Heti kun tultiin takaisin Suomesta mentiin seuraavana aamuna maalikauppaan ja nyt on uutta kotia maalattu hartaasti. Tai oikeastaan Juho on tehnyt suurimman työn. Minä olen kyllä yrittänyt parhaani mukaan, mutta Jaapo ei ole kovin hyvin viihtynyt itekseen. Hetken hän suostuu olemaan sitterissä, mutta eihän kukaan voi vaatia häntä olemaan siinä tunti tolkulla. Siihen liittyen eilen oli kaikki katastrofin ainekset ilmassa. Menin asunnolle Jasperin kanssa päivällä maalatakseni keittiön seinät toiseen kertaan. Jaapo oli jo vähän huonolla tuulella sinne mennessä, joten olisi pitänyt jättää menemättä. Mutta en jättänyt. Vetäsin maalaushaalarit päälle ja aloin maalata. Jasper oli ihan ok aluksi, mutta alkoi sitte kiljumaan täysillä. Hän protestoi siis todella kovin ja halusi syliin. Yritin jutella hänelle ja vääntelin naamaani kaikkiin mahdollisiin asentoihin, mikään ei auttanut. No ei auttanut muu kuin tulla alas tikkailta ja ottaa haalarit pois ja poika kainaloon. Pääsin tikkailta alas ja käännyin ja jalkani osui johonkin ja EI VOI OLLA TOTTA!!!!! Maalipurkki nurin! Pikku paniikki päällä, nostin purkin ja yritin kauhoa kaatunutta maalia takasin purkkiin, lapsi huutaa, kaaos valmis. Onneksi lattia oli suojattu, mutta en ollut varma kuinka hyvin ja pitäisikö se varmasti alla olevan puulattian puhtaana. Tein minkä nopeasti pystyin, nostin Jasperin syliin ja soitin itku kurkussa Juholle. Tule auttamaan. Ja niin hän tuli. Kaikki päättyi hyvin, lattia kunnossa, lapsi kunnossa ja minullakin hermot vielä tallella. Ja ennen kaikkea Juhon hermot tallella. Ja koko tämän ajan siellä asunnossa oli vielä remonttireiska tekemässä uutta lattiaa! Kyllä se on varmaan ajatellut, että siinä on kotiäiti oikein elementissään. Pysyisi kotona ja jokeltelisi lapselleen tai jotain. On siinä kertomista seuraavassa lattiareiskojen vuosikokouksessa. Mutta hei haloo, mulla oli ainakin yritys hyvä kymmenen vaikka toteutus olikin vain vitonen. Ja olis hän voinut mun mielestä tulla auttamaan naista hädässä. Mutta ei tullut. Oma mies lähti töistä ja pelasti vaimon hädästä. Niin mun ritari!
Mutta siis loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt kaikkien huoneiden katot ja seinät ovat saaneet uuden värin. Katoista tuli valkoiset (yllätys, yllätys), seinistä tuli tumma beige/vaalean ruskeat ja keittiön seinistä kirkkaan keltaiset. Keittiö on ehdottomasti mun favorite. Tietysti! Kirkas keltainen saa väkisin todella hyvälle tuulelle! Pahinkin aamumörkö alkaa hymyillä :) Ja se näytti tosi hyvältä siinä lattialla sellaisena lätäkkönä...
Meidän piti päästä muuttamaan lauantaina, mutta nyt tuli tenkkapoo. Molempiin makuuhuoneisiin on vaihdettu kokolattiamaton sijaan puulattia. Toinen makkari on valmis ja tänään piti olla toisenkin. Mutta eipä ollut. Tämä mukava ja avulias lattiareiska huomasi termiittien jälkiä ja siihen tyssäs. Nyt odotellaan termiittitarkastajaa ennen kuin voidaan tehdä yhtään mitään. Jos jäljet ovat vanhoja eikä siellä ole mitään elävää yhdyskuntaa, homma jatkuu ja päästään muuttamaan suht pian. Jos siellä asuu joku / joitain, tarvitaan perusteellinen myrkytys ja se vie joitakin päiviä. Että nyt odotellaan sit vaan. Onneksi olen perjantaina sopinut meneväni parille oluelle Suomi-äitien kanssa. Tarvitsen kyllä nyt pari rentouttavaa drinksua.
No comments:
Post a Comment