Nyt se opiskelupaikka on sitte viimein vahvistunut :) Sain tuloksen kolme päivää sitte ja sen jälkeen olen käynyt sellaisen tunneskaalan läpi että ihan hirvittää. Aluksi en meinannut housuissani pysyä kun olin kerta kaikkiaan niin riemuissani, mutta parin päivän hehkutuksen jälkeen todellisuus iski päin kasvoja ja tajusin että olen ihan oikeesti nyt sitte lähdössä.
Se on tosi pelottavaa ja surullista ja luopumisen tuska on valtava. Mitä jos mummi sairastuu? Tai äiti tai isä? Enkä mä ole täällä heidän lähellään. Mulla on nyt jo ihan kauhee ikävä perhettä ja ystäviä vaikka en ole vielä edes lähtenyt. Ei tää ollutkaan ihan niin helppoa kuin luulin. Että pakkaisin vaan kamat ja nousisin koneeseen.
En ymmärtänyt että omasta kodista luopuminen voi olla näin vaikeeta. Kun pitää luopua kaikesta irtaimistosta, autosta, moposta, huonekaluista yms yms tuntuu, että mä häviän itsekin kohta olemasta. Muutosvastarinta on todella valtava tällä hetkellä. Nokialaiset sanois tässä kohtaa, että tämän projektin change management on todella huonosti hoidettu.... :)
Ansku
No comments:
Post a Comment