtäkkiä huutamaan eikä meinannut rauhoittua millään. Siis ihan kesken unen kauhea huuto. Hänelle nousi myös kuume ja annoin aamuyöstä supon, jolla se laskikin hyvin, mutta hän oli edelleen itkuinen. Itkuisuus on jatkunyt tänään koko päivän. Hän haluaisi olla koko ajan sylissä ja molemmilla hiki valuu kun täällä on lämpötila 38C ja kaveri on kuuma lämpöpatteri. Autossa hän on suostunut olemaan, joten ollaan ajeltu ilmastointi päällä ja käyty ilmastoiduissa kaupoissa.

Ja tähän kaikkeen aikaerot päälle. Huh huh.

Suomen reissu

Eipä ole täällä pitkään aikaa kukaan mitään kirjoitellut. Paljon on tapahtunut tässä välissä. Käytiin Suomessa ja tultiin jo takaisinkin. Suomessa oli aivan ihanaa ja kova ikävä on takaisin.

Minä lensin Jasperin kanssa siis hyvissä ajoin etukäteen ja lento meni hyvin. Koska lento lähti täältä illalla, Jaapo nukkui lähes koko matkan Lontooseen. Ja oikeastaan melkein koko matkan sieltä Helsinkiinkin. Joten pääsin helpolla. Eikä tullut superkakkaa :) Hankaluudet alkoivat vasta kun oltiin perillä. Nuori herra kun oli nukkunut koko matkan, niin eihän häntä väsyttänyt pätkääkään perillä. Minä en nukkunut yhtään matkalla ja olin todella väsynyt. Ei kovin hyvä yhdistelmä. Minua odotti lämmin sauna ja järvi, joten nautin niistä ennen kuin aloitin taistelun. Ensimmäinen yö meni siinä ihmetellessä. Jasper kiukkuisena huutaa vieressä kun yritän saada häntä nukkumaan, jotta saisin itse vähän nukkua. Kaveri huutaa oikein olan takaa, että minkä takia pidetään sängyssä väkisin, kun ei kerran väsytä. Hän nukahti vihdoin about viideltä aamulla. Tähän aikaero ihmettelyyn meni kaiken kaikkiaan melkein puolitoista viikkoa.

Mutta olimme siis ensimmäisen viikon Hämeenlinnassa mun isän ja Elinan mökillä ja se oli paras mahdollinen aloitus. Sai rauhassa sopeutua ja nauttia Suomen kesästä. Sieltä jatkoimme Turkuun mun äidin luo ja näimme paljon kavereita, ja tietysti mun 93-vuotiasta isoäitiä. Iso-Mummi ja Jasper tulivat oikein hyvin toimeen ja kävimmekin siellä lähes joka päivä. Kun Juho saapui, olimme kaikki Mustiolla reilun viikon.

Häät ja ristiäiset olivat mahtavat juhlat. Erittäin onnistuneet. Hiki virtasi kaikilla ja Martti Servo piti huolen että sitä valui vielä entistäkin enemmän :) Kiitos kaikilla osallistuineille! Kuvia tulee mahd. pian.

Loppuloma vielä vierailuja ympäri ämpäri, veneilyä, mökkeilyä ja ihanaa yhdessäoloa rakkaiden kanssa. Oli aivan mahtavaa olla Suomessa ja, kuten sanottu, nyt ikävä on kova. Ei meidän kuulu täällä merien ja mantereiden takana asua. Tahtoo Suomeen!

Kohtaaminen

Olimme Jaapon kanssa tänään hengailemassa ostoskeskuksessa. Oli niin kuuma, että oli pakko mennä ilmastoituun tilaan. Istuskelimme penkillä ja meidän viereen tuli vanhempi nainen. Jasper oli kovin kiinnostunut tästä tädistä ja niin täti alkoi jutella meidän kanssa. Tai lähinnä Jasperin. Oli mahtavaa seurata vierestä kuinka pieni mies teki tuttavuutta ihan itekseen vieraan ihmisen kanssa :) Herttainen nainen esittäytyi Auntie-Lindaksi. Toivottelimme kohtaamisen päätteeksi hyvät viikonloput ja Jasper katseli vielä pitkään tädin perään :)

Minä seison kun kerran voin

Meidän poika ohitti istumisen parissa päivässä ja päätti että on paljon hienompaa seistä. Hän haluaisi koko ajan seistä vaan. Istuminen on ihan tylsää parin minuutin päästä ja hän ponkaisee jalat suoriksi ja eikun ylös. Tietenkään hän ei vielä osaa itekseen istua eika seistä, mutta jos joku vaan pitää tasapainossa niin Jasper kyllä seisoo vaikka koko päivän. Pää pyörii ympäriinsä ja ihmettelemistä riittää. Mietin vaan että miten noin pienen pojan jalat kestää, kun hän on vasta reilu kolme kuukautta. Ettei käy niin kuin äidillensä, joka lähti about 7kk kävelemään, käyräthän niistä tuli.

Suomen matkaa odotellessa

Ihanaa lähteä Suomeen vaikka vähän hirvittää Jasperin kanssa kaksin lentäminen. Mitähän nuori herra mahtaa olla mieltä. Meillä on kantoreppu, joten luultavasti sen osalta menee hyvin. Hän tykkää olla siinä ja on kuitenkin vielä suhteellisen kevyt että jaksan kantaa vaikka kauemminkin. Toivottavasti kuitenkin saadaan sänky Jasperille koneessa, koska olisi valtavan mukavaa saada laskettua hänet sylistäni 10 tunnin lennon aikana. Hyvä jos hän nukkuisi matkan, mutta toisaalta taas jos hän nukkuu koko matkan, miten käy unien Suomessa kun ollaan illalla perillä. Mutta eniten siinä matkassa jännittää ehkä niinkin arkinen asia kuin herran kakka. Kun on tällä foorumilla ennenkin hänen kakkaansa kommentoitu niin kommentoidaan taas. Nyt on menossa joku kasvuspurtti eikä herra kakkaa kuin joskus ja jouluna. Siis monta päivää saattaa mennä ilman. Mutta sitten kun se päivä koittaa niin silloin on kiire. Jos ei vessaa tms. vesipistettä ole kohilla, huonosti käy. Sitä tulee meinaan paljon. Todella paljon. Ja jos tämä osuu meidän lennolle, niin voi jumppahuiti en tiedä mitä teen. Sen kasan siivoamiseen ei tästä maailmasta löydy tarpeeksi puhdistusliinoja, siihen tarvitaan juokseva vesi. Ja sitä ei lentokoneesta löydy. Sain äitiryhmässäni neuvoksi ottaa mukaan toinen vaatekerta myös itselle. Lohduttavaa.

No se siitä kakkajutusta. Saavumme Helsinkiin tiistaina iltayhdeksältä ja tarkoitus olisi lähteä suoraan Hämeenlinnan mökille jos vaan ilmat suosivat. Siellä vietetään ensimmäinen viikko ja Turkuun jatketaan näillä näkymin sunnuntaina 25.7. Juho tulee Suomeen perjantaina 30.7. ja silloin mennään koko porukka Mustiolle. Lauantaina 7.8. juhlitaan häät ja Jasperin ristiäiset, ja sen jälkeen on vielä vähän avoimena mihin suunnataan ennen kotiinpaluuta 18.8. Ihan hyvä pitää tällä kertaa aikataulu suht avoinna kun ei tiedä miten tämä matkailu vauvan kanssa sujuu.

Mun puhelinnumero Suomessa on 041-724 6294. Soitelkaa ihmeessä :)

Leppoisaa elämää

Jasper on nyt reilu kolme kuukautta ja hänestä on tullut oikein hyväntuulinen kaveri. Asiat on muuttuneet todella paljon siitä kun hän huusi tuntitolkulla joka päivä. Maitoallergia löydettiin, ja minä aloitin dietin, kun hän oli neljä viikkoa. Kaksi viikkoa kesti ennen kuin veri loppui, mutta kun se loppui, Jasper alkoi pikkuhiljaa rauhottumaan. Eli kun maito saatiin pois niin lapsi rauhoittui. Varmistus allergiaan tuli joku aika sitten kun vahingossa söin pari voileipäkeksiä ja yhden makkaran, jossa oli juustoa. Olin huolimaton enkä ajatellut. Jasper huusi yhden yön taukoamatta ja hänelle tuli heti vähän verta kakkaan. Aloin miettimään syömisiäni ja nuo kaksi tulivat vastaan. Paha äiti.

