Jasper on ensimmäisen polkypyörän onnellinen omistaja. Ja todella ylpeä onkin! Näkisittepä miten hän istuu pyöränsä päällä ja katselee ylväästi ympärilleen :) Todella liikkis. Pyörä on kätevä kun sillä voi hänenkin kokoisensä poika jo ajella. Turvakaaren, takana olevan ohjaintangon ja jalkatapit saa pois kun hän kasvaa ja pystyy itse polkemaan. Tällä hetkellä hän istuu vaan kyydissä ja äiti ohjaa.
Ensimmäisiä juttuja on tämän viikonlopun aikana tullut toinenkin. Hän oli lauantaina yökylässä Jaanalla kun minä ja Juho oltiin yhden ystävämme syntymäpäiväjuhlissa. Minä laitoin hänet siellä nukkumaan, joten käytännössä hän vain nukkui siellä ja vietti pari tuntia aamulla. (Jaana ja Rumi toivat hänet aamulla ysin maissa kun lähtivät kävelylle.) Joten en tiedä lasketaanko tätä, mutta iso juttu (äidille) kuitenkin. Hän oli nukkunut ihan normaalisti, mutta kieltäytynyt syömästä aamupuuroa. Ja kotiin tultua tietysti kiljuva nälkä. Ja äiti antoikin hänelle muroja, ihan oikeita isojen lasten ja aikuisten muroja. Jasperille on nyt tullut joku vaihe, että vauvanruoka on ihan out. Booring. Niin nähty. Hän haluaa syödä oikeita ruokia: muroja, pastaa, keitettyjä porkkanoita, appelsiinia ja leipää. Ihan mitä vaan jos se on äidin lautasella. Söimme yhtenä päivänä molemmat pastaa lounaaksi, täysin samaa pastaa siis molempien lautasella. Jasper ei halunnut omaansa vaan hänen piti saada minun pastaa minun lautaselta. Hyvin meni alas. Liikkis.
No comments:
Post a Comment