Arkku osaa ehkä sittenkin puhua

Kiitos Riitalle ja Sadulle internetin salojen avaamisesta! Sieltähän on löytynyt vaikka mitä tietoa :)

Vuosilukuja: 1912 matkustajaluettelo, jonka mukaan Mrs. J. Thomson on lähtenyt Lontoosta Uuteen Seelantiin heinäkuun 26. päivä 1912.

Sekä 1916 rouva on kirjoittanut kertomuksen tutkimusmatkaltaan Mount Cookilla Uudessa Seelannissa.

Eli hyvin todennäköisesti näissä kahdessa eri lähteessä mainittu Mrs. J. Thomson on sama! Mielenkiintoista!! Todella mielenkiintoista. Mietin vaan, että minkälaista on ollut rouvan retkeily vuosisadan alussa...

Kunpa arkku osaisi puhua

Viime sunnuntaina tähän perheeseen ostettiin ensimmäinen antiikkiesine. Kuvassa näkyvä matka-arkku. Menlo Parkissa, suht lähellä meitä, on teologinen yliopisto (engl. seminary) ja siellä oli kirppis. (En tiedä onko kirppis tässä yhteydessä oikea termi, kun myynnissä on arkkipiispan poismyymää antiikkia ties kuinka monien vuosikymmenien takaa, mutta en keksi parempaakaan suomennosta.) Me olimme aamukävelyllä ja kävimme aamupalalla läheisessä kuppilassa ja huomasimme matkalla ilmoituksen kirppiksestä. Ihan mielettömiä tavaroida myynnissä! Sellaisia näkee ehkä kerran elämässä tai ei koskaan. Yliopistokampuksella sijaitseva valtavan kokoinen talo on ollut San Franciscon arkkipiispan kesäasunto, johon hän muuttaa pysyvästi piakkoin jäädessään eläkkeelle. Ja haluaa ilmeisesti aloittaa eläkepäivänsä puhtaalta pöydältä kun kaikki mahdolliset tavarat oli myynnissä. Siellä oli siis mielettömiä koruja, pöytiä, tuoleja, sänkyjä, pihakalusteita, isoja mattoja ja esim. valtavan kokoinen Royal Copenhagen astiasto, jonka vuoksi olisin voinut ehkä antaa oikean käteni. (Hinta noin 4000 dollaria.) Pelkästään talo oli näkemisen arvoinen eikä tällaista vierailumahdollisuutta tule kovin usein. Itse yliopistorakennukseen ei pääse ulkopuolisia, vain opiskelijat ja proffat tai papit tai miksi niitä nyt kutsutaankin.

Itse arkku on hyvin mielenkiintoinen. Päällä on teksti: "Mrs. J. Thomson, passenger not wanted". Tuota "passenger not wanted" osiota ollaan mietitty päämme puhki, että mitä se oikein tarkoittaa. Tarkoittaako että Mrs. J. Thomson ei ole haluttu matkustaja vai että hän ei ole halunnut matka-arkkuaan....??? Jos jollakin on parempaa tietoa, tai edes arvaus, historiasta, niin kommentteja otetaan vastaan. Kyljessä on lappu, jossa on matkustureitti London - Glasgow mutta ei ikävä kyllä vuotta. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka vanha arkku on. Näen sieluni silmin kuinka sitä on lastattu johonkin suureen valtamerialukseen ja Mrs. J. Thomson on kipsuttanut pitkässä hameessaan ja korkeissa koroissaan laivaan. Minkäläinen ihminen oli Mrs. J. Thomson?