Mutta siis nyt on kaikki todella hyvin. Hän nukkuu jo joka yö yhden viiden - kuuden tunnin pätkän. Joka on helpottavaa parin tunnin heräilyn jälkeen. Hän menee nukkumaan seitsemän ja kahdeksan välillä ja nukkuu vähintään kellon ympäri, yleenä enemmänkin. Tietysti herää välillä syömään, mutta nukkuu aamuisin suht pitkään. Otan hänet yleensä meidän sänkyyn viereeni kun Juho lähtee ja hän syö ja jatkaa vielä unia. Jasper on super hyväntuulinen aamuisin ja hänellä on kovasti asiaa. Itse herään yleensä hänen höpötyksiin :) Sitte harjoitellaan istumista ja jutellaan ja leikitään. Nyt kun hän on päässyt istuvaan asentoon, selällään makaaminen on ihan kamalaa. Kauhea huuto jos vaan vähänkään yritän. Ja koska kolmekuukautiselle vauvalle on vaikeaa vaihtaa esim. vaippaa laittamatta hoitopöydälle makaamaan, vaihtopenkillä on yleensä aikamoista protestoimista.

Yllättävää kyllä, Jasper tarvitsee suht nopeasti aamulla ensimmäiset päikkärit. Jo yleensä tunnin tai puolentoista päästä heräämisestä tarvitaan puolen tunnin unet. Mutta sitten hän onkin hereillä melkein koko päivän. Parit kolmet puolen tunnin tirsat vetelee jossain välissä (ehkä), mutta eipä paljon muuta.

Nukkumaan laittaminen on muuttunut myös todella paljon. Ennen nukahtamista edelsi kova ja pitkäkestoinen huuto eikä hän nukahtanut muuten kuin sylissä. Nyt tuuditan häntä hetken sylissä, lasken sänkyyn ja silittelen hetken. Yö unille pääseminen kestää jonkun aikaa, mutta päiväunille pääsemiseen riittää yleensä vain vaakatasoon laittaminen. Varsinkin jos laitan hänet rattaisiin, hän yleensä nukahtaa ennen kuin pääsen edes ovesta ulos. Siis todella radikaali muutos. Mutta. Hänellä pitää olla joku rätti tms. kangas naaman edessä. Mistä sekin johtuu? Laitan hänelle tutin suuhun ja liinan naamalle, niin kaverilla silmät pyörähtää ympäri ja nuori mies on umpi unessa :) Tai jos ei heti nukahda, niin itse hieroo sitä liinaa naamalla hetken ja sitte tööt, kipsa kiinni :)

On tämä vanhemmuus niin ihmeellistä. Pieni mies kehittyy niin järkyttävää vauhtia, ettei aika todellakaan tule pitkäksi.Riittää ihmettelemistä. Lauantaina iltapäivällä saimme kuulla ensimmäisen oikein kunnollisen kikatusnaurun! Se oli super liikkistä! Ja Jasper itsekin huomasi, että hei minä sainkin aika hauskan äänen aikaiseksi ja sitä kesti vaikka kuinka kauan. Uudelleen ja uudelleen :)

Jasperin aamuhöpötyksiä

July 4th

Tänään on juhlittu Jasperin ensimmäistä itsenäisyyspäivää. Hänen osaltaan vielä ihan oikeata omaa itsenäisyyspäivää, koska hänhän on virallisesti tällä hetkellä vain Amerikan kansalainen. Olimme katsomassa Menlo Parkin keskustassa järjestettävää paraatia. Siellä on lähinnä lapsia vanhempineen ja varsinainen paraati osuus puuttuu kokonaan. Täkäläisittäin paraatiksi riittää siis ryhmä ihmisiä kulkemassa peräkkäin amerikan lipuin ja värein sonnustautuneina. Mun mielestä paraatissa pitäisi olla soittokunta ja jotain järjestäytynyttä kuvio"kelluntaa" eikä vain sekalainen seurakunta kulkemassa kaaoksena paloauton perässä. Mutta se on siis vain mun mielipide. Luultavasti olemme siellä itse muutaman vuoden päästä kun Jasper on sen ikäinen että vaatii päästä mukaan :) Tapa on hyvin amerikkalainen siinä mielessä, että sillä nostetaan yhteisöön kuuluvuuden tunnetta.

Samalla myös harjoittelimme isojen poikien rattaissa olemista. Oikeastaan aloitimme sen jo eilen, mutta tämänpäiväinen vaan vahvisti eilistä ensitunnelmaa. Jasper siis kertakaikkiaan rakasti niitä! Hän on enemmän istuvassa asennossa, joten näkee huomattavasti paremmin maisemia ja, mikä parasta, äidin naaman. Hän tapitti äitiä, naureskeli ja pulputti siellä rattaissa taukoamatta :) Todella liikkistä :) Hän on muutenkin alkanut nyt juttelemaan tosi paljon. Joka päivä enemmän ja enemmän. Hirveesti olisi asiaa kun joku vaan ymmärtäis.

Muuttolaatikoiden keskellä

Nyt on ensimmäinen muutto takana. Meidän kaikki tavarat (siis meidän elämä) on pakattu Zahireiden autotalliin. Muutaman pahvilaatikon turvin on nyt elettävä seuraavat kolme viikkoa täällä Glenwoodilla ja myös kuukauden Suomi reissu. Toivottavasti olen ottanut kaiken huomioon pakatessa, koska autotalli on sen verran piukkaan pakattu, että jos sieltä jotain tarvitsee se on lähes mahdotonta. Jasperin tavarat on melkein kaikki esillä joten siltä osin ollaan turvassa (paitsi että itkuhälytintä etsittiin ensimmäisenä iltana jo ihan kuumeisesti eikä löydetty...) Omista ja Juhon tavaroista en olisi niinkään varma. Mutta eiköhän me aikuiset pärjätä vähän vähemmälläkin tavaramäärällä. Pääasia että passit jostain löytyy kun pitää lähteä.

Me ollaan nyt oltu siis täällä vanhoilla kotikonnuilla "Glenwood Innissä" perjantaista lähtien. Ei sentään samassa huoneessa kuin missä asuttiin, nyt kokeillaan toista alakerran makkaria :) Hyvin on uni maistunut. On tosi mukavaa olla taas Menlo Parkissa. Mountain Viewssä oli kiva käydä kääntymässä, mutta jotenkin nämä kulmat tuntuu enemmän kodilta. Kaikkein eniten olen innoissani (siis uuden kodin lisäksi) siitä, että pääsen kävellen joka paikkaan. Kaikki hyvät ruokakaupat (Whole Foods, Safeway, Trader Joe's) on kävelymatkan päässä kuten myös Palo Alton ja Menlo Parkin keskustat. Niin kivaa kärrytellä täällä joka paikkaan! Me ei Jasperin kanssa paljon autoa enää tarvita. Tänään kärryteltiin jumppaankin aamulla. Jaapo tyytyväisenä vaunuissa ja minä sain hyvän hien pintaan ennen ja jälkeen jumpan. Otin kuukauden kokeilun sellaiseen The Daily Method paikkaan ja mielenkiintoinen jumppa on ollut. Se on baletin, keskivartalo & lihaskunto treenin ja venyttelyn yhdistelyä ja tehokas tuntuu olevan. Saa vauvamaha kyytiä! Ensimmäisen viikon jälkeen ryhti tuntuu jo paljon paremmalta :) Jasper on siellä hoidossa mun jumpan ajan ja hyvin on mennyt. Hän on ihan tyytyväisenä siellä keikkunut keinussa tai ollut hoitotädin sylissä ja missä vaan. Äidillä on taitanut olla enemmän ongelmia :) Miten se onkin jotenkin niin kauheen vaikeeta jättää häntä sinne? En malttaisi lähteä kun hän on vaan niin kertakaikkiaan suloinen olento! Ja vähintään kerran täytyy jumpan aikanakin kurkistaa, että kaikki on hyvin.

