Joulun odotusta

Piparkakkutalohan sitä pitää lapsiperheessä tehdä. Yhdessä leipoa ja koristella ja tunnelma jouluinen ja lopputulos hieno rakennelma hienoilla sokerikuorrutteilla. Niinpä niin. Ei tullut meidän piparitalosta ihan niin hienoa, mutta tunnetta sen tekemisessä oli :) Valmiit talon osat ostettiin Ikeasta, koska silloin on edes teoriassa onnistumisen mahdolllisuus. Mutta olisi pitänyt tietää paremmin. Ilmeisesti tämä sateinen ja märkä ilma oli aiheuttanut sen, että keksi oli jotenkin pehmentynyt. Saatiin mökki kasaan suuremmitta ongelmitta, mutta ne alkoivat kun pääsimme koristeluvaiheeseen. Antaumuksella laitoimme sokerikuorrutetta, vaahtokarkkeja, suklaata ja hedelmäkarkkeja katolle, vain todistaaksemme järkyttävää romahdusta. Sitä seurasi erittäin paljon kovaäänistä itkua, koska piparkakkutalo oli niin odotettu joulujuttu. Mutta siitä selvittiin äidin "luovuudella." Kattopalat vaan keskenään vastakkain ja ikkunista päätyseinät. Lopuista leikkasin erikokoisia pipareita, joista koristelimme. Kelpasi. Joten TaDaa! Parkkisen perheen ihka ensimmäinen piparkakkutalo! Eikö ole hieno :)

Jasperin preschoolissa lapset tekivät myös pienet omat piparkakkutalot. Olimme kekkereissa mukana koristelemassa Antonin kanssa.

Siitä tuli nuin hieno!

Anton köllöttelee Silja-vauvan kanssa lattialla ystäviemme luona leikkitreffeillä.

Ensimmäisen lapsen kanssa käytiin vauvasta asti muskarissa ja jumpassa ja vaikka missä. Toinen parka on jäänyt harrastusten suhteen vähemmälle. Mutta tänään kävimme kokeilemassa Palo Altossa MyGymin taaperojumppaa ja kivaa oli. Anton jaksoi tosi hyvin, vaikka ei ihan kielen puolesta koko ajan perässä pysynytkään. Taidamme aloittaa tammikuussa oikein kunnolla.

Leffafriikki isoveli on vihdoin saanut pikkuveljestä seuraa. Anton on hurahtanut Dinojuna-sarjaan ja sitä on nyt katottu aika paljon. Pojat katsoisivat varmaan aamusta ehtooseen, jos vaan saisivat. Tässä tämän päivän elokuvahetki.

Joulujuhlia

Kalifornian Suomalainen kirkko järjesti Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuden, jossa päästiin kotoisaan joulutunnelmaan laulamalla perinteisiä suomalaisia joululauluja. Pojat eivät jaksaneet kovin kauaa paikallaan olla, vaan meni vähän juoksemiseksi. Onneksi kirkossa oli lapsille leikkihuone, jossa aika kului paljon mukavammin. Onko Suomen kirkoissa sellaisia?
Loppujen lopuksi minä istuin yksin penkissä kun perheen kaikki miehet katosivat leikkimään. Minä hoilotinkin oikein antaumuksella ja kyllä sitä Sylvian joululaulu ynnä muut saivat erittäin liikuttuneeseen tilaan. Sellaista on ulkosuomalaisen elämä täällä kaukana.

Omiakin leluja oli mukana, mutta ne oli äkkiä leikitty kun oli uusiakin tarjolla.

Samassa St. Luke Lutheran Churchissa oli Suomikoulun joulujuhla pari päivää myöhemmin.

Joulujuhlaan saatiin itse Joulupukki käymään ja tässä puhellaan pukin kanssa mitä kuuluu ja ollaanko oltu kilttejä :)

Nuorta rakkautta. Laran ja Antonin pusujen vaihtoa.

Sadepäivä

Täällä oli viime viikolla "vuosikymmenen myrsky." Lainausmerkit siksi, että mulle jäi epäselväksi missä oli se myrsky osuus. Vettä tuli reippaasti, mutta siinäpä se. Ei mitään tuulta tms. Pohjoisosassa oli ollut jonkun verran tuulta, mutta lähinnä suuret vahingot johtuivat tulvista. Täkäläinen infrastruktuuri ei vaan kestä sitä, että vettä tulee kerralla todella paljon. Mikä on ihme, koska tämä on kuitenkin ihan joka talvinen ongelma. Ei siis mitenkään epätyypillinen ilma täällä. Viimeiset pari talvea ovat olleet kuivia ja Kalifornia on kärsinyt kovasta kuivuudesta. Nyt näyttää siltä, että tänä talvena varastot saadaan täyteen, tai ainakin osittain.
Uutisissa kehoitettiin ihmisiä pysymään kotonaan, jos vaan mahdollista. Me kävimme kuitenkin nauttimassa erikoisesta sääilmiöstä. Kastuimme, mutta hauskaa oli.

