Thursday, December 23, 2010

Joulun odotusta


Perunalaatikko uunissa ja lahjat paketoitu, nyt voi joulu alkaa. Tässä on pari päivää soiteltu joululauluja ja eiköhän tästä pikkuhiljaa päästä joulutunnelmaan. Huomennahan se fiilis pitää viimeistään tulla, muuten on myöhäistä! Voi kun en vaan ole oikein jouluihminen. Pieni lapsi perheessä ja kaikkee eikä äiti saa koristeen koristetta mihinkään. Mummo toi joulukaktuksen ja se raukka orpona yrittää pitää joulua täällä yllä. Ei ole kaktuksella helppoa. Vai mikä se nyt onkaan... Ehkä meille ensi vuonna tulee kuusi...
Mutta kaikesta huolimatta aikamoinen lahjakasa on saatu aikaiseksi. Shoppailuun kun ei tarvita välttämättä erikoisempaa joulumieltä. Se onnistuu kyllä ilmankin. Ja oikein hyvin. Tänään käytiin esim. hakemassa Jasperille pyöräilykypärä. Vähänkö liikkis!! Siis superliikkis! Kuviona rosvot ja poliisit tosi toimissa :) Kyllä kelpaa herran istua äidin pyörän takana. Muista lahjoista kerrotaan vasta tuonnempana, että pysyy salaisuudet salaisuuksina. Luultavasti meidän nuori herra on enemmän kiinnostunut lahjapapereista kuin sisälmyksistä :)
Ai niin, pitää kertoa meidän asuntokompleksin joulujuhlista. Ne olivat pari viikkoa sitten ja Jasper oli kaiken keskipisteenä. Taloyhtiön muut asukkaat ovat melkein kaikki vanhuksia. Asuntoja on noin 50 ja meidän perheen lisäksi on vain yksi perhe, joilla on pieni vauva ja sen lisäksi yksi perhe, jossa on isommat lapset. Mutta kaikki muut ovat selkeästi vanhempia. Me kun vietiin meidän pieni joulupukkiasuinen lapsemme niin kaikki olivat sulaa vahaa. Hän pääsi todella kaikkien suosioon ja kaikki olisivat halunneet hänen kanssa jutella ja silitellä. Jasper kuitenkin valitsi suosikkinsa, joka oli 93-vuotias Amelia-rouva. Saattaa olla, että rouvan rollaattorilla oli osuutta asiaan. Jasper kun sen hoksasi niin sitte mentiin. Hän käveli sen kanssa ympäri salia noin puolituntia putkeen. Kyselin moneen kertaan Amelia-rouvalta josko hän haluaisi jo lähteä ja sanoo vaan sitte heti kun halua rollaattorinsa takaisin. Mutta ei rouvalla ollut kiirettä, eikä muillakaan. Kaikki vaan nauroivat ja ihastelivat meidän poikaa :) Kyllä se mieltä lämmittää. Ja mukavaahan se oli vanhoja ihmisiä ilahduttaa.

1 comment:

alien said...

Rutistushalauksia pikkuiselle tontulle!!
Blogin ensimmäistä sivua nyt kun katsoo, ei voi välttyä huomaamasta yhteneväisyyttä oikeassa laidassa oleviin vanhempiin - kaikilla suu ammollaan:))))