Isänpäivää ja pakkailua

Meillä vietetään ensimmäistä isänpäivää. Juholle ei kuitenkaan ole tarjolla kovin kummoisia juhlallisuuksia. Lähinnä viikonloppu on mennyt pakkaillessa. Muutto ensi viikonloppuna, joten nyt eletään laatikoiden keskellä. Onneksi olemme saaneet vietyä osan tavaroista varastolle ja osa viedään pikkuhiljaa Glenwoodille. Ens lauantaina on suurien huonekalujen vuoro. Hankalaa tämä pakkaus kun pitää miettiä mitä tarvitaan Glenwoodilla olon aikana ja Suomessa, ja mitkä tavarat voidaan pakata niin, ettei tarvitse avata ennen uuteen kotiin siirtymistä elokuun lopulla.

Tällä hetkellä olen ainoa työläinen, molemmat pojat nukkuvat päikkäreitä. Isä sängyssä ja poika keinussa :) Ihanan rauhallista. Vaikka toisaalta Jasper saisi kyllä kohta heräillä ettei mene sitte taas yö kukkuessa. Hänellä on todella erikoinen vuorokausirytmi. Toiset päivät hän on ihan hereillä koko ajan, niin kuin eilen, ja sitä seuraa hyvin nukuttu yö. Viime yönä hän heräsi vain kaksi kertaa. Toiset päivät on taas kauheeta huutamista tai sitte hän nukkuu koko ajan ja sitä seuraa taas vastaavasti erittäin huono yö, jolloin hän herää tunnin parin välein. Ei ole helppoa olla vauva. Nähtävästi kuitenkin soija sopii hänelle, koska veri ei ole vieläkään palannut ja olen nyt syönyt soijaa pari viikkoa. Hyvä niin, huomattavasti helmpompi elää vain ilman maitotuotteita. Ja sitäkin voidaan kokeilla muutaman viikon päästä.

Meidän osoite siis muuttuu!! Ei enää postia Mountain Viewn osoitteella!!

Uusi osoite 20.8.2010 lähtien:lähetä sähköpostia!!!

Koliikki loppu

Meillä on nyt nähtävästi iltahuutamiset loppu :) Jasper on viikon aikana rauhoittunut yhtäkkiä ihan täysin. Hän pääsee uneen lähes täysin huutamatta. Välillä ihan pikkuisen itkua, mutta aika nopeasti hän pääsee siitä yli ja nukahtaa. Aivan mahtavaa! Hänestä on tullut todella hyväntuulinen hymyilevä pieni poika :) Hän kattelee ympärilleen kiinnostuneena ja viihtyy itekseen lattialla. Babysitterissa hän viihtyy oikein hyvin kun on ymmärtänyt että hän pystyy itse heiluttamaan siinä roikkuvia leluja. Käden liike on aika haparoiva, eikä hän tietenkään vielä osaa tarttua, mutta selvästi hän tajuaa, että hän itse saa ne lelut liikkumaan. Mahtavaa katsoa pienen ihmisen oivalluksia! Hän myös juttelee niille leluille :) Jasperilla on autoistuimessakin sellainen lelu roikkumassa ja välillä takapenkiltä kuuluu pientä jokellusta kun hän kertoo juttuja niille :) Liikkistä!

En tiedä mikä on lapsen rauhoittanut, se että vatsa on nyt kunnossa tai hän on vaan kasvanut sen yli, mutta ihanaa nähdä kun lapsi voi hyvin. Hän kasvaa ihan hurjaa vauhtia ja syö hyvin.

Kävimme alkuviikosta tarkastuksessa vatsalääkärillä ja hän oli tyytyväinen Jasperin tilanteeseen. Käski kokeilla soijan lisäämistä mun ruokavalioon ja sitä olen nyt syönyt keskiviikosta lähtien. Vielä toistaiseksi ei ole veri palannut, joten toivotaan parasta. Jos Jasper kestää soijan eikä veri palaa, noin kuukauden päästä voidaan jo kokeilla maitoa.

2kk lääkärintarkastus

Jasper täyttää sunnuntaina jo kaksi kuukautta. Tuntuu kuin hän olisi ollut meillä jo paljon pidemmän aikaa. Ja toisaalta taas tuntuu, että aika on mennyt todella hujauksessa. Kävimme tänään lääkärintarkastuksessa ja poika painaa nyt 5.5 kg ja on 59cm pitkä. Ihan normaaleilla käyrillä, mikään luku ei ollut kovin ylä- eikä alareunalla. Nyt alkoi myös rokotussarja, joka jatkuu aika pitkälle. Tällä kertaa hän sai kolme piikkiä ja huusi kuin syötävä. Niin kovaan en ole vielä hänen kuullut huutavan. Hän tietysti pelästyi todella kovin ja sitte karjui naama punaisena. Onneksi hoitaja oli ripeä ja antoi kaikki kolme pistosta nopeasti ja kun otin Jasperin syliin hän rauhoittui kyllä heti. Mutta loukkaantunutta nyyhkytystä jatkui vaikka kuinka kauan. Oikein alkoi naurattamaan, kun hän muuten ihan rauhallisena vähän väliä nyyhkytti ja päästi pienen naukaisun :) Oikea drama queen. Keneen lienee tullut.

Muutto takaisin Menlo Parkiin

Kaikki pyörii niin Jasperin ympärillä nykyään, ettei paljon muuta kerrottavaa ole. Paitsi nyt kun varmistui että muutamme takaisin Menlo Parkiin! Aivan mahtavaa!

Asunto sijaitsee kävelymatkan päässä Zahireista (eli Jaana & kumppanit) Menlo Parkin ja Palo Alton rajalla. Eli siitä on lyhyt kävelymatka sekä Menlo Parkin keskustaan että Palo Alton keskustaan. Molemmissa on ihania kahviloita :) Siinä on iso puisto korttelin päässä, jossa on lasten leikkikenttä, baseball kenttä, jalkapallo kenttä ja uimala. Kirjasto, jossa järjestetään lasten satutunteja, on puiston toisella puolella. Suurin osa meidän Suomikavereista asuu myös tuon puiston toisella puolla, eli ihan vieressä.

Asunto itsessän on vähän niin kuin Suomalainen rivitaloasunto. Yhdessä tasossa keittiö, olohuone, kaksi isoa makkaria ja kaksi isoa kylpyhuonetta. Siis täydellinen! Meillä on jopa pieni oma piha. Ja kaiken kruunaa talokompleksin pihalla oleva iso uima-allas :) Siellä voidaan pulia vaikka kuinka paljon. Se on kaikilta osin todella mahtava.

Olemme irtisanoneet tämän nykyisen asunnon ja olemme tässä enää tämän kuun loppuun. Sitte kamat pakettiin ja siirrytään Glenwoodille (Zahireille) pariksi kuukaudeksi. Tai oikeastaan vain muutamaksi viikoksi. Minä ja Jasper tulemme Suomeen 20.7. ja Juho viimeinen päivä heinäkuuta. Takaisin tullaan elokuun 18. päivä ja päästään suoraan muuttamaan uuteen kotiin. Että kyllä tässä hommia riittää tälle kesälle.

Jasper 8 vko

Jasper on kasvanut ihan mielettömästi. Käytössä tällä hetkellä 3kk vaatteita, vaikka poika ei ole vielä edes kahta kuukautta. Hän on todella pitkä poika. Kuten kuvasta näkyy, hädin tuskin mahtuu vaunuihin :) Myös huutaminen on vähentynyt huomattavasti, kertoo siis myös henkisestä kasvusta. Kyllä hänellä on vieläkin nukahtamisvaikeuksia, mutta nyt niistä selvitään pienemmällä huutamisella. Myös on äiti on oppinut käsittelemään häntä vähän paremmin ja lukemaan merkkejä väsymyksestä ennen kuin on liian myöhäistä. Hän rakastaa yli kaiken tuota keinua. Tähän mennessä Jasper on nukkunut päivällä vain sellaisia minipäikkäreitä, 15-45 minuuttia, tänään hän nukkui aamupäivällä 2.5h!! Mä ihmettelin, että mitähän nyt tekis kun ei ole ollut tyhjää aikaa moneen viikkoon :) Siinä hän keikuttelee Mozartin viulukonsertin soidessa. Salaisuus näyttää olevan keinun lisäksi musiikki (vain aluksi), pimeys ja hiljaisuus (kunhan on päässyt uneen). Käyn koko ajan katsomassa, että miten se vauva vaan nukkuu enkä tosiaan osaa tehdä oikein mitään.

