Äly hoi

Paluu arkeen romanttisen viikonlopun jälkeen oli raskas. Päätin reippaana tyttönä lähteä keskustaan hoitamaan asioita ja päätin vielä kävellä kun oli niin kiva ilma. Ensimmäinen etappi oli passikuvaamo, tarvitsen uuden passin kun vaihtui sukunimi. Siellä pieni aasialainen mies selittää minulle, että häneltä saa Eurooppalaiseen passiin sopivan kokoisia kuvia. Nämä ja nämä ovat mitat, homma hoidossa. Hyvä! Olin tulostanut Suomen lähetystön sivuilta varmuuden vuoksi ohjeet, jossa käy ilmi kuvan koko. Mies katselee tekstiä hetken ja toteaa, että tässä täytyy olla virhe, hän tietää mitkä ovat oikeat mitat. Niinpä niin. Tottakai hän tietää paremmin Suomalaisen passiin tarvittavan kuvan mitat Mountain Viewn keskustan pienessä valokuvaamossa kuin Suomen lähetystön viralliset sivut. Just. Soitin lähetystöön, sain varmistuksen kuvien koosta, selitin asian pienelle miehelle ja luultavasti mulla on nyt sopivan kokoiset kuvat :/

Seuraavaksi pankkiin selvittämään pari epäselvää juttua. Neiti tiskin takana puhuu niin hiljaa, etten saa puolestakaan selvää. Kotiosoitteeseen on jostain syystä ilmestynyt joku lisätieto mistä minulla ei ole mitään hajua eikä hänelläkään. Ihmetellään sitä hetki siinä yhdessä kunnes hän toteaa, että "teille on ilmiselvästi tullut joku virhe kun olette tehneet osoitteenmuutoksen netissä". Tietenkin. Eihän tässä mitään muuta vaihtoehtoa ole, kuin että asiakas on mokannut :/

Viimeisenä helmenä sosiaaliturvatoimistoon. Tähän olen varautunut, koska tämä on paha. Tilanne on se, että minulla ei ole työlupaa, joten en tarvitse käytännössä sotu-korttiani ollenkaan, mutta heille pitäisi kuitenkin kertoa, että nimi on vaihtunut. Soitin toimiston valtakunnalliseen palvelunumeroon jo viime viikolla ja varmistin mitä dokumentteja tarvitaan, että tämä asia saadaan hoidettua. Siellä kun ollaan tunnetusti hyvin tarkkoja juurikin tästä. Nyt olen hyvillä mielin liikkeellä, koska minullahan on kaikki paperit mukana ja tämä on tällä kertaa vain läpihuutojuttu. Pieni oma kömmähdys sattuu siinä, että olen katsonut kartasta huonosti sijainnin ja olen kävellen liikkeellä. Joten tuli aika paljon pitempi kävelymatka kuin piti, mutta liikunta on hyväksi enkä ala sen lannistaa. Olen varautunut noin tunnin tai ylikin jonotukseen, se on ihan ok. Ihme ja kumma, pääsen tiskille jo puolen tunnin odotuksen jälkeen ja olen todella innoissani. Tämähän toimii kuin rasvattu. Väärin. Pieni aasialainen mies tutkii papereita jonkun aikaa ja ilmoittaa että tästä puuttuu yksi olennainen dokumentti. Mitä!! Viisumi statuksesta pitää olla todiste. Heidän pitää varmistaa, etten ole laittomasti maassa. Jaaha. Kerron ystävällisesti herralle, että olen puhelimitse saanut sellaiset ohjeet että nämä paperit jotka minulla on mukana ovat riittävät nimen vaihtamiseen kun uutta korttia en joka tapauksessa tule saamaan. (On siis kyse vain sukunimen vaihtamisesta heidän tietoihin, ei mistään muusta.) Herra keskeyttää kertomukseni ja ilmoittaa että häntä ei kiinnosta kuka minulle on ohjeistanut ja mitä, tästä puuttuu paperi. Piste. Ei siinä mitään sitte, oikein hauskaa päivän jatkoa vaan herralle ja goodbye :/