Pikkuveli

No toinen poikahan sieltä tulee! Oltiin keskviikkona rakenneultrassa ja hyvin näyttää kaikki hänellä olevan :) Mittasuhteet on kaikki tosi hyvät ja laskettuaika pysyi saman eli heinäkuun 6. Vietimme yhteensä sairaalassa varmaan pari tuntia. Yksi tunti meni siellä ultrassa kun kolme eri lääkäriä halusi ottaa kuvia. Ensimmäinen oli se meidän varsinaine rakenneultra ja vauvaa mitattiin vaikka mistä. Pää, aivot, sydän, sisäelimet, kädet, jalat, keskivartalo yms. en edes muista mitä kaikkia. Pääasia oli tietysti varmistaa että kaikki on kunnossa ja ettei lapsella ole mitään epämuodostumia. Ja hauskin osuus oli varmistus sukupuolesta :) Ja kyllä se näin toista kertaa ultrakuvia katsoessa näkyi aika selvänä minunkin silmään, että poikahan se :)

Kuvia kävi ottamassa vielä yksi lääkäri, joka pyysi saada kuvia hänen tutkimukseensa. Stanford on opetussairaala ja siellä on aina tietysti menossa jotain tutkimuksia. Jasperia odottaessa osallistuin vain yhteen tutkimukseen, mutta tällä kertaa olen mukana jo kolmessa. Jos minulle eikä lapselle ole asiasta mitään haittaa, on mielestäni tärkeää olla mukana tutkimuksissa, joista saattaa tulevaisuudessa olla hyötyä monille.

Viimeisenä kävi vielä kolmas lääkäri, joka vahvisti ensimmäisen ottamat kuvat ja tulokset. Näin varmistetaan, että tuloksia katsoo ylimääräinen silmäpari eikä mitään jää huomioimatta. Sopi meille, oli kivaa katella tulevaa lasta ja varmistaa moneen kertaan että hän on terve :) Tällä kertaa siellä otettiin myös 3D kuvia, joista yksi ohessa. Nykyajan teknologia on kyllä niin mieletöntä! Lapsi on vasta noin banaanin kokoinen, mutta voimme jo nähdä kasvonpiirteet ja käsittää koko olemuksen. Ihan huikeeta!

Jasper ei ollut pikkuveljestään yhtään kiinnostunut. Hänellä oli vaan kova huoli mitä äidille tehdään kun äiti makaa penkillä ja tädillä on joku juttu äidin mahan päällä. Meinas tulla itku moneen kertaan ja piti tulla äidin viereen istumaan ja halimaan varmuuden vuoksi. No, lopulta junavidoa iPhonesta pelasti taas tilanteen ja sitte mikään muu ei enää ollut mitään :) Lopullisesti päivän pelasti sairaalan aulassa oleva aivan mahtava sähköjunata. Sitä seurattiin silmä kovana lähes se toinen tunti :)'

Viikko 19

Raskausviikkoja on nyt 19 täynnä ja ensimmäiset kunnon masubileet on pidetty tänään. Olen tuntenut yksittäisiä potkuja noin parin viikon ajan mutta tänään vauva tosiaan piti oikein kunnon potkupartyt. Sitä kesti ehkä 45 minuuttia ja potkut tuntuivat jopa mahan ulkopuolelle asti. Harmi että meidän pojat olivat ulkona puistoilemassa eivätkä päässeet kokeilemaan. Minä lepäilin sillä aikaa ja ehkä vauva käytti tilanteen hyväkseen. Minä kun harvemmin ehdin keskellä päivää makoilemaan kaikessa rauhassa :)
Maha on jo aikamoinen kuten kuvasta näkyy, mutta kiloja ei ole tullut kuin kaksi tähän mennessä. Jes! Siitä olen todella tyytyväinen. Näen mun personal traineria edelleen kerran viikossa ja yritän käydä spinning tunnilla kerran viikossa. Sen lisäksi salilla kerran ja käveltyä tulee pakostakin lasten kanssa joka päivä. Toivottavasti matka jatkuu yhtä kepeästi loppuun asti :)

Muskaria, mustaa silmää ja potkuttelua

Tässä taas pari videota matkan varrelta. Toisessa Jasper ajelee tasapainopyörällä. Varmaan myös suosittuja Suomessa, mutta idea on siis siinä ettei ole polkimia ollenkaan, vaan jaloilla potkitaan vauhtia. Toiveena on, että apupyöriä ei tarvittaisi ollenkaan, vaan tämän kanssa tasapaino tulee sen verran hyväksi, että voidaan suoraan siirtyä tavalliseen kaksipyöräiseen polkupyörään. Jaaposta on yhtäkkiä tullut tosi hyvä tuossa hommassa ja hän painelee jo aika lujaa. Isommat pojat ottavat kovat vauhdit, nostava jalat ilmaan ja "liitävät". Siihen ei vielä taidot riitä, mutta ikää on vasta 1v 10kk ja siihen nähden hän kyllä osaa jo aika hyvin.

Mustan silmän hän sai sunnuntaina kaatuessaan kotona. Pitää kiipeillä joka paikkaan ja joskus vaan jalka pettää. Tällä kertaa osui laatikon kulma melkein silmään. Onneksi vaan melkein.

Tässä toisessa videossa ollaan musiikkitunnilla, eikä osalla oikein riitä keskittyminen... :)

Pieni potilas

Se Jasperin kuume, josta mainitsin edellisen postin lopussa enteilikin sitte todella inhottavaa sairasteluviikkoa. Kuume, yskä ja nuha vaan pahenivat alkuviikosta ja lääkäriinhän sitä piti lähteä. Tuomio oli korvatulehdus ja siihen tietysti antibioottia. Pieni poika parka. Ei ihme ettei uni oikein maistunut yöllä kun korvat varmaan särkivät kovasti :( Mutta positiivisesti ajatellen, tämä oli vasta ensimmäinen korvatulehdus ja ensimmäinen antibioottikuuri, ja Jasper on kuitenkin jo melkein kaksivuotias. Että aika vähän hän on sairastunut. Onneksi. Mutta tämä tauti olikin sitte sitkeää laatua eikä oikein tokeentunut edes lääkkeillä. Tai no korvatulehdus kyllä, mutta yskä meni tosi pahaksi loppuviikolla. Lapsi ei saanut nukuttua, sai hirveitä yskänkohtauksia ja oksensi aina sen päätteksi. Ei kun toinen reissu lääkärille perjantaina ja tällä kertaa mukaan lähti astmapiippu. Keuhkot pitivät kuulema sen verran kovaa vinkunaa, että tarvittiin apuja. Ja kyllä se heti auttoikin. Seuraava yö oli paljon parempi ja viikonloppuna yskä alkoi parantua. Uuteen viikkoon lähdettiin uudella innolla ja lähes parantuneena. Lääkekuuri vielä päällä ja piippuakin on vielä tarvittu muutamia kertoja, mutta energiaa tuntuu olevan entiseen malliin :)

Nyt ollaankin käyty ahkerasti puistossa, muskarissa, jumppatunnilla ja leikkitreffeillä. Juuri tultiin kotiin aamupuistosta, jossa neljä samanikäistä suomipoikaa remusi siihen malliin, että alta pois. Autossa olikin hiljaista kotimatkalla ja pieni riehupetteri nukahti hilloleipä kädessä :)