Iltariehumista

Jasper osaa tällä hetkellä jo yli kymmenen viittomaa, joten hän pystyy kommunikoimaan jo aika hyvin. Nyt vihdoin löytyi se ensimmäinen puhuttu sana! Tarvittiin oikea motivaatio ja tarpeeksi hauska tekeminen, niin johan kielen kannat alkoivat taipua :) Ei ole ihme, että ensimmäinen sana liittyy liikkumiseen, kun poika on tauotta oikea väkkärä. Katso ja kuuntele itse :)

Laiskottelua

Ihanan laiska ja rentouttava viikonloppu takana. Hengailtiin meidän uima-altaalla molemmat päivät. Launtaina käytiin sentään vähän liikkumassa aamulla, mutta heti kun Jasper meni päikkäreille puolilta päivin, minä ja Juhon mentiin itkuhälyttimen kanssa aurinkoon makoilemaan. Kun Jasper heräsi parin tunnin päästä, niin sitte uitiin, leikittiin vedessä ja hengailtiin muuten vaan poolilla. Tämä on todellista laatuaikaa perheen kanssa :) Tällaisia viikonloppuja lisää!

Pienen pojan ensimmäiset polvilaastaritkin on nyt sitte koettu. Jasper kaatui uima-altaalla ja meni vähän nahat ruvelle. Ei onneksi tullut mitään suurta draamakohtausta, mutta verta kuitenkin sen verran, että laastaria tarvittiin. Paavo Pesusieni laastarit olivat ihmettelemisen ja ylpeyden aihe jonkun aikaa, mutta sitte piti jo juosta tekemään jotain tärkeitä juttuja.

(Kuvassa Jasper viittoo "lisää". Kaikki sormet koskettavat peukaloa ja sitte molempien käsien sormien päitä taputetaan yhteen.)

Parannetaan maailmaa

Juho osallistuu jo toistamiseen 160km:n pyöräilytapahtumaan MS-taudin hyväksi. Se on erittäin pitkä ja mäkinen matka, joten olen enemmän kuin ylpeä siipastani. Tapahtuma on syyskuun 17. päivä ja menemme maalille (Rohnert Park, CA) vastaan häntä koko perhe: minä, Jasper ja Leena-mummo kun sattuu olemaan täällä silloin vieraana. Haastan myös Jaanan perheen mukaan kannustusjoukkoihin tänä vuonna. Viime vuonna Juhon vastaanotti maalissa vain minä ja pienen pieni Jasper-vauva. Tänä vuonna täytyy pystyä parempaan. Jos mies vetää koko päivän (8h) pyörän selässä, kannustusjoukkojenkin pitää ryhdistäytyä.

Mutta varsinainen ajatus ja toiminta pyöräilyn takana on siis tukea MS-tautia sairastavia ja auttaa etsimään parannuskeinoja. Iso osa meidän lukijakunnasta on jo osallistunut keräykseen, mutta haastan vielä muutkin mukaan. Lahjoitus voi olla kuinka pieni tai suuri tahansa. Käy tekemässä päivän hyvä työ täällä.