Ollaan myös aloitettu massiivinen kärryttely. Jasper viihtyy ihan hyvin vaunuissa kunhan ne liikkuu. Mutta eniten äiti nauttii tästä kun pääsen vihdoin vähän ulkoilemaan ja kuntoilemaan. Mulla kun on noin 20 kiloa matkaa hääpukuun. Ja 2 kuukautta aikaa. Ei taida onnistua. Eilen käytiin kahteen otteeseen noin tunnin lenkillä ja kivaa oli. Toisella reissulla Jasper nukkui puolet ajasta, toisella kerralla ei ollenkaan. Mutta hän oli ihan rauhallinen ja katteli maisemia.

P.S. Nukutusharjoitukset tuottavat tulosta: toiset kunnon päikkärit menossa tänään! Tällä kertaa omassa sängyssä. Jippii!!

Isoäiti kylässä

Ensimmäinen isovanhempi visiitti takana. Mun äiti on ollut ilonamme pari viikkoa. On ollut sen verran hyvä piika meillä, etten tiedä miten pärjään kun hän huomenna lähtee. Joka aamu on ollut aamiainen pöydässä ja siivous- sekä pyykinpesupalvelu on ollut erinomaista. Saimme jo kaksi ylimääräistä päivää hänen kanssaan kun KLM sähläsi sen verran että äidin lentoa siirrettiin kaksi päivää. Hyvä meille :)

Isoäiti on todella ollut apuna kun Jasper on niin vaativainen kaveri. Hän on todella high maintenance. En tiedä keneen on tullut.... Koko ajan pitäis olla viihdyttämässä tai hän on naama väärinpäin. Ja kaikkia poppakonsteja on kokeiltu. Välillä pitää olla koko ajan sylissä ja sitte välillä pitää saada maata itekseen lattialla ja seurustella. Mieluiten puhetta, heilistintä, tai jotain värikkäitä juttuja, niin hän viihtyy. Ja sitte taas yhtäkkiä, täysin varottamatta, naama mutrulla ja huutoa. Mikään ei oikein ole hyvä. Nukkuminen on ehkä kauheinta mitä on keksitty. Hän ei millään haluaisi nukkua. Huutaa kurkku suorana ja on ihan väsy, mutta ei nuku millään. Päivisin hän nukkuu kunnon päikkärit vain jos lähdetään autolla jonnekin liikenteeseen. Autossa hän pääsee kunnon uneen ja saattaa nukkua pari kolmekin tuntia.

Illat on edelleen aikamoista huutokonserttia. Eilen pakkasin pojan jo autoistuimeen, että lähdetään autoajelulle kun kaveri huusi kolmatta tuntia. Mutta isoäiti keksi heiluttaa sen verran istuinta, että Jasper luuli olevansa autossa ja hiljeni :) Tänään käytiin ostamassa keinu kun sitä on kehuttu koliikki vauvojen rauhoittamiseen. Ja toimi ainakin hetkellisesti, hän nukkui siinä pienet päikkärit. Mutta iltahuutoon sekään ei auttanut. Tälläkin kertaa autoistuin veti voiton. Luulen, että ratkaisu on pimeä. Autoistuimessa on kuomu joten sinne saa pimeän, kun taas keinua ei oikein voi peittää millään. Mutta on siinäkin hommaa kun pitää toisella kädellä (tai jalalla) heiluttaa istuinta ja toisella kädellä varmistaa että tutti pysyy suussa.

Mutta jotain hyvääkin :) Veri on loppunut vihdoin joten ei tarvita lisätutkimuksia. Jasper on siis allerginen maidolle. Mikä ei siis ole hyvä asia tietenkään, mutta tulipahan selväksi eikä tarvitse enää kiusata häntä enemmillä testeillä. Nyt vaan tiukkaa diettiä niin pysyy lapsen vatsa kunnossa. Nähdään lääkäri seuraavan kerran kesäkuun 7. ja silloin pitää keskustella jatkosta. Toinen mahtava asia on se, että Jasper hymyilee :) Hän on aamuisin todella hyväntuulinen ja hymyilee ja juttelee taukoamatta. Hänen juttelu on sellaista kurlausta, superliikkistä!

P.S. Lisäsin kuvia Jasper kansioon.

Hauska kotivideo viikolta 4

Jasper 6 vko

Jasper on nyt kuusi viikkoa. Hän painaa jo 5.2 kiloa eli melkein kilon enemmän kuin syntyessään. Tuntuu kuin vasta olisimme tulleet hänen kanssaan kotiin. Ja taas toisaalta tuntuu kuin hän olisi ollut meidän kanssa aina. Menneet viikot ovat olleet kieltämättä aika raskaita. On ollut kaikenlaista. Ensimmäiset viikot meni pää pyörällä ja kun aloimme vähän tottua uuteen perheenjäseneen, tuli vatsaongelmia. Ja niiden kanssa painitaan edelleen. Jasperilla on edelleen verta kakassa, vaikka olen ollut dietillä jo kaksi viikkoa. Maitoproteiinin lopullinen häviäminen mun kehosta voi kestää jopa viikkoja, mutta olisi veren pitänyt kyllä jo vähentyä. Juttelin juuri aamulla lääkärin kanssa ja jos tilanne ei ole muuttunut ensi viikkoon mennessä, aletaan tekemään lisätutkimuksia. Eli kaiketi tähystetään. Ihan kauheeta. Toivottavasti ei tarvitse mennä siihen. En kestä jos häneen sattuu ihan kamalasti. Tänään kävimme verikokeella Stanfordilla, koska halusivat tarkistaa Jasperin hemoglobiinin. Veri otetaan pieneltä vauvalta kantapäästä ja on aika ikävän näköistä puuhaa. Jasper nukkui kun hoitaja laittoi piikin kantapäähän ja naama vääntyi hirvittävästi. Onneksi olin nopea tutin kanssa ja sain hänet pysymään unessa :) Hän ei siis edes herännyt vaikka kipeää tekikin. Mutta illalla soitti hoitaja ja ilmoitti, etteivät olleet labrassa ottaneet tarpeeksi verta, jotta koe olisi voitu tehdä. Joten huomenna uudelleen. Olin todella vihainen! Miten ei Stanfordin kaltaisessa laitoksessa osata edes hemoglobiinia ottaa??? En todella haluaisi kiusata lasta yhtään enempää kuin on pakko.

Jasper on aika itkuinen vauva. Illat meillä menee enemmän tai vähemmän huutokonsertissa, vuorotellen häntä hyssytellen. Ollaan kokeiltu kaasua vähentäviä tippoja, "The Happiest Baby On The Block" videota, ja tänään viimeisintä: Gribe Water. Video perustuu viiteen S:ään eli Shooting, Swaddling, Swing, Sucking, ja Shhhh. Eli kun huuto alkaa, ollaan ensin varmistettu että Jasper on syönyt ja että hänellä on puhdas vaippa, jos se ei riitä niin poika piukkaan kapaloon, pientä heijausta, tutti suuhun ja suhinaa korvaan. Ja kyllä se aika hyvin toimii. Mutta sitä pitää tehdä koko ajan, heti kun lopettaa alkaa huuto uudelleen. Joten vuorotellen syödään ja heijataan poikaa. Nyt pari iltaa on mennyt vähän paremmin. Joko mun dietti alkaa purra kunnolla tai joku noista "lääkkeistä" tehoaa, tai joku kombinaatio.

Jasper on myös todella sylivauva. Häntä pitää kantaa koko ajan. Parhaiten hän nukkuu päivisin kantoliinassa. Siinä hän keikkuu mun rinnuksilla ja vetää hirsiä ihan kamalassa mytyssä, mutta jos lasken hänet vaunuihin tai ihan mihin vaan, hän herää heti. Joten olen antanut periksi ja kantelen häntä. Toivottavasti hänen selkänsä ei pahasti kärsi. Onneksi yöt hän nukkuu tosi hyvin kapalossa vaunuissa. Yleensä emme joudu heräämään kuin kahdesti, joitakin öitä mennään jopa yhdellä syötöllä.

