Maha kasvaa kovaa vauhtia kuten kuvasta näkyy :) Nyt maha alkaa olla jo sen kokoinen, että mulla alkaa olla selllainen olo, että ole raskaana enkä vaan todella lihava. Poika potkii jo aikalailla. Juhokin pääsi vihdoin tähän mukaan kun sunnuntai aamulla tunsi ensimmäisen kerran vauvan potkun. Kävin lääkärillä maanantaina ja sain määräyksen alkaa syömään rautaa kun olen kovin väsynyt. Väsymys kuuluu kuvaan, mutta yleensä raskauden alkuvaiheessa ja olisi pitänyt jo mennä ohitse. Ja kyllä se tuntuu vähän vaikuttavan jo olotilaan. Tärkeintä olisi jaksaa urheilla, sillä pysyisi kurissa paino, raskaus olisi kaikenkaikkiaan helpompaa, kuten myös synnytys ja siitä toipuminen. Kävin tiistaina kokeilemassa spinningia, mun rakasta harrastusta, mutta oli pakko lopettaa tunti kesken kun alkoi ikävän tuntuinen kipu alavatsassa. En aio ihan vielä luovuttaa vaan ajattelin mennä vielä kerran kokeilemaan, mutta jos se tuntuu yhtä pahalta, niin sitte pitää keksiä jotain muuta.
Tapasin joukon odottavia äitejä ja äidiksi juuri tulleita. Olen etsinyt äitiryhmiä etten ihan kuolisi yksinäisyyteen ja ihan mukavia ihmisiä olen tavannut. Yritämme saada aikaan tapaamisen joko viikottain tai ainakin kerran kahdessa viikossa. Kaikilla näyttää olevan suht samanlainen tilanne, että omassa piirissä ei ole muita lapsiperheitä ja on tarve saada jutella samassa tilassa olevien kanssa. Tänään ryhmässä oli mukana yksi nainen, joka on 11 viikkoa raskaana eli aivan alkuvaiheessa vielä. Hän tuntui olevan täynnä kysymyksiä ja kovin ulalla tilanteesta. Mä niin tunsin kohtalotoveruutta hänen kanssaan! Ja varmaan se tilanne on ollut kaikilla. Alku oli niin jotenkin ihmeellistä ja vähän turhan paljon tapahtuu kaikkea mihin ei ole mitenkään varautunut. Oli niin kivaa jutella toisten samassa tilanteessa olevien kanssa sellaisista asioista mistä ei yleensä kirjoiteta missään ja kuulla että toisten kokemukset on jokseenkin samanlaisia kuin omat.
No comments:
Post a Comment