Tasaisempaa menoa

Alan tottumaan tähän työttömänä oloon ja siihen ettei me vielä tässä vaiheessa päästykään muuttamaan omaan kotiin. Olen sopeutunut tilanteeseen ja mielenterveys on taas kuosissa. Töitä ei ole, mutta en ota siitä enää mitään stressiä. Jatkan aktiivista etsimistä ja opiskelen samalla sen sertifikaatin. Työ tulee sitte kun on tullakseen. Olen jopa henkisesti valmistautunut siihen, etten ehkä saa töitä ollenkaan tämän vuoden aikana. Sen jälkeen pitää katsoa taas tilanne uudelleen ja miettiä mitä tehdä. 

Ollaan Juhon kanssa viime päivinä keskusteltu paljon siitä mitä mahdollisesti tapahtuu tulevaisuudessa. Tämä lama on sotkenut kaikki kuviot ja pitää miettiä eri vaihtoehtoja. Ehkä meidän pitää lähteä täältä. Juholla on työpaikka odottamassa, mutta jos mä en saa ollenkaan töitä, niin kuviot täytyy miettiä uudelleen. Mun koulutus on onneksi erittäin globaali ja voin tehdä tätä työtä ihan missäpäin maailmaa tahansa. USAn hallitus yrittää tehdä ulkomaalaisten olemisen ja työn tekemisen entistä vaikeammaksi, joten mitä me oikeastaan tänne jäädään, kun tämä maa ei meitä halua? Suomessa ja koko EUssa me voidaan tehdä töitä ilman kauheeta byrokraattista rumbaa. Ja oltais lähempänä teitä :) Alan lämpenemään ajatukselle. Vielä kun saisi ton siipan lämpenemään myös.