Hankalaa tai ei, Jasper on todella suloinen pieni poika :) Hän on niin ihana!! Aamuisin köllöttelemme sängyssä iskän lähdettyä töihin ja seurustelemme. Tänään kun menin hänen luokseen päikkäreiltä herättyään, tuli ensimmänen hymyntapainen :) Ei vielä ihan kunnollinen, mutta pieni hymy kuitenkin. Ja äiti oli ihan sulaa vahaa :)

Alla video tämän aamuisesta leikkihetkestä.

Ensimmäinen äitienpäivä

Niin se koitti äitienpäivä minullekin :) Kovin nopeasti vielä lapsen syntymän jälkeen. Ihanaa. En paljon lahjoja kaipallut, unta vain. Ja sainkin nukkua aamulla puoli kymmeneen asti. Ruhtinaallista. Varsinkin kun Jasperilla oli todella hankala yö. Hän on tähän asti nukkunut erittäin hyvin yöt. Herää vain kahdesti tai jopa vain yhdesti yössä. Mutta nyt hän heräsi parin tunnin välein. Eikä oikein suostunut syömäänkään kovin hyvin, itki vain. Isä nousi reippaana aamulla kukonlaulun aikaan hänen kanssaan ja äiti veteli hirsiä :) Kyllä maistui.

Kun heräilin vihdoin, minua odotti iso puska ruusuja ja ilmapallo tekstillä "Mom Rocks!" Sen lisäksi tietysti yhteinen kortti mun ihanilta pojilta :) Ja kaiken lisäksi Juho teki todella hyvän aamupalan. Että kyllä mua hemmoteltiin. Kiitos, mun elämäni miehet!!

Tehtiin vielä koko pieni perhe reissu venäläisille markkinoille, jossa Jamillalla oli perinteisesti balettiesitys. Hienosti meni taas jälleen kerran vaikka tällä kertaa neitiä jännitti aikalailla. Alkaa olemaan ikää sen verran, että miettii jo mitä toiset ajattelee. Ennen hän ei ole paljon jännitellyt ennen esitystä. Mutta pieni paniikki ennen esitystä on vaan hyväksi, tuleepahan skarppi suoritus. Ja niin se olikin.

Allergikko poika

No nyt selvisi mikä Jasperia vaivaa: se oli se maitoproteiini, mitä epäiltiin alunperinkin. Käytiin tänään erikoislääkärillä ja hänestä kaikki oireet viittaa siihen. Katsottiin vielä kakkavaippa paikan päällä ja juuri siltä näytti kakkakin kuulema. Hienoa, että asia selvisi, mutta nyt alkaa armoton säätö. Tämä kun tarkoittaa sitä, että mun pitää jättää kaikki mahdollinen maitoproteiini ja soijaproteiini pois omasta ruokavaliostani. Ja ikävä kyllä se ei tarkoita sitä että jättäisin vain pois kaikki maitotuotteet. Maito- tai soijaproteiinia on lähes joka paikassa. Siis maitotuotteiden lisäksi mun pitää välttää margariinia, voita, olutta, viiniä, leipää, muroja, pullaa yms., salaattikastikkeita, pastaa, kaikkia juustoja, suklaata, karamelleja, lähes kaikkia valmisruokia ja vaikka mitä. Lista on todella pitkä. Sen lisäksi kaikista ruoka-aineista pitää katsoa tuoteselosteet, monet tuotteet sisältää "piilo"proteiineja. Eli mitä jää jäljelle?? Kasvikset, juurekset, marjat, hedelmät, itse valmistettu liha, vesi. Tuleepahan tämän äidin kroppa kuntoon nopeammin kuin osasin arvatakaan :) Eli pitää olla positiivinen. Jasper tulee kuntoon ja siinä samalla minä hoikistun :)

Koska Jasper saa rintamaidon lisäksi vastiketta, saimme lääkäriltä myös erikoisvastiketta, joka ei sisällä "vaarallisia" aineita. Sitä ei tietenkään saa tavallisesta kaupasta vaan joko lääkäriltä tai tilaamalla suoraan valmistajalta. Ja on kallista. Toivottavasti meidän vakuutus korvaa. Tämä on onneksi vain vauvojen ongelma. Yleensä lapset kasvavat ohi tästä allergiasta viimeistään vuoden sisällä. Nyt meidän pläni on se että viikon päästä lääkäri soittaa ja katsotaan miten meillä menee. Veren olisi pitänyt siinä vaiheessa kadota Jasperin kakasta. Kuukauden päästä mennään kontrollikäynnille ja sen jälkeen kokeillaan kaiketi soijaproteiinin lisäämistä. Jos se toimii, niin elämä helpottuu vähän. Soijavastiketta saa tavallisesta kaupasta ja eikä mun ruokavalio ole enää ihan niin tiukka.

En kyllä käsitä miten pystyn elämään ilman leipää...???

Ultra ok

Tämän päiväinen vatsaultra ei antanut tietoa suuntaan eikä toiseen. Sen mukaan kaikki on normaalia eikä lääkärillä ollut mitään lisättävää eiliseen. Edelleen seurataan miten Jasper voi ja maanantaina mennään suolistolääkärille. Hän on syönyt hyvin ja nukkunut suhteellisen hyvin. Illalla oli itkuinen eikä meinannut päästä uneen, mutta luultavasti hän oli yliväsynyt kaikesta tänään kokemastaan.

Pieni mies lääkärissä

Ensimmäinen käynti ensiavussa Jasperin kanssa on nyt jo tehty. Huomasin tiistaina päivällä vaippaa vaihtaessani että hänellä oli pikkuisen verta kakassa. (Niin, kakan laadun valvonta on nyt jokapäivästä puuhaa...) En huolestunut vielä, panin vaan merkille. Seuraavassa vaipassa verta oli jo enemmän ja aloin vähän huolestua. Juho oli tulossa kotiin, joten jätin vaipan vielä hänenkin tarkasteltavaksi. Sitte alkoi armoton tiedon haku internetistä. Siellä sanottiin melkein joka paikassa että se on suht normaalia, pitää seurata. Jasper oli jotenkin kärtty, joten soitettiin hoitajalle joka käski lähteä varmuuden vuoksi lääkäriin koska vauva on vielä niin pieni. Niin me sitte ajettiin Stanfordiin. Meidät otetttiin nopeasti vastaan, mutta kun totesivat ettei lapsella ole hätää, alkoi odottelu. Ensin hoitaja tutki, sitte toinen hoitaja, sen jälken lääkäriopiskelija ja "oikea" lääkäri, ja vielä tuli röntgen hoitaja ison masiinan kanssa ja otti kuvan Jasperin vatsasta. Näiden tapahtumien välillä odoteltiin kauan. Kaiken kaikkiaan oltiin siella nelisen tuntia. Lopputuloksena vahva epäily maitoallergiasta, kakkaa pitää seurata. Vielä ei kieltänyt minulta maidon juomista, koska joskus tällaset tapaukset ovat ohimeneviä. Pyysi käymään omalla lääkärillä. Käytiin omalla lääkärillä tänään ja hän oli paljon huolestuneempi kuin ensiavun porukka ja määräsi Jasperin jatkotutkimuksiin. Huomenna mennään vatsaultaäänikuvaan ja uudestaan lääkärille. Maanantaina mennään erikoislääkärille tutkimaan suolisto. Hohhoijaa. Vähän ollaan stressaantuneita, kun ei tiedä mikä lasta vaivaa. Mutta toisaalta hän on suht normaali muuten, syö hyvin, nukkuu, kakkaa, pissaa ja on aktiivinen hereillä. Eli ei tunnu olevan kovin sairas lapsi. Mutta kun hän on vasta sen kolme viikkoa eikä oikein tiedä mikä on normaalia hänelle. Vasta me opettelemme hänen tavoille ja kuuntelemaan mikä itku on mitäkin vaivaa. Olin joka tapauksessa antamatta hänelle rintamaitoa vuorokauden, annettiin vain vastiketta. Sillä ei ollut mitään vaikutusta mihinkään suuntaan, joten joko hän ei ole lehmän maidolle allerginen tai sitte hän on myös vastikkeelle allerginen. Vähän hänellä tuntuu ehkä vatsa kiertävän, mutta muuten ei tunnu olevan kipuja. Onko teillä kellään jotain kommentteja mikä poikaa vaivaisi?