Kiirettä pitää

Tässä meidän viime viikon ohjelma:
Maanantaina aamupäivällä molemmat lapset kärryyn ja kaupan kautta puistoilemaan. Päikkäreiden jälkeen meidän normaali maanantai-iltapäivän leikkiryhmä, joka tällä kertaa oli meillä. Yhteensä minun ja Jasperin lisäksi kuusi äitiä ja lasta, eli 14 henkeä ilta puoli kuuteen asti. Kuudelta meillä syödään, puoli seitsemältä mennään kylpyyn ja seitsemän jälkee (viimeistään puoli kasi) nuori herra on unessa.
Tiistaina aamupäivä vietettiin Mountain Viewn kirjaston kupeessa olevassa puistossa. Siellä oli lasten musiikkikonsertti, jossa tanssittiin ja laulettiin ja leikittiin tuttujen kanssa. Päikkäreiksi taas kotiin ja kun Stella haettiin kolmen maissa, minä ja Jasper lähdettiin pyöräilemään. Tehtiin reilu lenkki ja matkan varrella leikittiin puistossa.
Keskiviikkoaamuisin meillä on musiikkitunti, joka yleensä menee enemmän tai vähemmän juoksemiseksi. Kyllä Jasper aina välillä istuu alas soittamaan jotain lyömäsoitinta tai alkaa tanssia jos biisi on tarpeeksi menevä, mutta uteliaisuus voittaa aina jossain vaiheessa ja pitää käydä tutkimassa paikkoja. Juosten tietenkin. Iltapäivällä oltiin uimassa meidän lähipuiston (Burgess Park) uimalassa Annan ja Saanan kanssa. Siellä on tosi kiva lasten kahluuallas ja siellä meidän superuimari vetikin ihan hirveellä vauhdilla. Vettä altaassa on Jaapoa kainaloihin asti ja jos jalka vähänkin pettää alta niin kaveri menee ihan uppeluksiin. Sehän ei menoa haitannut muuta kuin äidin sydämen lyöntitiheyttä lisäten. Siihen kun vielä lisätään suuri itsevarmuus uimataidosta ja parit hypyt portailta niin soppa on valmis. Hengissä selvittiin ja ainakin Prinssillä oli todella hauskaa :) Ruuan jälkeen käytiin vielä pikavisiitillä kesäkeskiviikon salsabändiä kuuntelemassa Menlon keskustassa, joten kun päästiin vihdoin kotiin uni maistui.
Torstaina aamupäivä riehuttiin Palo Alton Junior museossa. Siellä on kaikkea kivaa tekemistä lapsille sisällä ja ulkona pieni eläintarha. Iltapäivällä oltiin taas moikkaamassa Mountain Viewn kavereita leikkipuistossa ja tultiin kaupan kautta kotiin.
Perjantaiaamulla on äidin vuoro "leikkiä" eli oltiin siis kuntosalilla. Sinne leikkihuoneeseen jäämisen kanssa on ollut aikamoisia ongelmia, mutta pikkuhiljaa mennään parempaan suuntaan. Enää tulee vain vähän itkua eikä se kestä kauaa. Jasperin päiväunien aikaan minä leivoin leipää ja iltapäivällä käytiin tsekkaamassa Portola Valleyssa yksi uusi leikkipuisto.
Lauantai aamulla Juho lähti pyörälenkille ja minä ja Jaapo taas salille. Tämä kerta meni tosi hyvin eikä itketty oikeastaan ollenkaan :) Jaapo meni sitte nukkumaan kotona, isänsä siirtyi uima-altaalle ja minä lähdin tekemään kauppakierrosta. (huomatkaa perhejärjestelyt :) ja ei en ollut shoppailemassa vaan ruokaostoksilla) Illan suussa meillä oli taloyhtiön poolparty ja sinne piti tietenkin viedä pientä purtavaa.
Sunnuntaina tämä äiti ansaitusti nukkui kymmeneen asti :) Puolilta päivin lähdettiin seuraaviin poolpartyihin Juhon työkaverin luokse. Siellä vierähti koko iltapäivä ja pikaisen lelukauppapysähdyksen aikana minulle iski noidannuoli ja lähti oikea jalka täysin alta. En pystynyt ottamaan askeltakaan ilman viiltävää kipua. Juho lähti hakemaan mulle motorisoitua istuttavaa kauppakärryä eikä siinä oikeastaan voinut muuta kuin nauraa hysteerisesti :) joka muuten sattui ihan kamalasti. Kotiin pääsin autosta vain Juhon taluttamana ja olinkin sitte aivan kaput. Nappia naamaan ja kuumaan kylpyyn. Maanantai aamuna tilanne ei ollut ihan niin paha enää mutta Juho jäi kotiin ja vei Jaapon aamun jumppatunnille koska ihan siihen en olisi kuitenkaan pystynyt.
Että sellanen viikko. Eikä oikeastaan mitenkään kovin poikkeava, paitsi ehkä viikonlopun osalta.
Kauheeta kun alkokin väsyttää yhtäkkiä... Taidan painua pehkuihin.