Äiti haluis urheilla

Liikunnan harrastaminen on tullut hieman haasteelliseksi. Jasper ei suostu meinaan olemaan kuntosalin lastenhuoneessa hoitajien kanssa. Tänään taas yritettiin, mutta huonoin tuloksin. Kun lähdin sieltä leikkihuoneesta ja Jasper jäi sinne, näin jo sen naamasta että tästä ei hyvää seuraa. Viidentoista minuutin päästä minua kuulutettiin ja Jaapo huutaa siellä naama punaisena. Hän oli siis huutanut sen koko ajan. Ei auttanut mikään muu kuin lähteä kotiin. Harmitti. Sekä itseni että lapsen puolesta. Hänellä oli niin suuri hätä että sydämmeen sattui. Eikä itku meinannut loppua millään vaikka pääsi äidin syliin. Lopulta hän rauhoittui, mutta koko automatkan kotiin takapenkiltä kuuluu tasainen nyyhkintä :( Kotiin päästyämme lapsi rattaisiin ja eikun kävelemään. Onhan se käveleminenkin liikuntaa, mutta ei sama kuin spinning tunti :( Miten ihmeessä saan hänet jäämään sinne??

Musta tuntuu, että meillä on vielä kieliongelmakin. Olen ollut niin huolissani Jasperin suomenkielen oppimisesta ja ajatellut, että englanti tulee jossain vaiheessa automaattisesti, etten ole puhunut hänelle ollenkaan englantia ja nyt tilanne on se, että hän ei ymmärrä sitä. Joten se, että hän ei ymmärrä toisten lasten eikä aikuisten puhetta ei ainakaan paranna tätä huutoruljanssia. Toisaalta meidän leikkiryhmissä kaikki puhuvat englantia, minä mukaan lukien, ja siellä kaikki on ok. Mutta minä olen paikalla ja puhun Jaapolle suomea. Aika dilemma.