Kaaoksen hallintaa

Huh Huh. Ei voi muuta sanoa. On tämä suurta ja ihmeellistä. Pää pyörällä ollaan edelleen ja se varmaankin jatkuu vielä pitkään. Päivät kuluu suurelta osin kaksin Jasperin kanssa tässä kotona. Juho on joutunut olemaan töissä ihan luvattoman paljon. Kaikki illat ja viikonloput. Se on kyllä väärin. Ja Ernst & Young väittää olevansa hyvin perhekeskeinen firma. Ja pöh sanon minä! Mutta eiköhän tämä tästä. Eilen mulla oli vähän huonompi päivä kun alkoi univaje painamaan rankasti päälle. Juho sitte hoiti kaikki seuraavan yön syötöt ja minä sain nukkua yhden kokonaisen yön. Tänään olen taas kuin uusi ihminen ja levänneenä kaikki tuntuu paljon paremmalta. Saimme jopa heti aamulla imetyksenkin toimimaan kuin taikaiskusta! Ei vielä ihan täydellisesti, mutta joka tapauksessa paremmin kuin minään muuna päivänä. Joten tänään Jasper on syönyt vain "oikeeta" maitoa eikä ole tarvinnut antaa hänelle ollenkaan vastiketta. Yksi askel terveempään elämään :) Eilen väsyneenä jo ajattelin että antaa olla, on niitä ennenkin lapsia kasvatettu pelkästään vastikkeen voimalla, mutta nyt yritetään taas. On se kumma miten uni vaikuttaa ihmiseen!

Käytiin Jasperin kanssa jopa kävelyllä. Ihan lyhyellä, mutta kuitenkin. Etappina oli lähihuoltoasema ja kun sinne kerran päästiin ilman mitään kommervenkkejä, palkitsin itseni jäätelöllä. Pieni happihyppely ja jäätelö tekee ihmeitä neljän seinän sisällä olemiseen. Ja pieni mies nukkui niin tyytyväisenä vaunuissa. Ehkä tästä tulee tapa :)

Huusholli on ihan kauheessa kunnossa, mutta minkäs teet. En ole oikein päässy kauppaankaan, mutta onneksi Jaana on ollut apuna. Hän on tehnyt meille ruokaa ja käynyt kaupassa. Myös muutamat kaverit on tuoneet meille ruokaa. Se pieni hetki kun on aikaa syödä on tehokkaasti lapattava ruokaa suuhun. En tiedä miten olisimme pärjänneet ilman apuja, koska ei tässä todellaakaan ole aikaa alkaa tekemään ruokaa. Suuri kiitos Jaanalle ja muille!

Mr. Burrito

Jasper rakastaa nukkua kapaloituna. Eikä ihme. Hän on sen verran iso poika, että mahassa ollessaan hän oli varmaan niin tiukassa paketissa, että kapalo tuntuu ihanalta. Kaikki vauvat kaiketi ovat tässä vaiheessa samaa mieltä. Mutta hän ei nuku kauheen hyvin vielä omassa sängyssä. Yöllä kyllä joten kuten, kun me nukutaan vieressä, mutta päivällä ei oikeastaan ollenkaan. Mutta uni maistuu kyllä meidän sängyssä. Ja olohuoneen nojatuolissa. Johtunee varmaan meidän hajusta. Sängyssä ja tuolissa on valmiina äidin ja isän tuoksu, mutta hänen oma koppansa on vielä henkilöitymättä eikä siellä ole kenenkään hajua, ei vielä oikein kunnolla hänen omaansakaan. Vauvat on ihmeellisiä. Laitoin kokeeksi koppaan Juhon käytetyn t-paidan, josko se vähän auttaisi.

Jasper on kotona

Nyt ollaan kotona kaikki ja ihan pyörällä päästämme. Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Ei tajuttu, että vauvan kotiin tuominen olisi todella näin uuvuttavaa ja kokonaisvaltaista. Hirvee univaje molemmilla. Vaikka meitä on kaksi! Aivan uskomaton fiilis vaikka väsyttääkin. Meillä on vauva :)

Jasper on todella suloinen ja ihana poika. Hän on yllättävän paljon hereillä ja ihmettelee ja kattelee ja kuuntelee. Varsinkin isän ääni on hänestä maailman ihanin ja rauhoittavin. Teho-osaston melun ja jatkuvan valon jälkeen kotona on turhankin hiljaista. Hän ei oikein handlaa öitä kun laitetaan valot pois ja on ihan hiljaista. Sairaalassa varoittivatkin meitä siitä, että aluksi kannattaa varmaan pitää vähän jotain ääntä, kun hän on siihen tottunut. Ja näin tosiaan on. Ja hänellä on kova halipula kun siellä ei oikein voinut halia kunnolla. Nyt hän haluaisi olla ihan koko ajan sylissä. Ja olemme sen hänelle suoneetkin :) Rankan alun jälkeen hänen pitää nyt saada erikois huomiota. Olemme siis kovaa vauhtia jo heti ensimäisestä päivästä eteenpäin uppoamassa hemmottelun suohon. Suuret ja viisaat kasvatusmetodit on ainakin tällä erää ja joiltakin osin pantu jäihin. Tuttia emme aikoneet hänelle tarjota, mutta teholla se oli oikeastaan hänen ainoa lohtunsa, kun aluksi ei voinut ottaa edes syliin. Meidän kanssa samaan sänkyyn hänen ei missään nimessä pitänyt tulla, mutta jo toisena yönä kotona näin tapahtui kun häntä pelotti olla yksin omassa kopassa. Että näin. Pieni mies on jo pari päivää kotona oltuaan pyörittänyt äitinsä ja isänsä ihan hunningolle. Mutta ei haittaa. Hänellä raukalla oli niin rankka elämän aloitus ja olemme niin onnesta sykkyrällä hänet kotiin saatuamme, että kaikki käy :)

(Lisää kuvia oikealla olevasta linkistä "Jasper")

Alla yksi video Jasperista.

Sekavaa

Täällä vaihdetaan vaippoja ja opetellaan imetystä ja ollaan todella väsyneitä. Väsyneitä mutta onnellisia :) Vuorokauden ajat on aivan sekaisin ja ollaan molemmat ihan pihalla koko ajan. Parin tunnin välein käydään Japserin luona ja yritetään imetystä, sitte taas takaisin omaan huoneeseen ja pumppaamaan. Ja taas onkin aika lähteä lapsen luokse. Nukkuminen on jäänyt ja se alkaa nyt vaikuttaa. Toivottavasti päästään pian kotiin.

Imetys on aika hankalaa. Jasper tajuaa kyllä jo, että siitä kummallisesta pehmeästä jutusta suussa tulee hyvän makuista maitoa, mutta ei ymmärrä että hänen pitää itse imeä se maito. Hän odottelee, että maito vaan valuisi hänen suuhunsa ja tulee hyvin kiukkuiseksi kun näin ei tapahdu. Sen lisäksi hänellä on niin paljon johtoja joka puolella, että meillä on vain pari mahdollista asentoa ja koko ajan pitää varoa ettei johdot kiristä tai lähde irti tms. Eli erittäin epäluonnollinen ja hankala tilanne opetella imetystä. Varsinkin kun äidillä ja pojalla tuntuu olevan molemmilla aika lyhyt pinna. Ja jos Jasper on muuten rauhallinen, hän nukahtaa välittömästi kun pääsee syliin. Hän on kuitenkin ison osan ajasta yksin siinä tylsällä pedillä, joten hän on onnesta soikea kun pääsee halihoitoon. Josta tulikin mieleen, että hän oli tänään päivällä puolitoista tuntia"halijan" (cuddler) sylissä. Aivan mahtava! Hän nukkui kuin tukki koko ajan kuulema :) Nämä ihmiset ovat vapaaehtoisia ja käyvät huonokuntoisten lasten osastoilla pitämässä vauvoja sylissä. Kiittelin kovasti tätä hienoa vanhempaa naista, joka piti Jasperia sylissään kun tulimme.

