Joulun odotusta

Piparkakkutalohan sitä pitää lapsiperheessä tehdä. Yhdessä leipoa ja koristella ja tunnelma jouluinen ja lopputulos hieno rakennelma hienoilla sokerikuorrutteilla. Niinpä niin. Ei tullut meidän piparitalosta ihan niin hienoa, mutta tunnetta sen tekemisessä oli :) Valmiit talon osat ostettiin Ikeasta, koska silloin on edes teoriassa onnistumisen mahdolllisuus. Mutta olisi pitänyt tietää paremmin. Ilmeisesti tämä sateinen ja märkä ilma oli aiheuttanut sen, että keksi oli jotenkin pehmentynyt. Saatiin mökki kasaan suuremmitta ongelmitta, mutta ne alkoivat kun pääsimme koristeluvaiheeseen. Antaumuksella laitoimme sokerikuorrutetta, vaahtokarkkeja, suklaata ja hedelmäkarkkeja katolle, vain todistaaksemme järkyttävää romahdusta. Sitä seurasi erittäin paljon kovaäänistä itkua, koska piparkakkutalo oli niin odotettu joulujuttu. Mutta siitä selvittiin äidin "luovuudella." Kattopalat vaan keskenään vastakkain ja ikkunista päätyseinät. Lopuista leikkasin erikokoisia pipareita, joista koristelimme. Kelpasi. Joten TaDaa! Parkkisen perheen ihka ensimmäinen piparkakkutalo! Eikö ole hieno :)

Jasperin preschoolissa lapset tekivät myös pienet omat piparkakkutalot. Olimme kekkereissa mukana koristelemassa Antonin kanssa.

Siitä tuli nuin hieno!

Anton köllöttelee Silja-vauvan kanssa lattialla ystäviemme luona leikkitreffeillä.

Ensimmäisen lapsen kanssa käytiin vauvasta asti muskarissa ja jumpassa ja vaikka missä. Toinen parka on jäänyt harrastusten suhteen vähemmälle. Mutta tänään kävimme kokeilemassa Palo Altossa MyGymin taaperojumppaa ja kivaa oli. Anton jaksoi tosi hyvin, vaikka ei ihan kielen puolesta koko ajan perässä pysynytkään. Taidamme aloittaa tammikuussa oikein kunnolla.

Leffafriikki isoveli on vihdoin saanut pikkuveljestä seuraa. Anton on hurahtanut Dinojuna-sarjaan ja sitä on nyt katottu aika paljon. Pojat katsoisivat varmaan aamusta ehtooseen, jos vaan saisivat. Tässä tämän päivän elokuvahetki.