Kuvassa ei hyvin näy, mutta Antonilla on naama ihan kurassa. Hän kirjaimellisesti ui kuralätäkössä :)

No, saatiin me aikaan muutakin kuin kuraisia vaatteita. Tehtiin poikien kanssa muffinsseja ja pipareita. Tai tarkkennetaan sen verran, että piparit tehtiin Antonin nukkuessa, koska hän söi viime vuonna niin paljon taikinaa, että maha meni täysin sekaisin. Menemättä yksityiskohtiin mainitsen vain, että halusin välttyä yölliseltä sängyn siivoamiselta.

San Diegon loma

Saatiin juuri ennen Thanksgiving viikkoa Paappa ja Elina Suomesta kylään ja riemua riitti. Pojat olivat niin tohkeissaan asiasta jo monta viikkoa ja viimeisiä päiviä laskettiin hartaasti. Tuliaisia tuli taas vaikka ja kuinka. Tässä lasten curling-peli, jota pelattiin pitkään.

Minun suosikki museoni San Franciscossa on ehdottomasti Museum of Modern Art (SFMOMA), joka valitettavasti on ison remontin alla ja aukeaa uudelleen vasta 2016. Joten tällä kertaa kävimme katsomassa Contemporary Jewish Museon antimet ja hyvät näyttelyt olivat sielläkin. Paikka on huomattavasti pienempi ja heillä on erillinen lasten osasto, jossa voi kokeilla eri taidemuotoja itse. Molemmat faktat sopivat meille oikein hyvin, kun oli nuoret miehet mukana. Heille maistui ikäisilleen sopiva taidepläjäys ja kokeilivat mm. nukketeatteria, piirtämistä ja rokkarin elämää :)

Pojat pääsivät ensimmäistä kertaa sirkukseen, kun Cirque du Soleil:n Kurios-show esiintyi San Franciscossa. Jasperia pelotti ihan hirveästi ensin mennä koko telttaan ja pimeään katsomoon, mutta kunhan esitys alkoi, hänkin lämpeni. Molemmat pojat jaksoivat katsoa esityksen loppuun oikein hienosti, vaikka se kesti reilun pari tuntia väliaikoineen. Ja sen verran oli vaikuttava, että siitä on puhuttu vieläkin kotona.

Vietimme koko Thanksgiving viikon San Diegossa. Vuokrasimme talon Point Loman alueelta ja siellä oli ihan kesäkelit. Noin 27C lämmintä joka päivä ja aurinkoa täydeltä terältä. Kävimme Zoossa, Legolandissa ja Safarilla. Kaikki olivat hyviä. Varsinkin Safari oli miellyttävä yllätys, koska siellä eläimet ovat todella isoilla alueilla ihan vapaana eikä varsinaisia häkkejä juuri ole.

Tämä ihana jyrkänneranta oli korttelin päässä meidän talolta. Todella hienoja auringonlaskuja.

Tässä olemme Cabrillo National Monumentilla ja siellä pääsi kokeilemaan entisajan sotilaiden vehkeitä. Ei ollu ihan kevyimmästä päästä nämä vermeet ei.

Legoland on lapsille suunnattu huvipuisto, mutta oli siellä hienoja pienoismalleja eri kaupungeista aikuisillekin ihmeteltäväksi.

Tässä Duplo-junassa Anton olisi istunut koko päivän.

Jasperin ensimmäinen minigolf-peli ja hyvin meni :)

Tässä oli kyllä naurussa pitelemistä, kun Anton ei oikein ollut varma tykkäsikö vai ei. Aika pieni poika, mutta erittäin rohkea. Jasper ei todellakaan halunnut mukaan. 

Safarilla eläimet olivat ikään kuin luonnossa valtavissa puistoissa. Siellä kierrettiin bussilla, koska muuten eläinten näkeminen olisi ollut vähän hankalaa.

Taustalla USS Midway, joka on museoitu ja pysyvästi San Diegon satamassa.

Kiitos Paapalle ja Elinalle!

Thomas & Percy

Hups, onpa vierähtänyt taas luvattoman kauan näiden postien kanssa. Sorry.
Marraskuussa vietimme päivän Thomas-veturin ja Percy-veturin seurassa. Pojat olivat todella innoissaan, varsinkin Anton. Jasperilta on suurin junamania mennyt jo ohi, mutta Antonille junat on kaikki kaikessa. Thomasin ja Percyn kyytiin pääseminen oli vaikuttavaa ja siitä puhutaan vieläkin.

Juna on ihan oikea höyryveturi, joka on itse asiassa asetettu vaunujen keskelle. Kummallakin puolella on kolme vaunua, johon pääsee kyytiin. Toisessa päässä on Thomas ja toisessa Percy. Rata kulkee Santa Cruz vuorilla ja ensin vetovastuussa on Thomas ja noin vartin matkan päässä lähdetään takaisin ja silloin vetää Percy. Sen verran oli huimat maisemat ja korkeat pudotukset, että vähän aikuisiakin hirvitti :)

Lähtöpaikalla on tietysti paljon muutakin oheistoimintaa ja siellä vierähtää kyllä tunti poikineen.