Minä pääsen huomenna kotiin illalla ja ehkä mahdollisesti myös Jasper. Hänellä on tänään illalla ollut aivojen magneettikuvaus, jonka tulokset kuulemme huomisen päivän aikana. Jos kaikki on hyvin ja hän saa syötyä, mahdollisesti hän voisi lähteä meidän mukana kotiin. Se olisi mahtavaa! En malta odottaa, että pääsemme koko perhe kotiin ja voimme vain olla sylikkäin ja aloittaa kunnon halihoidon :) Kaikkien tilanne rauhoittuisi ja Jasper pääsisi niistä kamalista johdoista. Uskon että imetyskin lähtee kunnolla käyntiin kunhan saadaan rauhallinen ympäristö.

Jasper

Tiistaina huhtikuun 6. päivänä myöhään illalla klo 22.42 Jasper liittyi meidän perheeseen :) Syntymäpaino oli 4310g ja pituus 53.5cm. Mutta kaikki ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Vaikka alku olikin kuin suoraan elokuvakohtauksesta: lapsivesi kirjaimellisesti räjähti meillä kotona lattialle ihan samalla lailla kuin leffoissa :) Sitä tuli paljon ja hirveellä rysäyksellä. Minä ja Juho hihitettiin hysteerisinä että herranjumala nytkö pitää lähteä. Kauheella kiireellä vielä viimeiset tavarat laukkuun ja matkaan, sairaalassa oltiin maanantai iltana klo 22.30. Supistukset alkoivat melkein heti kun sinne päästiin ja yltyivät aika voimakkaiksi nopeasti. Noin 8 tuntia sairaalan tulomme jälkeen sain epiduraalin ja sen jälkeen vaan odoteltiin. Kipuja ei ollut, mutta olin todella väsynyt ja päivä meni horroksessa. Noin viiden aikaa iltapäivällä kohdunsuu oli auennut 5 cm. Sen jälkeen arvioivat, että noin sentti tunnissa mennään, joten about kymmeneltä illalla aletaan ponnistamaan. Yhdeksältä olin jo auennut kaikki 10 senttiä, mutta Jasper oli hieman huonossa asennossa. Hän oli pää alaspäin, mutta pää oli huonossa kulmassa. Lääkäri yritti kääntää häntä ja pyysi minua samalla ponnistamaan. Ponnistuksen aikana tulikin aikalailla verta ja lääkäri huolestui. Yritimme vielä kerran ja sen jälkeen huoneessa olikin aikamoinen määrä lääkäreitä ja hoitajia ja keskusteltiin mitä pitäisi tehdä. Oma lääkärini oli sitä mieltä että kaikki ei ole kunnossa ja mieluiten lähdetään nyt vaan leikkaukseen. Luotin häneen ja niin alkoivat valmistelut. Hyvin nopeasti olimme matkalla leikkaussaliin, minä kasvavan paniikin vallassa. Mulla on ollut koko raskauden ajan pelko että vauvalle tapahtuu jotain synnytyksessä.

Vaikka olenkin ollut vahvassa epiduraalissa jalkaleikkauksessa kahdesti, en muistanut kuinka kauhea tunne on olla kaulasta alaspäin halvaantunut. Mulle tuli hyvin nopeasti todella paha ahtaanpaikankammo eikä sitä parantanut suoraan naamani edessä oleva kangasseinä eikä varsinkaan koko ylävartaloa heiluttava tärinä. Olin todella pahassa paniikissa. Todella. Onneksi Juho oli aivan mahtava. Rauhoitteli mua parhaansa mukaan. Vaikka oksensin jossain vaiheessa jopa hänen päälleen ja olin aivan hysteerinen. Niin myötä kuin vastoinkäymisissä :)

Heti kun Jasper oli saatu ulos, mulle annettiin sen verran vahva annos "jotain" että olin onneksi tiedottomassa tilassa loppu ajan. Heräsin vasta heräämössä ja luojan kiitos autuaan tietämättömänä kaikesta mitä sen jälkeen on tapahtunut. Mulla oli siis istukka repeytynyt ja sekä minä että Jasper vuosimme pahasti verta. Jasper oli ollut ihan valkoinen tullessaan ulos, ilman happea jonkun aikaa ja sai APGAR pisteitä vain yhden. (Max 10) Hänet oli intuboitu, mutta jo seitsemän minuutin päästä hän oli pystynyt hengittämään ilman apua ja sai 7 pistettä. Veren ja hapen hukasta johtuen hänet vietiin kiireen vilkkaa vastasyntyneitten teholle ja Juholta pyydettiin suostumus, että hänelle voi tarvittaessa antaa lisäverta. Juho lähti Jasperin mukana ja kertoi, että alkumetrit pienen poikamme elämässä olivat aika rankat. Hän oli täynnä johtoja ja katetreja ja antureita ja vaikka mitä. Onneksi mitään suurempaa leikkausta tms. ei tarvittu, ei edes lisäverta ja nyt hän on tämän elämänsä ensimmäisen vuorokauden aikana tullut paljon paremmaksi ja näyttää jo ihan vauvalta :)

Kun minä heräilin tuli Juho onneksi nopeasti taas vuorostaan minua hoitamaan. Kertoi mitä oli tapahtunut, mutta ehkä vähän kaunistellumman version siinä vaiheessa. Olin niin tokkurassa etten oikein tajunnut mitään. Olin vaan eniten suruissani siitä, etten päässyt näkemään Jasperia. Hän on teholla ja minä sängyn omana. Lupaus oli, että heti kun pystyn seisomaan, niin minut voidaan viedä hänen luokseen.

Iltapäivällä pystyin seisomaan ja vaikka päästä heittikin vielä aikalailla, väitin olevan täysin kunnossa ja pääsin katsomaan ensimmäisen kerran tätä mahtavaa pientä miestä. Tunne oli jotenkin epätodellinen, onko tuo minun vauvani? Jotenkin se tuntui niin ihmeelliseltä. Juho on jo bondannut Jasperin kanssa ihan eri tavalla kun hän on ollut paikalla paljon enemmän. Ja hyvä niin. Onpahan pienellä pojalla ollut joku tuttu ääni vierellä kun kaikkea traumaattista on tapahtunut.

Nyt noin vuorokausi Jasperin syntymän jälkeen kaikki näyttää hyvältä. Edelleen minä ja Juho jaamme private huoneen äitiysosastolla kahdestaan ja Jasper on teholla. Mutta nyt minäkin olen päässyt käymään hänen luonaan jo pari kertaa. Maidon pumppaaminen alkoi heti ja sitä Juho on kiikuttanut Jasperille. Huomenna kuulema aloittavat sen antamisen. Jos vaikka pääsisin itse antamaan sitä hänelle kun olen jo suht hyvässä kunnossa. Vielä ei olla saatu poikaa syliin, mutta ehkä jo huomenna. Vaipat pääsin vaihtamaan tänään illalla :)

Jättiläisvauva, todellakin!

Käytiin tänään mittauttamassa tuo vauveli tuolla mahassa ja tulokset ovat mielenkiintoiset. Kaveri painaa tällä hetkellä jo 4.3 kiloa! Huh huh. Sen lisäksi hänen pään leveys on 9.73 cm. Huh huh. Mua alkoi hieman hirvittää.

Tässä hänen kaikki mitat tällä hetkellä ja mille viikolle viittaa:

Pään leveys: 9.73 cm (39weeks 6days)

Reisiluu: 7.23 cm (37w 0d)

Pään ympärys: 36.12 cm (42w 4d)

Vatsan ympärys: 38.31 cm (42w 2d)

Olkavarsi: 6.88 cm (41w 5d)

Jäpykkä vetelee kaikkien käyrien yläpuolella koska ollaan vasta viikolla 38! Ja mittojen mukaan ihan isänsä poika! Eli pitkät kädet, lyhyet jalat, iso pää ja iso maha :) Ja varmasti poika, se tuli myös kuvista selväksi. Nämä mitat voivat heittää kumpaankin suuntaan jonkun verran, jos johonkin suuntaan meidän tapauksessa heittävät niin toivottavasti totuus on vähemmän. Keskusteltiin lääkärin kanssa näistä mitoista ja mietittiin, että josko pitää käynnistää synnytys aikaisemmin. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että koska olen pitkä ja suvussa on punnerrettu isompiakin vauvoja, ei lähdetä sille linjalle ainakaan vielä. Aikaisintaan viikolla 39 ettei varmasti ole mitään kehitystä kesken. Eli jos vauva ei ole tullut huhtikuun 9. päivään mennessä, sitte mietitään mitä tehdään. Käski kävellä paljon ja syödä tulista ruokaa, jotta vauva tulisi omia aikojaan mahdollisimman pian. Tänään olenkin siivonnut ihan hulluna ja käytiin lääkärin jälkeen Juhon kanssa syömässä todella tulista intialaista ruokaa. Nyt täytyy vaan täyttää päivät kunnon heilumisella ja toivoa parasta. Millähän mä vielä yrittäisin lahjoja tuota pojan viikaria...

