Eilen tuli täyteen 8kk ja tänään Jasper käveli ensimmäisen kerran itsenäisesti kävelyvaunun kanssa. (Yritän ladata videon) Hänestä on myös tullut kova poika komentamaan ja protestoimaan. Leena-mummo on meillä kylässä tällä hetkellä, joten olemme siirtäneet Jasperin sängyn meidän makuuhuoneeseen. Hän tajusi hyvin nopeasti, vaikka makkarissa on pimeää aamuisin, että äiti ja isä nukkuvatkin ihan vieressä. Ja siitäkös riemu syntyi. Kun hän aamulla herää, hän alkaa komentamaan meitä ylös. Ei mitään itkua vaan hyvin tomeraa komennusta, että minä olen nyt hereillä ja haluan täältä sängystä pois. Hän seisoo sängyssään ja pureskelee komentamisten välillä sängyn laitaa uusilla hampaillaan. (Niitä on nyt siis kaksi, ensimmäinen alahammas tuli puolitoista viikkoa sitten ja toinen tuli viime yönä.)
Protesteja on alkanut tulemaan aina kun joku hauska juttu loppuu. Kun lähdetään puistosta, hän venkoilee rattaisiin laittettaessa. Vaippaa ei saisi vaihtaa ollenkaan eikä vaatteita. Kenkien laittaminen ja poisottaminen on ihan kamalaa. Hän alkoi jopa itkeä tänään kun mummo lähti ulos ovesta. (Vaikka hän jäi siis kotiin minun kanssani.) Ylipäänsä kaikki mikä muuttaa sillä hetkellä tapahtuvan tekemisen. Siis toisin sanoen jäpykällä on suuri muutosvastarinta ihan kaikkea vastaan.
No comments:
Post a Comment