Meidän mahtavat vaunut ovat saapuneet! Olen odottanut niitä kuin kuuta nousevaa. Lasten vaunuissa on aina ollut mun mielestä jotain todella ihanaa. Tietysti ne tulivat laatikossa, mutta Juho reippaana tulevana isänä kokosi ne ja nyt mä en malttais olla lähtemättä ulkoiluttamaan niitä :) Kun ne on niin makeet! Että tulis nyt se pieni omistaja, että päästäis rullailemaan :)

Ensimmäisessä kuvassa on perinteinen vaunukoppa, seuraavassa vähän isommalle lapselle tarkoitettu ratasosa ja viimeisessä turvaistuin, jonka saa myös samoihin kärryihin. Kuinka helppoa!

Toivo The Taiteilija

Toivosta (6.5v) on kehkeytynyt aikamoinen taiteilija. Ja samalla myös business mies. Taiteilijaystävämme Maija oli täällä useamman viikon ja he tekivät yhdessä tauluja minka kerkisivät. Minun Suomen reissun aikana Toivo oli tehnyt Juhon kanssa yhden taulukaupan. Hän oli piirtänyt kukkamaljakon ja myynyt sen Juholle viidellä dollarilla. Ja luvannut siihen kehykset kolmella :) Ensimmäinen taulukauppa meni siis harjoitellessa eikä siitä juurikaan kertynyt hänelle varoja. Jaana äidille vaan kuluja kun eihän tuolla rahalla saa edes niitä kehyksiä :) Mutta kukaa ei ole seppä syntyessään ja business miehen vaistot ovat sittemmin parantuneet. Minä pongasin yhden hänen teoksensa siellä käydessäni ja yritin sitä ostaa, mutta sillä reissulla se ei ollut vielä myytävänä. Se oli omakuva hänestä, aurinkolasit päässä ja hyvin cool-guy meininki. Hän itse piti siitä niin paljon, kuten myös koko perhe, ettei siitä raskittu luopua vielä. Mutta kun asiakas (eli minä) en ollut kiinnostunut ostamaan mitään muuta teosta (hän esitteli kyllä monta), tuli pari päivää myöhemmin soitto, että taulu olisi kaupan. Viime perjantaina kaupantekoprosessi meni about näin:

Ansku: Mitä taulu maksaa?

Toivo: En oikein tiedä.

Ansku: Mitä aiot ostaa rahoilla?

Toivo: Wii pelin.

Ansku: Paljonko ne maksaa?

Toivo: 49 dollaria.

Ansku: Paljonko sulla on nyt rahaa?

Toivo: En tiedä. Lasketaan.

Ansku laskee rahat ja toteaa siellä olevan 20 dollaria.

Ansku: Eli paljonko tarvitset vielä lisää?

Toivo: En tiedä. En osaa vielä laskea.

Ansku: Tarvitset 29 dollaria.

Toivo: Taulu maksaa 29 dollaria.

Näin teimme kaupat ja täytyy antaa kaikki kreditti pienelle taiteilijalle. Taulu on mahtava, mutta ennen kaikkea businessmiestaidot ovat aivan mielettömät! Kaveri ei itse osaa edes laskea, mutta tietää mitä haluaa ja saa sen! Nyt hän on siis onnellinen Wii pelin omistaja ja hän on oppinut miten tavaroita hankitaan :)

Alimmainen teoksista on tehty jo muutama vuosi sitten. Toivo oli vasta neljä vuotias, mutta selvästi taiteellista silmää hänellä oli jo silloin. Kaikki mahtavat teokset laitetaan meidän vauvan huoneen seinälle.

Pika visiitti sairaalaan

Ensimmäinen reissu sairaalaan tehty. Mutta samassa kropassa ollaan vauvan kanssa edelleen ja molemmilla kaikki hyvin. Huolestuin kun vauva on ollut todella hiljainen pari viime päivää. Tähän asti kaveri on myörynyt paljon ja antanut kuulua itsestään säännöllisin väliajoin. Mutta viimeiset pari päivää on ollut hyvinkin hiljakseen. Yleensä hän heräilee jo aamuyöstä jonkun vessareissun aikoihin ja yritän selittää että ei vielä herätä, nukutaan vielä vähän aikaa. Nyt hän on nukkunut iltapäivään asti ja sittenkin liikkunut harvakseltaan. Tänään yritin kaikkia kepulikonsteja ja sainkin muutaman potkun, mutta hyvin vähän ja hyvin hentoja. Joten tuli huoli. Soitin sairaalaan hoitajalle, joka käski tulla käymään. Ja sitte vasta huolestuinkin. Jotenkin odotin, että sieltä tulee liuta kysymyksiä ja sitte ohjeita mitä pitää tehdä. Mutta ei, hoitaja sanoi heti että tule käymään. Lähdin ajamaan ja soitin Juholle ja hänkin lähti töistä. Koko matkan ajattelin vaan että toivottavasti vauva on hengissä, etten kestäisi jos jotain tapahtuisi. Olin tulla hulluksi. Sairaalassa laittoivat mun mahan ympäri kaksi mittaria, toinen mua varten ja toinen vauvaa varten. Heti kun kuulin vauvan sydänäänet, olisin voinut lähteä takaisin kotiin, olin niin helpottonut. Ainakin hän on elossa! Mutta nukkui ja hänen herättämisekseen tarvittiin aimo annos sokerimehua. Siinä me sitte ihmeteltiin ja kuunneltiin ja kateltiin käyriä noin tunnin verran ja lääkäri totesi että kaikki hyvin. Ultralla vielä tsekattiin että lapsivettä on tarpeeksi ja kun sekin oli ok, saimme luvan lähteä kotiin. Toisaalta oli vähän hölmö olo, että olenko mä tullut hulluksi ja luulosairaaksi ja vaikka miksi, enhän mä yleensä huolestu juuri mistään. Mutta toisaalta sanoivat siellä, että parempi tulla käymään vaan heti jos tulee sellainen olo että kaikki ei ole hyvin. Musta on siis tullut äiti. Äiti joka huolehtii ja pohtii ja miettii että onhan lapsella kaikki hyvin. Mä en ole enää sama ihminen kuin ennen. Näinkö kaikille naisille tapahtuu lapsen tulon myötä?

Jättiläisvauva

Lääkäri sanoi tällä viikolla, että mun mahassa on jättiläisvauva. No ehkei nyt ihan noilla sanoilla, mutta asia tuli selväksi. Antoi lähetteen ultraan, jossa mitataan kuinka suuresta kaverista on kyse. Että mahtuuko ollenkaan ulos alaovesta. Mutta sanoi ettei syytä huoleen, vaikka vauva olisikin suuren suuri, aina se ulos saadaan jollain konstilla. Helpottavaa :) Että ei tartte kaveria tossa eturepussa ihan aikuiseksi asti kanniskella.

Minä painoin syntyessäni melkein 4.3 kiloa ja todennäköisesti siellä on samanlainen tai vähän isompi kaveri tulossa. Toi on kaiketi suht normaalia Suomessa. Tai jos ei nyt ihan normaalia, niin ainakin siihen ollaan totuttu eikä siitä nosteta kauheeta haloota. Täällä kun vauva painaa neljä kiloa, sitä viedään ympäri sairaalaa kaikenmaailman kokeissa, kun eihän noin isoa voi olla ilman että sillä ois joku vika. Joten luultavasti (toivottavasti) taas on kyse vaan amerikkalaisesta liioittelusta ja selvitään tästäkin säikähdyksellä. Minulle on ihan sama mistä ovesta tai mitä kautta vauva ulos tulee, kunhan tulee elävänä.

Joka tapauksessa ensi torstaina menemme mittauttamaan vauvan ja kerrotaan sitte tälläkin foorumilla lisää tästä jättiläisvauvasta. Ehkä me päästään jopa lehteen :)